Onko voimakkaasti prosessoitu kasviöljy sydänterveellistä?
pe elok. 30 13:28:00 2024
Lyhennelmä "ylipitkästä" yhteenvedosta, joka löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta olliposti.fi
Miten ihmeessä halvimmista teollisuusöljyistä tuli suosittuja ja laajasti suositeltuja?
1950-luvulta asti on ollut nähtävissä öljyteollisuuden ja Amerikan terveysviranomaisten sekä tiedemaailman välinen ystävyys, yhteistyö ja avunanto. Muu maailma seuraa Amerikkaa näissä(kin) asioissa. Teollisuus on hallinnut tiedettä, ja saanut ”suosituksensa” osaksi lainsäätöä.
Saamme jo kolmanneksen kaloreistamme ultraprosessoiduista öljyistä, joita ei vielä joitakin sukupolvia sitten ollut olemassakaan. Kun arvovaltaiset tahot kokoontuvat miettimään ylipainoepidemian syitä, kukaan ei mainitse siemenöljyjä. Koska niitä ei saa mainita.
Siemenöljyistä on olemassa tiedettä, mutta siitä ei suuri yleisö tiedä. Öljytiede löytyy muurien takaa; siihen on vaikeaa päästä käsiksi. On olemassa öljytutkijoita; harva on kuullut heistä.
Teollisuus tietää feikkiöljyjen haitoista ja työllistää eteviä tutkijoita & insinöörejä vähentämään öljyjen haittoja, kehittämäen yhä monimutkaisempia prosesseja prosessoinnissa syntyvien myrkkyjen minimoimiseksi. Dr. Martin Grootveld on yksi arvostetuimpia öljytutkijoita maailmassa. Hän on yrittänyt varoittaa kuluttajia ultraprosessoitujen siemenöljyjen haitta-aineista. Hänen analyysinsa paljastaa, kuinka siemenöljyjen kuumentaminen johtaa melkoisiin myrkkyihin, kun taas kookosöljyä kuumentaessa ei moisia myrkkyjä synny. Näitä toksiineja ovat esimerkiksi akroleiini, epoksirasvahapot, ja transrasvahapot, joita ei tarvitse pullossa ilmoittaa. Lähikaupan rapsiöljyssä voi olla jopa 5% salaisia transrasvoja.
Teollisen rapsiöljyn tekemisessä on lukuisia vaiheita, joista moniakaan ei voi kutsua terveellisiksi saati luonnollisiksi. Deodorisointi poistaa aiemmissa vaiheissa syntyneitä myrkyllisiä ja pahanhajuisia yhdisteitä, mutta samalla synnyttää lopputuotteeseen prosentin tai useamman verran keinotekoisia transrasvoja. Niitä ei tarvitse ilmoittaa kuluttajalle, koska niitä ei ole lisätty tuotteeseen tahallaan.
Dr. Eric Decker on yrittänyt tehdä öljyistä vähemmän pilaantuvia. Hänen mukaansa tehtävä on käytännössä mahdoton: https://www.youtube.com/live/B_U_9vvpDWo?t=440s
Toksikologit ovat testanneet ravintoloiden paistoöljyjä.
Yksi paistoöljyjen toksiineista on alfa-beta-tyydyttymätön aldehydi, jota pidetään tupakansavun ehkä haitallisimpana karsinogeenina. Tyypillisestä ravintola-annoksesta voi saada yhtä paljon tätä myrkkyä kuin tupakka-askista. Yksi uppopaistettu ranskanperuna on verrattavissa yhteen savukkeeseen.
Ennen uppopaistettiin naudanrasvalla ja se toimi oikein hyvin. Kunnes alettiin suosittelemaan ”sydänterveellisiä” siemenöljyjä. Halpisöljyistä kovetettiin kuumennusta kestäviä hydrogenoituja transrasvoja. Kunnes näitä synteettisiä transrasvoja alettiin kieltää erittäin epäterveellisinä. Joten nykyään pikaruokaloissa uppopaistetaan kovettamattomilla siemenöljyillä, mikä näyttäisi olevan vielä kehnompi idea. Niistä nousevat myrkylliset höyryt sairastuttavat pikaruokatyöntekijöitä.
Ultraprosessoitujen siemenöljyjen syöminen lisää hapetusstressiä ja kuluttaa kehon antioksidantteja, kuten E-vitamiinia. Lopulta mikään määrä antioksidantteja ei riitä kompensoimaan jatkuvaa haitta-ainekertymää.
Tulehduksellista rasvaa, jota siemenöljyistä kertyy, on vaikeaa käyttää energiaksi kehossa. Tulehdusrasvasta syntyy jätteitä, joista tulee erityisen huono olo, jos niitä onnistuukin polttamaan pois nopeasti.
Onko teollisilla siemenöljyillä havaittu sydänterveyttä parantavia vaikutuksia?
1960- ja 70-luvuilla asiaa tutkittiin perusteellisesti, erityisesti Amerikan Sydänjärjestön rahoittamassa Minnesota Coronary Experimentissa. Siinä kolesterolin alentaminen kasviöljyillä ei tuonut toivottuja tuloksia, vaan jopa harmeja, kuten syöpäriskin lisääntymistä. Koska tulokset eivät auttaneet agendaa, ne haudattiin vuosikymmeniksi. Kunnes kovalla salapoliisityöllä tutkimusdata löydettiin edesmenneen tutkijan kellarista, 40 vuotta myöhemmin. Siitä selvisi, että ”kovan rasvan” vaihtaminen ”pehmeään rasvaan” lisäsi kuolleisuutta:
BMJ: Re-evaluation of the traditional diet-heart hypothesis: analysis of recovered data from Minnesota Coronary Experiment (1968-73)
Scientific American: Records Found in Dusty Basement Undermine Decades of Dietary Advice
Washington Post: This study 40 years ago could have reshaped the American diet. But it was never fully published.
Uskomaton tarina, eikö! Ja silti looginen, kun ottaa huomioon, miten isot rahat ovat pelissä nykyisessä ”rasvatotuudessa”. Koneisto on valmis tekemään melkein mitä tahansa ”väärän” tutkimusdatan piilottamiseksi, jotta sama meininki saa jatkua.
Rapsi- ja soijaöljyteollisuus kokevat uhkaa oliiviöljystä ja haluavat meidän jättävän huomiotta oliiviöljyn monituhatvuotisen historian herkullisena ja elämää ylläpitävänä ruokana roomalaisille, kreikkalaisille, albanialaisille ja muulle Välimeren alueelle. Ruokaöljyparonien oli siis oltava luovia vakuuttaakseen kuluttajat olemaan luottamatta ruokakulttuurin historiaan ja perinteisiin, jotka ovat riittävä todiste turvallisuudesta. Mitä he keksivät?
Ruokaöljyteollisuus keksi pelottavan kuuloisen ongelman: savuamispisteen.
Olet luultavasti kuullut termin ”savuamispiste” ja arvannut oikein, mitä se tarkoittaa. Savuamispiste on se lämpötila, jossa öljy kirjaimellisesti syttyy ja palaa, jolloin syntyy näkyvää sinertävää savua. RBD (Refined Bleached Deodorized) -siemenöljyteollisuus väittää, että niiden tuotteilla on parempi valmistaa ruokaa, koska niillä on ”parempi” (korkeampi) savuamispiste – mikä tarkoittaa, että tuotteet kestävät korkeampia lämpötiloja ilman, että ne kirjaimellisesti savuavat.
”Öljyn savuamispisteen uskotaan korreloivan öljyn turvallisuuteen ja stabiilisuuteen kuumuudessa, vaikka teknistä näyttöä tämän tueksi on vain vähän.”
– Vuoden 2018 artikkelin ”Evaluation of Chemical and Physical Changes in Different Commercial Oils during Heating” kirjoittajat
Ravintola- tai kotitalouskokin mielestä savuamispiste voi kuulostaa järkevältä huolenaiheelta. Orgaaniselle kemistille väite siitä, että savuamispisteellä olisi merkitystä, haisee propagandakampanjalta.
Useimmissa elintarvikkeissa on niin paljon vettä, että ne alkavat sihistä noin sadan asteen lämpötilassa, joka on veden kiehumispiste, ja joka on huomattavasti alle öljyn savuamispisteen. Tuo ääni on varoitus siitä, että on aika sekoittaa tai kääntää tai vähentää lämpöä, ja se on parempi indikaattori kuin pannusta nouseva savu tai palohälyttimen laukeaminen.
Savuamispiste on epäterveellinen ajatus kahdesta syystä. Ensinnäkin sitä on käytetty tehokkaasti halpojen, vähemmän ravitsevien ruoanlaittorasvojen myymiseen. Nämä mauttomat tehdasruoat ovat suurelta osin korvanneet oliiviöljyn ravintoloissa, jopa pizzerioissa ja hienoissa italialaisissa ruokapaikoissa.
Savuamispiste vie huomiomme pois terveyteen vaikuttavasta todellisesta kemiallisesta tekijästä, joka liittyy sen monityydyttymättömien rasvahappojen (‘PUFA’-rasvojen) pitoisuuteen.
Ruokaöljyteollisuus on niin tehokkaasti juurruttanut tämän väärän ajatuksen, jonka mukaan ruoanlaittoon soveltuvan öljyn savuamispisteen on oltava korkea, että nykyään on hyvin vaikeaa vakuuttaa kokkeja muusta. Vaikka öljyn savuamispiste olisi korkea, öljyn sisältämät PUFA-rasvat, joita on runsaasti rypsi-, maissi-, soija- ja muissa niin sanotuissa kasviöljyissä, hajoavat näkymättömästi haitallisella tavalla jo kauan ennen kuin ne alkavat savuta.
Öljyn PUFA-pitoisuus, ei savuamispiste, määrittää voimakkaimmin sen, miten hyvin tietty öljy sietää kuumuutta ja onko siinä valmistettava ruoka terveellistä ja herkullista. Mitä suurempi monityydyttymättömien rasvahappojen pitoisuus, sitä nopeammin se hajoaa. Tämä johtuu siitä, että PUFA-yhdisteiden kaksoissidokset reagoivat voimakkaasti hapen kanssa.
Aina kun monityydyttymättömiä öljyjä kuumennetaan, ja kauan ennen kuin ne alkavat savuta, ne alkavat hapettua eli happi hajottaa yksittäisiä molekyylejä pienemmiksi molekyyleiksi. Hajonneiden PUFA-rikkaiden öljyjen lopputuotteena on erittäin myrkyllisiä uusia yhdisteitä, joita ei normaalisti esiinny luonnossa merkittäviä määriä ja joita elimistömme solut eivät juurikaan pysty käsittelemään.
Voimme nähdä ja ymmärtää savun. Molekyylien hajoamisen käsite on liian abstrakti, ja voimme mitata sitä vain kehittyneillä laboratoriolaitteilla. Rapsi-, rypälesiemen- ja riisileseöljyt tuottavat runsaasti polaarisiksi yhdisteiksi kutsuttuja hajoamistuotteita.
Kun lämpötila nousee yli 150 asteen, polaaristen yhdisteiden määrä kasvaa nopeasti. Polaariset yhdisteet ovat terveydellemme haitallisia. Niin pahoja, että jos niitä on öljyssä yli 25 prosenttia, sitä pidetään ihmisravinnoksi kelpaamattomana. Eniten polaarisia yhdisteitä oli rapsiöljyssä, 27,5 %, ja seuraavina olivat rypälesiemenöljy (19,3 %) ja riisileseöljy (13,0 %).
Mitkä ovat kahdeksan terveydelle haitallisinta siemenöljyä?
- Maissiöljy
- Rapsiöljy (Suomessa suunnilleen samaan kategoriaan voi laskea myös halvan, teollisesti prosessoidun rypsiöljyn)
- Puuvillansiemenöljy
- Soijaöljy
- Auringonkukkaöljy
- safloriöljy
- Viinirypäleen siemenöljy
- Riisinleseöljy
Miksi teolliset siemenöljyt ovat pahasta?
Ne sisältävät suuria määriä epävakaita rasvahappoja, jotka voivat hajota myrkyiksi ruoanlaiton aikana ja kehossamme. Näitä herkkiä öljyjä ei kannata kuumentaa. Niitä kuitenkin kuumennetaan tehdasjalostuksen aikana, jolloin muodostuu monia myrkkyjä. Osa näistä toksiineista voidaan poistaa jatkokäsittelyillä, muttei kaikkia. Viimeisessä puhdistusvaiheessa, jota kutsutaan hajunpoistoksi (deodorisaatio), syntyy myrkyllisiä yhdisteitä, joita ei voida poistaa. Suurinta osaa näistä öljyistä käytetään ruoanlaittoon, jolloin syntyy taas lisää myrkkyjä kuumennuksessa.
Epävakaat rasvahapot kuuluvat luokkaan, jota kutsutaan monityydyttymättömiksi rasvahapoiksi (näet niihin viitattavan nimellä PUFA). Epävakautensa vuoksi PUFA-rasvojen ei pitäisi muodostaa yli kymmentä prosenttia ruokavaliostamme, ja luultavasti 2-3 prosenttia olisi parempi, koska se vastaa suunnilleen (esi)historiallista saantimme määrää.
Miksi Harvardin yliopisto ja terveysviranomaiset, kuten American Heart Association, sanovat siemenöljyjen olevan turvallisia?
Tärkein syy on raha. AHA (Amerikan terveysjärjestö) oli pieni alirahoitettu ammattiyhdistys, kunnes vuonna 1948 Procter & Gamble, Crisco-rasvan valmistaja, lahjoitti sille 1,7 miljoonaa sen aikaista dollaria. Siitä lähtien AHA on mainostanut monityydyttymättömiä (ja ultraprosessoituja) rasvoja terveellisiksi.
He väittävät, että heillä on tiede tukenaan. Niin ei kuitenkaan ole. Kaikki heidän tutkimuksensa ovat tavalla tai toisella virheellisiä. Näiden virheiden tunnistaminen vaatii koulutusta ja salapoliisityötä, ja useimmat lääkärit ovat liian kiireisiä sellaiseen. Niinpä useimmat lääkärit noudattavat Harvardin ja muiden terveysviranomaisten suosituksia.
Mitkä ruokaöljyt ovat hyväksi terveydellesi?
- Voi
- Ghee (kirkastettu voi, jota käytetään perinteisesti Intiassa).
- Tali (lehmän tai lampaan rasva)
- Laardi (sianrasva)
- Pekonirasva (säästetään pekonin valmistuksen jälkeen).
- Ankanrasva (kallis)
- Oliiviöljy (parasta, jos se on puhdistamatonta, vihreää)
- Macadamiapähkinäöljy (hyvin kallista)
Näitä öljyjä ei saa altistaa korkealle kuumuudelle pitkäksi aikaa:
- Pellavaöljy (lähinnä ravintolisä, ei kovin suosittu ruokaöljynä).
- Seesamiöljy
- Rasvainen kala (ei öljy, mutta on tärkeää tietää, että kalan ylikypsentäminen voi tuhota hauraat omega-3-rasvahapot).
- Siemenet (terveellisimpiä, kun ne on ”aktivoitu” liottamalla ja kuivaamalla)
Pitäisikö minun olla käyttämättä kalaöljyä?
Älä valmista ruokaa kalaöljyllä, mutta voi sitä käyttää ravintolisänä. Surullinen totuus on, että useimmat kalaöljylisät ovat pahaksi sinulle. Useat tutkimukset osoittavat, että kalaöljylisät ovat täynnä myrkkyjä jalostusprosessin vuoksi. Jos kuitenkin valitset viisaasti, voi kalaöljyä käyttää lisänä.
Miksi seesaminsiemenöljy on ok?
Seesamiöljy sisältää runsaasti PUFA:ta, joten miksi se on ok? Syy on historiallinen. Seesamiöljyä on jalostettu vuosisatojen ajan sen öljyntuoton lisäämiseksi. Näiden vuosisatojen jalostustyön ansiosta valmistajat pystyvät saamaan talteen tarpeeksi öljyä ilman, että niiden tarvitsisi käyttää äärimmäistä kuumuutta, painetta, liuottimia jne., jotka tuhoavat ravintoaineita ja synnyttävät myrkkyjä.
Voit valmistaa ruokaa seesamiöljyllä tai paahdetulla seesamiöljyllä, mutta sekoita se vakaampaan rasvaan saadaksesi parhaan tuloksen.
Onko rapsiöljy haitaksi?
Rapsiöljy on ehdottomasti huono. Väite, jonka mukaan rapsiöljy (tai 1970-luvun alussa kehitetty rapsilajike) olisi ”sydänterveellistä”, ei pidä paikkaansa. Se perustuu ajatukseen, että koska siinä on enemmän omega-kolmosta ja vähemmän omega-kutosta, se olisi jotenkin ylivertaista. Tämä perustuu vanhentuneeseen käsitykseen välttämättömien rasvahappojen ”tasapainosta”. Todellisuudessa kaikki PUFA:t ovat kuitenkin epävakaita, eikä niitä pitäisi prosessoida teollisesti tai käyttää ruoan kuumentamiseen.
Onko kookosöljy haitaksi?
Ei, sitä pidetään hyvänä öljynä, jota on terveellistä käyttää niin kauan kuin sitä ei ole ultraprosessoitu (eli esim. hydrogenoitu, kuten ns. “munkinpaistorasvassa”).
Kookosöljy on täynnä tyydyttyneitä rasvoja, jotka ovat erittäin vakaita ja kestävät kuumennusta.
Mitä tarkoittaa hydrattu öljy?
Rasvan hydrogenointi on kemiallinen prosessi, jossa rasva – tyypillisesti siemenöljy – yhdistetään vetyyn, jolloin öljystä tulee tyydyttyneempää. Tätä kutsutaan hydratuksi öljyksi. Prosessin tuloksena saadaan kiinteitä tai puolikiinteitä rasvoja, kuten margariinissa. Prosessi suoritetaan yleensä erittäin korkeassa paineessa nikkelikatalysaattorin avulla, joka poistetaan lopputuotteesta. (Katso lisää tästä Wikipedian artikkelista)
Kaikkia öljyjä, joissa sanotaan, että ne on hydrattu / hydrogenoitu / kovetettu, tulisi välttää. Prosessi käynnistyy prosessoidusta jämäöljystä, joka jatkojalostetaan keinotekoisiksi transrasvoiksi.
Onko runsasöljyhappoinen auringonkukkaöljy parempi ja pitäisikö sitä syödä?
Nykyaikainen “korkean oleic acid” -pitoisuuden omaava auringonkukkaöljy on parempi kuin useimmat siemenöljyt, mutta se ei lopulta ole hyväksi terveydelle, ja sitä olisi parempi välttää. Sama pätee kaikkiin ”korkea-oleiinisiin” siemenöljyihin, kuten soijaöljyyn, rapsiöljyyn ja safloriöljyyn.
Entä maissin, soijapapujen tai auringonkukansiementen syöminen?
Käsittelemättömät elintarvikkeet eivät ole myrkyllisiä. Voit syödä maissia, soijaa, auringonkukan siemeniä ja niihin liittyviä elintarvikkeita sellaisenaan ilman jalostettujen siemenöljyjen lopputuotteisiin liittyviä ongelmia.
Mitkä elintarvikkeet sisältävät siemenöljyjä?
Useimmat prosessoidut elintarvikkeet ja monet paistetut ravintolaruoat sisältävät siemenöljyjä, kuten rapsiöljyä, auringonkukkaöljyä ja soijaöljyä. Siemenöljyjä käytetään laajalti kaupallisissa salaatinkastikkeissa, majoneesissa ja kalasäilykkeissä. Jos tarkastelet valmisruokien ja einesten ainesosia, näet todennäköisesti jonkin kahdeksasta pahasta siemenöljystä ainesosana – jopa niin sanotuissa terveysruoissa ja pakatuissa tuotteissa, jotka on merkitty ”luomuksi”.
Martin Grootveld, bioanalyyttisen kemian ja kemiallisen patologian professori, yli 200 artikkelin kirjoittaja ja monien arvostettujen palkintojen ja apurahojen haltija on tärkeä siemenöljytutkija. Tohtori Grootveld tutkii elintarvikkeissamme olevien myrkkyjen molekyylisormenjälkiä. Tekniikka, jota hän käyttää tutkimuksessaan, protonien ydinmagneettinen resonanssi, mahdollistaa niin pitkä- kuin lyhytikäistenkin myrkkyjen tunnistamisen.
Toisin kuin voisi luulla, lyhytikäisten myrkkyjen kiinniottaminen on jopa tärkeämpää, kuin pidempään elävien myrkkyjen tunnistaminen. Lyhytikäiset myrkyt häviävät nopeammin, koska ne reagoivat nopeammin muiden molekyylien kanssa, jolloin elimistömme ei ehdi juurikaan deaktivoida niitä aineenvaihdunnallisesti, mikä tekee niistä jopa haitallisempia.
Grootveldin tutkimukset ovat osoittaneet, että siemenöljyillä kypsennetyt ruoat sisältävät samoja myrkkyjä, joita hengität tupakoidessasi.
Tupakointi aiheuttaa sydänkohtauksia vahingoittamalla valtimoita. Prosessia kutsutaan ateroskleroosiksi. Savukkeen savu sisältää useita yhdisteitä, joiden tiedetään aiheuttavan ateroskleroosia ja joita kutsutaan aldehydeiksi, erityisesti akroleiinia, krotonaldehydiä, butyraldehydiä, heksaania ja malonaldehydiä. Tohtori Grootveldin tutkimukset ovat johdonmukaisesti osoittaneet, että ranskalaiset perunat sisältävät näitä samoja kemikaaleja suurina pitoisuuksina, kun paistettu öljy sisältää runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja.
Transrasvakielto teki ranskanperunoista myrkyllisempiä
Vuonna 2004 transrasvoja koskevan julkisuuden myötä ravintolat halusivat siistiä imagoaan. Niinpä vuonna 2007 KFC ja muut ketjut alkoivat käyttää paistinpannuissaan ”tavallisia” siemenöljyjä hydratun öljyn sijaan. Useimmat pikaruokaketjut, myös McDonald’s, seurasivat esimerkkiä vuonna 2008. Virallinen transrasvakielto astui voimaan vuodesta 2018 alkaen Yhdysvalloissa. Muut maat seurasivat mukana.
Useimmissa ravintoloiden friteerauskoneissa ympäri maailmaa käytetyt siemenöljyt sisältävät nykyään runsaasti monityydyttymättömiä rasvoja, sellaisia, mikä tohtori Grootveldin mukaan on pahinta, mitä friteerauskoneessa voi käyttää.
Myrkkyjen tunnistustekniikat ovat nykyään jo niin hyviä, että niitä löydetään melkein kaikesta. Yksi pahimmista, akroleiini, on läsnä kaikkialla kypsennetyissä elintarvikkeissa, myös vihanneksissa. On tärkeää tietää, kuinka paljon näitä myrkkyjä syöt, kun syöt siemenöljyssä kypsennettyjä ranskalaisia.
Tohtori Grootveld selittää, että vastaus vaihtelee sen mukaan, kuinka monta kypsennyskierrosta siemenöljy kestää paistinpannussa. Aluksi toksiineja on vähemmän. Mutta muutaman käyttökierroksen jälkeen – ja pitää muistaa, että friteerausöljyjä käytetään yleensä useita kierroksia päivässä, useiden päivien ajan – näiden toksiinipitoisuus nousee paljon korkeammaksi.
Kuinka paljon korkeammalle?
Tohtori Grootveld sanoo, että tavallinen viiden unssin annos ranskalaisia ylittää WHO:n siedettävän päivittäisen raja-arvon kolminkertaisesti. Fish & Chips -ateria voisi helposti ylittää tämän raja-arvon yli kymmenkertaisesti.
Muistakaa, että tämä on vain yksi monista siemenöljyissä kypsennetyissä ranskalaisissa havaituista toksiineista, ja niitä on satoja muitakin. Tohtori Grootveld itse ilmaisee varautunutta närkästystä jopa tieteellisissä julkaisuissaan ja vaatii, että aiemmat tieteelliset raportit, joissa keskitytään siemenöljyjen hyödyllisiin terveysvaikutuksiin, ”olisi tarkistettava uudelleen”. Olen samaa mieltä. Varsinkin kun siemenöljyjen puolesta puhuvien artikkelien kirjoittajat yleensä kiistävät, että siemenöljyistä tulevia myrkkyjä olisi edes olemassa.
Siemenöljyjen paistaminen tuottaa ”merkittäviä määriä” näitä ”erittäin myrkyllisiä” yhdisteitä. Niitä ei ole siemenissä, joita syöt, joten maissin, soijan ja auringonkukansiementen syöminen on ok, kunhan niitäkään ei paisteta siemenöljyillä.
Tallow Fries on terveellisempää
Vuonna 1980 Mcdonaldsin ranskalaiset kypsennettiin talissa. Tallow eli tali tulee naudanlihasta, joten siinä on mukavasti vakaita, tyydyttyneitä rasvoja. Tohtori Grootveld sanoo, että ajatuksella vaihtaa tali pois ja käyttää sen sijaan siemenöljyjä on ollut uskomattoman haitallisia vaikutuksia. Hän selittää: ”tyydyttyneet rasvahapot (SFA) ovat erittäin kestäviä peroksidoitumiselle, ja siksi SFA-pitoiset paistorasvat, kuten kookosöljy ja eläinrasva (laardi), tuottavat vain vähän tai ei lainkaan LOP-päästöjä, kun ne altistetaan aidoille tai laboratoriossa simuloiduille korkeissa lämpötiloissa tapahtuville paistamiskäytännöille”.
Jos haluat ranskalaisia, mutta et halua kovettuneita valtimoita, käytä talia.
Lääkäreille on vuosikymmeniä kerrottu, että kasviöljyt ovat hyväksi, joten on ymmärrettävää, että he pitävät poikkeuksellisena väitteenä sitä, että ne eivät ehkä olisikaan niin hyviä.
Siemenöljyjen ongelmana ovat hapettumisreaktiot, joita tapahtuu näiden öljyjen valmistuksen aikana ja jotka jatkuvat sen jälkeen, kun ne ovat lähteneet tehtaalta. Niitä tapahtuu myös pullossa avaamisen jälkeen, ruoassa, kun valmistat sitä ruoaksi, ja kehossasi sen syömisen jälkeen.
Lääketiede on toiminut ilman ymmärrystä hapettumisesta niin kauan, että hapettuminen on harvoin edes mukana tutkimusprosessissa. Kun se tulee mukaan, se tapahtuu niin, että tarvittavat tiedot ymmärretään vain pintapuolisesti. Sen vuoksi hapettuminen ei ole ravitsemustutkimuksen keskeinen painopistealue, vaan korkeintaan jälkipohdinta.
Tutkijat ovat ihmisiä. He ovat kuulleet saman mantran, jonka me kaikki olemme kuulleet viimeiset 70 vuotta: eläinrasvat ovat pahoja ja kasviöljyt ovat terveellisiä. Tämä tarkoittaa sitä, että he lähtevät ravitsemustutkimukseen nojaten ennalta määrättyyn johtopäätökseen.
Kun tämä on mielessäsi, saatat miettiä, miksi tehdä tutkimusta ylipäätään? Tässä kohtaa meidän on ymmärrettävä politiikan ja ruoan välinen yhteys. Taistelussa rahoitusdollareista voittajia ovat yleensä ne tutkijat, joiden viestit ovat linjassa massoja ruokkivien halpojen kaloreiden kanssa. Tämä juontaa juurensa Ancel Keysistä ja ruokavalio-sydän-hypoteesista ja jatkuu adventistilääkäreiden kanssa, jotka vääristelevät tutkimustuloksiaan:
