Joskus kuulee iäkkäiden epäilevän: ”ei se leipä ole enää samaa kuin minun nuoruudessani…”.
Pitkään moinen pyhäinhäväistys voitiin laittaa vanhuushöperöyden piikkiin: eihän maailman puhtaimmassa suomalaisessa ruoassa mitään vikaa voi olla. Nykyään yhä laajemmin hoksataan höpöttäjien olleen oikeassa: ruoka on vuosikymmenten saatossa menettänyt ravitsevuuttaan, tarjoillen tilalle aina vaan keinotekoisempaa kemikaalikuormaa hirviömäisen räiskyvästi brändäten entistäkin tehokkaampia stimulaatioelämyksiä etsivän peruskuluttajan makuun.

Kaupan ei kannata myydä sinulle niinkään ruokaa, vaan mieluummin tuotteita, jotka näyttävät ruoalta. Markettiin sopivalla tuotteella on luonnoton hyllyikä, tasalaatuinen ulkonäkö ja sataprosenttinen toimitusvarmuus. Nämä kolme kriteeriä suodattavat pois lähes kaiken, mitä solusi oikeasti kaipaavat.

Ruokahan ei suoraan teleporttaudu suusta soluihin, vaan matkalla tapahtuu samanhenkistä hajoamista kuin jos jätät porkkanan tai lihapalan takapihalle: se maatuu; luonto syö sen.

Mutta jos jätät samaan paikkaan ultrakevytmargariinin tai dominokeksin, siihen ei biologia kajoa pitkällä tikullakaan. Miksei? Koska tyypillinen markettituote on tarkoituksella tehty biologialle vieraaksi. Luomuviljelijöillä on joskus tapana sanoa: ihminen on ainut laji, joka myrkyttää ruokansa jotta muut lajit eivät söisi sitä – ja sitten syö sen itse. Mutta marketissa ei kyse ole pelkästään keinoruoan kasvatukseen käytettävistä kemikaaleista. Säilöntäaineen tehtävä on estää biologinen hajoaminen. Usein unohtuu uutisoida, että samaa se tekee myös sinun suolistossasi.

Mitä syöminen on?

Evoluutiobiologien mukaan ruokailu on yhtälailla ei-tahdonalainen prosessi kuin hengittäminen. Ihmisolento voi tietoisesti harjoittaa hengitystään, mutta sujuu se muutenkin. Keholla on kaikki tarvittavat ’mekanismit’ elintärkeän perustoiminnon toteuttamiseen silloinkin, kun huomio suuntautuu muualle.

Luonnossa nisäkkäät aterioivat paljolti aistien, vaistojen, tilanteen, mielihalun ja sosiaalisen ympäristönsä mukaan. Kun nenä haistaa tuoreen aromin, alkaa sylkeä erittymään ja mahaa kurnimaan: keho valmistautuu ottamaan vastaan sitä ruokaa, mitä aistit ovat juuri havainneet – jos se on jotain, mitä keho katsoo tässä kohtaa kaipaavansa. Homma toimii miettimättäkin. Moni laji on selvinnyt kovakuntoisena tähän päivään asti ilman minkäänlaista ravitsemusohjeistusta. Jokainen elinvoimainen eliölaji on kehittänyt käsittämättömän tarkat ja hienovaraiset sääntelyjärjestelmät ruokahalun reguloimiseen ja sopivan ravinnon suosimiseen, yhtä luonnollisesti kuin illalla iskevä väsymys ja lapsen leikki-into.

Sitten tuli elintarviketeollisuus ja supermarketit. Nykyään ’ruoka’ kulkee suunnilleen ympäri maailman ties miten runsaslukuisten prosessien, tehtaiden ja välikäsien kautta. Et haistakaan enää tuoreen aterian aromia, vaan kallispalkkaisten kuolinturhakekemistien kehittämän cocktailin, jonka tarkoitus on saada tuoreutensa ja terveytensä menettänyt ruoankaltainen kyhäelmä tuoksumaan joltain, mitä se ei ole.

Useimpien E-koodien tehtävä on maskeerata ominaisuuksiaan menettäneiden, liian moneen kertaan käsiteltyjen, raaka-aineiden laatuvirheitä. Kun koostumus on kulahtanut niin kehnoksi, ettei sitä hullukaan sellaisenaan söisi, korjataan se koostumuksenmuokkausaineella. Jos köyhästi kasvatettu, ympäri maailmaa roudailtu tai kuolleeksi ultraprosessoitu raaka-aine ei ole enää houkuttelevan värinen, fiksataan se väriaineella. Punaa huuliin ja menoksi!

Harva lapsi varttuu enää monimuotoisella pientilalla lintujen laulukonserttia ihaillen, leppäkerttujen kanssa leikkien – saati erinomaisen raaka-aineen äärellä, joka houkuttelee väreillään ja aromeillaan ja tekee vähästäkin kylläiseksi runsaalla ravitsevuudellaan. On tullut normaaliksi koukuttua keinoväreillä ja -hajusteilla aikaansaatuun uuskemialliseen stimulaatioon, jo melkein vauvavuosista alkaen.

Miksi ruokaa tuodaan niin kaukaa? Kun harva enää ymmärtää laadun päälle, voittaa se kauppa ja valmistaja, joka myy kehollesi halvimpaan hintaan koukuttavimmat houkutukset. Siinä pelissä raaka-aineiden hinnat kilpailutetaan – tai maksetaan välikädelle, joka kilpailuttaa taas toisia välikäsiä, ja koko tämä tarkastelua kestämätön ketju löytää lopulta vaikka maailman ääristä taas vielä vähän halvemman sokeri-, vehnä- ja siemenöljyerän sinun suosikkituotteeseesi. Ostamme halvinta ja huonointa, mitä lain sallimilla standardeilla saa meille myydä. Koska huonoin mahdollinen ei maistu kovin hyvältä, korjataan tekele keinoaromeilla ja kuorrutetaan kakku (kuvainnollisesti, joskus kirjaimellisesti) kirsikan sijaan arominvahventeilla. Kaikki on silti hyvin, koska ovathan kaikki nämä bioteknisesti tuotetut uusainesosat tietenkin tutkittuja, turvallisia ja viranomaishyväksyttyjä? Rahalla ja muulla instituutiovallalla saa virkakoneiston ja vanhan median lisäksi someinfluensseritkin ultraprosessoinnin puolelle.

Mitä siitä seuraa?

Se, että syömme huonointa mahdollista lain sallimaa ruokaa, jonka virheet on maskeerattu vielä kehnommilla kemikaaleilla, on johtanut biologian kannalta kummalliseen tilanteeseen. Jos kuljet luonnossa ja näet mustikan, se näyttää, maistuu, tuntuu ja tuoksuu juuri siltä, mitä se on. Sen maku, väri ja koostumus kertoo kehollesi tasan tarkkaan, miten se sulatetaan osaksi solujesi ravintoa; mitä sen ainesosille kuuluu tehdä silloin kun sitä tekee mieli.

Ruoan kaltaiset tuotteet on sen sijaan kemikalisoitu maistumaan, näyttämään, tuntumaan ja tuoksumaan ihan muulta, kuin mitä ne oikeasti ovat. Keho saa vääriä signaaleita feikkivärien ynnä muiden aistihuijausaineiden kautta siitä, miten mihinkin suupalaan tulisi suhtautua.

Modernin ihmiskokeen myötä on syntynyt luonnoton tilanne, jossa joudumme valitsemaan ”syödäkö soluille vai himoille”. Kahtiajako on totta keinoruoan kanssa. Aito ruoka sen sijaan on samaan aikaan sekä herkullista että ravitsevaa: houkuttelevaa JA hyväksi. Se antaa sinulle suoraa aistienvaraista informaatiota sisällöstään –> kehosi ikiaikainen mielihalumekanismi ei johdakaan enää harhaan, vaan ohjaa oikeaan. Jos sinun tekee mieli tänään tuota, se tarkoittaa, että siinä on jotain, mitä kehosi tahtoo ottaa vastaan juuri nyt. Elämään tulee mukava maku, kun terveys ei olekaan (kokonaan) itsekurin varassa, vaan saat nautiskella kehoasi elinvoimaiseksi.

Jokainen eläin on tunnesyöjä. Vasta ihminen teki tunnesyömisestä pahan asian kaappaamalla ikiaikaiset tunnejärjestelmät koukutusteollisuuden puolelle. Onneksi asia on helppo korjata, jolloin jopa niinkin kauhea synti kuin tunnesyöminen voi kääntyä kauneudeksi sinunkin arjessasi.

No mistä sitä ihmeitä tekevää apetta sitten saa?

”Know Your Farmer”

Luottaisinko terveyteni lääkärin käsiin, jos hän avoimesti kertoisi olevansa sairauden puolella, ja osoittaisi intohimoisen seikkaperäisesti, millaisia keinoja hän käyttää asiakkaidensa terveyden tuhoamiseen?

Marketithan eivät intentioitaan ihmeemmin peittele. Ultraprosessoiduimmat monsterituotteet laitetaan parhaille paikoille, eli kauppias kertoo hyvin suoraan ja selvästi, millä asialla hän on. Viranomaisvalvonta luo jonkinlaisen alarajan sille, miten huonoa ruokaa siellä saa myydä, eli miten alas koukutuskauppiaan sallitaan vajota. Oletettavasti hän haluaisi laskea rimaa vieläkin alemmas, joten tarvitaan valvontaa, jotta hommassa pysyy edes jonkinlainen roti.

En minä ottaisi tennistunteja valmentajalta, joka promottaa innokkaimmin huonoimpia ideoitaan. En, vaikka valmentajia valvova virasto estäisi pistotarkastuksillaan häntä pilaamasta kaikkien lyöntitekniikkaa ihan mahdottoman huonoksi. Marketti käyttää kaikenlaisia keinoja saadakseen sinut ostamaan sitä ruokaa, mikä palvelee markettilogistiikkaa mahdottomine säilymisaikoineen, tasalaatuisine ulkomuotoineen ja sesongista riippumattomine toimitusvarmuuksineen. Kaupan päälle tulee keinotekoinen koukuttavuus, jotta ostaisit vielä enemmän juuri niitä asioita, mitä sinun ei kannattaisi ostaa alunperinkään.

Hyvät asiat syntyvät hyvissä suhteissa. Jos et tunne kauppiastasi, olet hänelle pelkkä numero tai tilasto, jos sitäkään. Miten hän voisikaan välittää sinusta, jos ette ole edes tavanneet?

Toisaalta kauppahan myy sitä, mitä ostetaan – eli onko vika sittenkin enemmän meissä kuluttajissa? Markettikansaa on moneen lähtöön, ja kauppiasta kiinnostaa palvella parhaiten tyypillisintä kaupassakävijää – etenkin sitä shoppailijaa, joka ostaa korkeakatteisimpia eli keinotekoisimpia brändituotteita. Moderni maailma, teollisuuden maksamine tutkimuksineen, jättifirmojen lobbaamine ravitsemussuosituksineen ja karkkimainoksista elävine massamedioineen, tekee keskivertokuluttajasta niin sokean, ettei hän erota tuoretta kuolleesta. Joten keskivertokuluttaja palkitsee kauppiasta ihan vääristä asioista – tai siis, ”oikeista”, jos ultraprosessoitua laitosmaailmaa ja einesmainosmediaa on uskominen.

Kun eksyt aidon ruoan harrastajana sellaiseen viidakkoon shoppailemaan, tunnet joskus olosi vähän vieraantuneeksi. Satokauden marjat saa Hakaniemen torilta, koukuttavammat aineet Helsinginkadulta. Supermarket tarjoaa molemmat, ja sielläkin kovemmat katteet tehdään koukutusosastolla, jonka ei ole tarkoituskaan palvella shoppailijan terveyttä pidemmän päälle. Lähes kolmenkymmenen lisäaineen kakkua myydään, koska sille on kysyntää, se on helppoa ja siitä saa hyvän hinnan. Ruokakaupassa niin shoppailijalle kuin kauppiaalle suurin houkutus löytyy siitä suunnasta, mikä vie koko suhdetta, terveyttä, kulttuuria, luontoa ja viestintää viekottolevimmin vinoon. Toisin kuin Kallion kaduilla, ruokakaupassa riman alentaminen sattuu olemaan kaikkien osapuolten lyhytaikaiseksi iloksi laillistakin, ja sitä saa mainostaa niin näkyvästi kuin sielu sietää.

”Maistuis varmaan sullekin”.

Kautta aikain on ihminen hankkinut, kasvattanut ja valmistanut ruokansa itse, tai tuntenut läheisesti läheisen, joka sitä hommaa hoitaa. Tai käynyt esimerkiksi torilta hakemassa aineksia tutulta kasvattajalta. Ruoan oikea alkuperä on ollut omissa käsissä, tai korkeintaan yhden tutun ja turvallisen välikäden takana.
Nykyään jopa niin sanotuissa terveystuotteissa saattaa olla esimerkiksi kahdeksan välikättä loppukäyttäjän ja todellisen alkulähteen välissä – ja vaatii melko mahdotonta salapoliisityötä saada selville, ketä nämä välikädet ovat, millä vakaumuksella he toimivat, ja onko heidän intentioihinsa luottamista.

Olemme oudon ihmiskokeen omaisesti parissa sukupolvessa heittäneet roskiin lähes kaiken ruokaan liittyvän laatu- ja alkuperätietoisuuden, sisäsyntyisen suhdeverkoston ja ikiaikaisen lähiruokakulttuurin. Asioimme kaupan kassan kanssa, jolta on turha tiedustella raaka-aineiden alkuperää tai toimitusketjun sielunelämää – ja jopa heidät ollaan vaihtamassa automaattikassoihin. Kun luulimme olevamme jo maksimaalisen kaukana ruoan alkuperästä ja siitä ihmiskontaktista, johon todellinen ruokatieto perustuu, keksimme poistaa viimeisenkin heikon lenkin, jotta vihdoin kaikki on pelkkää kylmää koneistoa, jossa kuluttaja numero #4863573 pidetään kokonaan pimennossa kaikesta. Kun hän ei tiedä mistään mitään, hänelle voi myydä mitä melkein tahansa mahtavaan mielikuvahintaan.

Kaikki on tietysti hyvin, jos uskomme virallista valistusta, jonka mukaan esimerkiksi ruoan tuoreudella tai raaka-aineen kasvatustavalla ei ole merkitystä. Uskovathan jotkut jopa joulupukkiin – ja historia tuntee tapauksia, joissa lähes kokonainen kansa on saatu uskomaan mitä järjenvastaisimpaan valistukseen, kun se ’asiantuntijan’ suulla toistetaan valtakunnan virallisessa mediassa tarpeeksi monta kertaa. Joulupukkiin uskominen on harmitonta. Keinoruokaan uskominen on sen sijaan kovaa vauhtia viemässä kansakuntaa vararikkoon ja kunnon ruoan kasvattajia konkurssiin.

Tunne koko ketju – eli älä ole sen heikoin lenkki

Kun haluat hankkia hyvää ruokaa, mene lähemmäs alkulähteitä. Osta myyjältä, joka tietää mitä myy, ja jonka kanssa voit muodostaa ihan oikean suhteen. Älä tyydy pelinappulan rooliin etäisessä epäsuhteessa, jossa olet vain manipuloitava numero, jota täytyy saada ostamaan mahdollisimman paljon korkeakatteista karkkia korporaation kvartaalituloksen optimoimiseksi. Suosi yhteisvoitollista suhdetta, jossa saatte kulkea samassa veneessä kohti vieläkin parempaa oloa.

Toki myös marketissa voi tehdä hyviä löytöjä, mutta silloin siellä joutuu uimaan vastavirtaan. Välillä on kivaa löytää myös mestoja, joiden tavoitteena on päinvastoin myydä sinulle hyvää. Meidät on tavallaan pakotettu käymään tietynlaisissa kaupoissa, koska jättiketjuilla on hyvät suhteet yhdyskuntarakenteesta päättäviin tahoihin. Suomessa on tärkeää osata löytää ”solujen ruokaa” supermarketissa. Sitäkin inspiroivempaa on löytää lisäksi edes pieni ripaus myös sitä, miten toimittiin ennen vanhaan, kun ruoka ei vielä kulkenut kymmenen välikäden kautta. Tämä ei ole retoriikkaa, vaan tositilanne, kun kurkistaa ”äitien tekemän perunamuusin” ja muiden viestintävedätysten taakse. Ihan ”tavallinen” eines tai välipalapatukka voi sisältää raaka-aineita useista maista, joista jokainen on kulkenut oman ketjunsa läpi. Tietyn ainesosan ’arvo(ttomuus)ketju’ voi näyttää vaikkapa tämän suuntaiselta:

0. Tuotantopanokset: koneet, raskasmetallipitoiset väkilannoitteet, maatalousmyrkyt ja usein rehut tai siemenetkin täytyy ensin ostaa muualta
1. Alkutuottaja
2. Paikallinen kerääjä / osuuskunta / aggregaattori / ko-operatiivi saattaa yhdistää pientuottajien tuotteita suuremmiksi eriksi
3. Kuljetusyritys
4. Paikallinen isompi ostaja / kauppias saattaa ottaa osansa ”arvoketjusta”
5. Raaka-aineen jalostaja, prosessoija, pakkaaja tai käsittelijä havittelee ehkä osingoille
6. Tukkukauppias / commodity-välittäjä saattaa myös tunkea lusikkansa soppaan
7. Kansainvälinen trader / raaka-ainemarkkinaoperaattori
8. Satamaoperaattorit ja logistiikkakeskukset
9. Uusi kuljetusketju: rekka, laiva, juna, kontit…
10. Elintarviketehdas yhdistää monia ainesosia, joilla voi olla esimerkiksi ylläkuvatun kaltaisia toimitusketjuja, tai ultraprosessoidumpien ainesosien kohdalla ehkä vielä salaisempia
11. Pakkausmateriaalien toimittajat – joilla taas omat toimitusketjunsa
12. Brändiyhtiö eli ”elintarvikeyritys”, joka joissain tapauksissa ei valmista mitään itse
13. Keskusvarasto
14. Päivittäistavaratukku
15. Markettiketjun logistiikka
16. Yksittäinen kauppa
17. Ruokalähetti

Näistä jokainen ottaa osuutensa tuotteen hinnasta, huonontaa laatua (tai ei ainakaan tee tavaraa yhtään tuoreemmaksi), ja heikentää sinun mahdollisuuksiasi saada tietoa tuotteen tai sen ainesosien laadusta ja alkuperästä. Jos kyselet, mistä hunaja tulee, saat vastaukseksi ”EU:n sisältä ja sen ulkopuolelta”. Kiva, kiitos vastauksesta – eli kaikkialta, mistä vaan ja ei mistään. Syömme ruokaa, jolla ei ole alkuperää. Tai, sen ainoa varsinainen alkuperä on pelkän rahan perässä kilpajuoksevien alihankkijoiden läpinäkymätön verkosto, jonka jokaista osaa kiinnostaa lähinnä selviytyä Squid Game -henkisessä kamppailussa sinun euroistasi. Englanniksi voidaan käyttää sanontaa ”race to the bottom”, suomeksi se on kilpailua alaspäin, eli laadun rapautumista kilpailupaineessa.

Tänään kävelin hakemaan hunajaa suoraan tuottajalta, hänen kotoaan. Toimitusketjun pituus oli noin yksi metri, kaksi ihmistä. Hinta jäi paremmasta laadusta huolimatta alle marketin – ja silti myös hän sai ostoksestani enemmän voittoa kuin markettimyynnissä. Kaiken päälle jopa ostokokemus oli kiva, kehittävä ja elämää rikastuttava, kun kysyntä- ja tarjontapuoli saavat todellista tietoa toisistaan ja hiljainenkin tieto pääsee välittymään molempiin suuntiin. Aito suhde kannustaa molempia kohti huippua, ei pohjaa. Inhimillinen kanssakäyminen inspiroi kumpaakin nostamaan tasoaan eikä polkemaan sitä pohjamutiin kulissikaupan tapaan.

Herkkua soluille

Mitä tarkoittaa se ”solujen ruoka”, mistä Oloni-Mona usein puhuu? Se voi meinata vaikka tuhansia eri asioita, kuten:

• Lihaa (myös luita, sisäelimiä) terveeltä eläimeltä, joka on saanut syödä hyvin ja nauttia lajityypillistä elämää ystävien kesken
• Pienemmän tilan munaa, joka ei ole jo hyllylle saapuessaan viikkoja vanhaa
• Tänään lypsettyä raakamaitoa, jos sellainen sinulle sopii
• Hunaja suoraan mehiläistarhaajalta, jossa on upeasti aromia tallessa, verrattuna kaupan ”käsittelemättömiin” hunajiin
• Luomumarjoja tai -hedelmiä, jotka on poimittu kypsänä eikä kuljetettu tuhansia kilometrejä ennenaikaisesti korjattuina. Tiesitkö, että tavallinen marketin appelsiini pinnoitetaan usealla eri myrkyllä? Se lukee siinä pakkauksessa, kun katsot tarkasti.
• Hapankaalia tai muita fermentoituja kasviksia, joissa mikrobielämä on edelleen hengissä — ei pastöroitu kuolleeksi hyllyelämää varten
• Aitoa lientä perinteiseen tapaan eläimen ylijäämäosista, eikä kaupan ”lihalientä”, jossa liha on vaihtunut modifioituun tärkkelykseen, kaliumsorbaattiin, keinotekoiseen maitoaromiin, maltodekstriiniin, natriumglutamaattiin, hydrolysoituun tuontisoijaproteiiniin, hapettumisenestoaineeseen ja sokerikulööriin.
• Perinteisiä paistorasvoja (laardi, tali, lampaanrasva, voi) – kemistien kehittämien uusrasvojen sijaan, jotka tehdään rajuissa prosesseissa halvimmista mahdollisista jämäaineksista.
• Tuoreita juureksia ja vihanneksia elinvoimaisesta maasta: porkkanaa, joka maistuu makealta ja jopa hieman multaiselta. Tomaattia, jossa on niin ihanasti aromia ja luontaista makeutta, että se korvaa vaikka karkin. Kurkkua, joka ei maistukaan vedeltä ja torjunta-aineilta, vaan siihen tulee suoranainen himo. Yrttejä, joiden tuoksu muuttaa mielialaa samantien.
• Perinteisiä viljalajikkeita (speltti, Jorma-ohja, mustakaura ym. maatiaislajikkeet) ja niistä hartaudella leivottua hapanjuurileipää, joka ei aiheutakaan vatsanväänteitä, vaan aidosti hyvää oloa.
• Pienmeijerin juustoja ja muita erikoismaitotuotteita, joissa on upeaa makua ja rakennetta, eikä pelkkää pitkää säilyvyyttä 5% kumijuuston tapaan, joka saa lähinnä mahan kipeäksi.
• Luonnonlaidunnuksen ja esimerkiksi kuivaheinäruokinnan ansiosta ravinteikkaampaa lihaa ja maitoa eläimiltä, jotka ovat syöneet monipuolista ruohoa ja yrttikasvustoa
• Ruokaa, josta voi nauttia hyvin mielin, koska nautinto jo itsessään parantaa terveyttä ja ruoan sulatusta.
• Itämerta puhtaammista vesistä pyydettyä kalaa – kuten siikaa, muikkua, makrillia, ahventa, nieriää – joka ei ole matkannut tänne jostain Chilesta tai kasvatettu lääkkeillä ja antibiooteilla karmeissa oloissa.

Taidan lainata tähän lehtiartikkelia:

Osa kaloista mätänee elävältä

Yksi maailman suurimmista lohta ja muita mereneläviä tuottavista yrityksistä kamppailee valtavan lohikuolleisuuden kanssa. Viime vuonna Norjan kalatiloilla kuoli yli 12 miljoonaa lohta. Eräässä laitoksessa jopa yli joka kolmas lohi heittää henkensä ennenaikaisesti.

Kaloilla on todettu myös täitä ja erilaisia sairauksia. Kalatäit syövät verta. Ne pistävät tai leikkaavat suuosillaan reikiä kalan ihoon ja tuottavat haavaan eritettä, mikä estää veren hyytymisen.

Keski-Norjan kalatiloilla kuoli 12,7 miljoonaa lohta vuonna 2023 marraskuun loppuun mennessä. Näistä 4,9 miljoonaa kalaa kuoli Mowi-nimisen lohituottajan alla. Mowi on yksi Norjan ja koko maailman suurimmista lohituottajista.
Tilanne on jatkunut jo vuosia. Joissakin laitoksissa kalojen kuolleisuus oli yli 30 prosenttia jo vuosina 2020 ja 2021.
Pelkästään yhdellä tehtaalla kuoli kuukaudessa 180 000 lohta.

Elintarviketurvallisuusvirasto kirjoittaa raportissaan, ettei Mowi ole tehnyt riittävästi tilanteen korjaamiseksi ja yrityksen epäillään lisäksi rikkoneen lakeja ja kalan­viljely­asetuksia.
Mowia arvostellaan muun muassa siitä, että se on päästänyt vapaaksi sairaita kaloja. Norjan elintarviketurvallisuusviranomainen on havainnut, että heikkoja tai muuten sairaita kaloja on vapautettu.

– Ilta-Sanomat

(Niinpä: kun toiminnasta puuttuu rakkaus ja henkilökohtainen suhde loppukäyttäjään, jää vain hintakilpailu rimaa alittaen. Silloin tarvitaan sääntelyä, kun viranomaisvalvonta on ainoa, mikä voi enää kannatella rimaa edes hieman alimman helvetin yläpuolella.
Onneksi ruoan hankkiminen voi perustua myös aitoihin suhteisiin.)

Erä-lehti jatkaa:

Lohitäit, sairaudet ja kasseista karanneet kalat aiheuttavat ongelmia kasvattajille, luonnonlohille ja meritaimenille. Lepeophtheirus salmonis, on loinen, joka käyttää ravinnokseen kalan limakerrosta, ihoa ja verta. Norjan meritutkimuslaitoksen mukaan tämä aiheuttaa haavaumia ja altistaa kalat bakteerien ja virusten aiheuttamille infektioille.
Kun kasvattamoissa ui valtavia määriä kasvatuskaloja, on selvää, että lohitäiden ja niiden esiasteiden määrä on valtava. Norjan lakien mukaan lohitäitä saa esiintyä kasvattamoiden naaraslohissa enintään 0,5 kappaletta yksilöä kohden. Raja on asetettu estämään loisten leviäminen luonnonlohiin ja meritaimeniin.

Viime vuoden tutkimuksen mukaan lohitäitä on tavattu kasvattamoissa kalaa kohden kuitenkin jopa 8-kertainen määrä, neljä loista kalaa kohden.

Onneksi paraskaan ruoka ei ole koskaan kaukana. Sitä kasvaa täällä Suomessa, tukisysteemin hyljeksimillä ja valvontabyrokratian sorsimilla pientiloilla, jotka osaavat hommansa poikkeuksellisen hyvin ja jaksavat edelleen yrittää hurjista haasteista huolimatta. Tiloja menee kiinni noin 3 päivässä, eikä uusia tule tilalle nimeksikään. Mitä, jos pidettäisiin elossa edes osa jäljellä olevista huipputuottajistamme? Sitä ei voi mikään muukaan taho tehdä, kuin me ihmiset itse.

Miksi huippuruoka eroaa niin rajusti tavallisesta?

Maaperän terveys tuntuu maan antimissa. Elävä multa = kattavammin alkuaineita, antioksidantteja, vitamiineja, entsyymejä, mikrobeita ja ties mitä mikroskooppista kuhinaa. Kun maa on todella elävää, se höyryää lumihangen allakin:

Siinä missä muu maatalous lisää vuosikymmenestä toiseen glyfosaatin sun muun käyttöä, jotta saataisiin vielä vähän halvempaa bulkkiraaka-ainetta kauppaketjulle ja jättivalmistajalle, on myös tiloja, jotka kulkevat toiseen suuntaan. Niitä löydät parhaiten pienimmästä kokoluokasta. Isompi tila on yleensä yksipuolisempi, pienempi monimuotoisempi. Niin mahassa, pellolla kuin tilakokonaisuudessakin diversiteetti (etenkin mikrobiomin monimuotoisuus) korreloi terveyden kanssa. Nykyään suuntana on vetää mutkat suoraksi, syöttää samaa tehovehnälajiketta kaikille, hävittää paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneet lajikkeet ja omalaatuiset ratkaisut, ja pakottaa kaikki samaan helposti hallinnoitavaan muottiin. Se on hyvä suunta, jos linnunlaulu ärsyttää ja leppäkertutkin saisivat painua hiiteen. Jos lopetetaan vitsailu, on pientilojen mosaiikki parempi kaikelle ja kaikille (paitsi suurteollisuudelle), kuin aina vaan isokokoisempi yksipuolisuus.

Esimerkki: Saloniemen tila

Saloniemi pyrkii parempaan ihan omista syistään. Kyseessä ei ole modernin marketin, tehtaan tai jättifirman kaltainen paikka, joka huonontaisi laatua vielä enemmän katteiden nostamiseksi kuluttajaa harhaanjohtaen, jos vaan valvojan silmä vähänkin välttäisi – vaan koko operaatio on perustettu alkutuottajan omaakin ruokanautintoa varten.

Viime kesänä pääsin shoppailemaan Saloniemen tilalle, ja myöhemmin tilasin sieltä kaikenlaisia upeita maitotuotteita Matkahuollon lähetyksenä melkein toiselle puolen Suomea.

Saloniemi sanailee sivullaan:

– Ensimmäisen vuoheni hankin 19- vuotiaana siitä syystä, etten halunnut ostaa kaupasta maitoa.

– Saamme syödä ruokaa, jonka alkuperän tiedämme ja taatusti tunnemme. Saamme käyttää tuotteita, joiden aineosaluettelo on mahdollisimman aito ilman ean-koodeja.

Aitoja Makuja -haastattelussa Saloniemi sanoo:

– Emme tee bulkkia, vaan pyrkimys on aina tehdä kaikki parhaalla mahdollisella tavalla.

… ja toisin kuin isompien instituutioiden tarinat, jotka ovat todellisuudessa peräisin viestintätoimiston kynästä, pientilallisen puhe tuppaa olemaan totta – minkä huomaa viimeistään tuotteen maussa ja koostumuksessa. Tilan emäntä jatkaa:

– Minä ainakin haluan tietää, mitä pistän suuhuni. Ja onhan se hienoa syödä ruokaa, joka edistää hyviä asioita.

Luonto, kuten tehokas maatalouskin, näkee arvoa sivutuotteissaan, eikä heitä niitä kaatopaikalle tai Itämereen hankkiakseen tilalle myrkkyjä toiselta puolen maailmaa ”teho”tuotannon tavoin:

Saloniemen tilalla vannotaan kiertotalouden nimeen. Eläinten rehut viljellään sadan hehtaarin peltoalalla ja lanta käytetään lannoitteena. Valmistuksen sivutuotteita, kuten heraa, käytetään eläinten ruokintaan ja saippuan valmistukseen.

–Hyödynnämme lähestulkoon kaiken – olipa kyse sitten lihasta, taljasta tai sisäelimistä. Sisäiset rasvat käytämme kosmetiikkaan eli saippuaan ja ihovoiteeseen. Koirille syötämme luut. Taljoista teemme joko taljat tai nahkaa. Eläimestä ei mene hukkaan mitään

Välinpitämätön kuluttaja ostaa mitä sattuu, kunhan keinotekoisesti luotu brändimielikuva on kohdillaan ja E-koodattu koukuttavuus pitää otteessaan. Itseään kunnioittava asiakas sen sijaan arvostaa, kun luottokauppias on kuratoinut valikoimaa arvojensa mukaan eikä pelkän excel-taulukon:

– puotimme on auki joka lauantai kello 11–15, ja meille on syntynyt upea vakioasiakkaiden piiri. Myymme myös muiden pientuottajien tuotteita, kuten luomukananmunia ja luomuvihanneksia, jotka on tuotettu arvojemme mukaisesti.

Saloniemen tilalla heinäkuussa 2025, tilan emäntä Riitta kuvassa oikealla

Toinen esimerkki: emäntä paransi tyttären iho-ongelman tuottamalla parempaa ruokaa, kuin Suomesta helposti saa

Maaseudun tulevaisuus kertoo Kurimon tilasta:

Tyttären pahat iho-oireet johtivat uudelle tielle: Kurimon tilan kaikki lehmät tuottavat nyt monelle yliherkälle sopivaa A2-maitoa ja oman tilameijerin tuotteille on kova kysyntä

Suunnitelmallisen jalostuksen myötä koko karja tuottaa nyt pelkästään A2-maitoa.

Moni ostaa Kurimon tilameijerin tuotteita varta vasten niiden raaka-aineen eli A2-maidon takia. Toiset eivät ole kaseiineista kuulleetkaan, vaan tekevät valintansa puhtaasti maun ja tuotteen muiden ominaisuuksien perusteella.

Saman lehden vanhempi juttu syventää tilan tarinaa:

Lapsen rajut iho-oireet muuttivat perhetilan toisenlaisen maidon tuottajaksi

Lapsella oli ihottumaa. Muuta äiti ja Kurimon tilan emäntä Mirva Tikkanen ei tiennyt, kuin että rajut iho-oireet näytti aiheuttavan maito. Eikä vaiva johtunut laktoosi-intoleranssista. Maitotilallisen tytär pystyi juomaan vain kasvimaitoja.

Tikkasen mummo muisteli, kuinka Seppo-enolla oli ollut sama vaiva. Eno sai tavallisesta maidosta oireita, mutta pystyi jostakin syystä juomaan yhden tietyn lehmän maitoa.

Tuon lehmän maito lypsettiin navetassa enolle erikseen. Karjanjalostukseen perehtyneen Tikkasen mielessä alkoi raksuttaa. Mitä erityistä lehmässä oli? Ehkä hänenkin karjastaan löytyisi nauta, jonka maidosta lapsi ei saisi oireita.

Vuohet lypsävät vain A2-maitoa, joten lapselle annettiin ensin testattavaksi vuohenmaitoa. Oireita ei kuulunut. Bingo!

Suomalaistutkimuksen mukaan noin puolet suomalaisten alkuperäisrotujen edustajista tuottaa A2-maitoa, ayrshireistä ja holsteineista neljäsosa.

Isolle meijerille investointi A2-maitoon on kallis, sillä maidon sekaan ei saa mennä pisaraakaan väärää proteiinia.

”Pienille meijereille A2 voisi olla mahdollisuus erikoistua”, Kantanen pohtii.

Tavoitteena on, että koko karja lypsäisi tulevaisuudessa A2-maitoa. Hän toivoo oman lapsensa elämän lisäksi helpottavansa muidenkin sellaisten ihmisten elämää, joille tavallinen maito ei sovi. Tähän mennessä menekki on ollut lupaavaa.

Tikkanen viittaa kiinalaistutkimukseen, jonka mukaan noin puolet koehenkilöistä jotka olettivat kärsivänsä laktoosi-intoleranssista, olivatkin todellisuudessa yliherkkiä A1-betakaseiinille.

Ja vielä yksi MT-lehden juttu:

Tutkimus: A2-maito helpottaa lasten vatsavaivoja ja parantaa jopa kognitiivisia kykyjä

Arvelukset terveysvaikutuksista saivat vahvistusta tuoreista tutkimustuloksista.

Viisi päivää A2-maitoa juoneiden 5–7-vuotiaiden koehenkilöiden vatsakivut vähenivät, ulostuskerrat harventuivat ja ulosteiden löysyys väheni verrattuna tavallista maitoa nauttineisiin. Tavanomaista maitoa nauttineiden lasten verinäytteistä löydettiin merkittävästi enemmän merkkejä tulehdustilasta.

Myös lasten kognitiiviset kyvyt paranivat. A2-maitoa nauttineet lapset pärjäsivät paremmin ajattelu- ja havainnointikykyä mittaavissa testeissä.

Miksi suostumme huonoon ruokaan?

Miksi viemme toistuvasti rahamme firmoille, joiden unelmana tuntuu olevan myydä meille vuosi vuodelta kehnompaa kemikaalikuormaa?

Koska virallisen valistuksen mukaan ruoan laatu ei merkkaa mitään, kunhan vaan vältät suolaa ja luonnollista rasvaa ja muistat syödä tehotuotettua leipää jotta saat kuitua. Aina, kun Suomessa joku vähän näkyvämmin nostaa keskusteluun esimerkiksi ultraprosessoidun ruoan haittoja, joku ”puolueeton” professori on samantien valtakunnan päälehtien palstoilla korjaamassa, ettei ruoan laadulla ole väliä. Eihän valtakunnallinen safkasuosituksemme myönnä edes tuoreudella olevan mitään tekemistä terveyden kanssa. Juhana Harju toteaa osuvasti:

”Ravitsemussuosituksia on aiheellisesti kritisoitu siitä, että niissä ei tehdä selvää pesäeroa elintarviketeollisuuden prosessoimaan ruokaan. Nurinkurista on, että voit syödä ravitsemussuositusten mukaisesti, vaikka ruokavaliosi koostuisi lähes pelkästään valmisruuista. Jo terve järki kertoo, että se ei voi olla terveellistä.”

”On aiheellista arvostella ravitsemussuosituksia siitä, että niissä ei kritisoida lainkaan ruuan prosessointia tai elintarviketeollisuutta. Kritiikin puute voi johtua ainakin osittain siitä, että elintarviketeollisuus tarjoaa työpaikkoja ravitsemusterapeuteille ja elintarviketieteilijöille. Voi olla vaikeaa arvostella nykyistä tai mahdollista tulevaa työnantajaa.”

Se saattaakin selittää, miksi Helsingin yliopiston ravitsemustieteiden professori harhaanjohtaa Huomenta Suomessa:

• ”Tavallisen kansalaisen” ei kannata kiinnittää huomiota ruoan prosessointiin.
• Kannattaa mieluummin keskittyä tyydyttyneen rasvan, suolan ja sen sellaisen vähentämiseen
• ’Meillä on Suomessa aivan loistava Sydänmerkki, joka auttaa valitsemaan ravitsemuskriteerien mukaisesti.’

… ja maailman kuuliaisin kansa uskoo
–> elintarvike-, lääke- ja markettiteollisuus nauraa matkalla pankkiin.

Joten tarkastellaanpa esimerkkejä ravitsemusprofessorin suosittelemista Sydänmerkkituotteista:

Murea Sokerikorppu 400 g
Ainesosaluettelo:
Vehnäjauho, sokeri (21 %), vesi, rypsiöljyvalmiste [rypsiöljy, voiaromi, hapettumisenestoaine (E306)], hiiva, suola, emulgointiaineet (E472e, E481), entsyymit, jauhonparanne (E300), mallastettu ohrajauho. Saattaa sisältää pieniä määriä ruista ja kauraa.

Fazer Sokerileipurin Pulla 6kpl 240g
Ainesosaluettelo:
vehnäjauho, sokeri, rypsiöljy, vesi, kananmuna, hiiva, vehnägluteeni, emulgointiaine (E481, E472e), jodioitu suola, kardemumma, pintakäsittelyaineet (E553b, E904). Saattaa sisältää pieniä määriä maitoa. 

Vanajan Suklaasade suklaahippukeksi 350 g
Ainesosaluettelo:
Vehnäjauho, sokeri, tumma suklaa 14% (sokeri, kaakaomassa, kaakaovoi, emulgointiaine (soijalesitiini), aromi), rypsiöljy, herajauhe (maito), kanamuna, suola, nostatusaineet (E500, E503), emulgointiaine (rypsilesitiini), aromit.  Saattaa sisältää pieniä määriä hasselpähkinää.

Myllykivi Lumoavat pullaviipaleet 400 g
Ainesosat: vehnäjauho, sokeri, rapsiöljy, kasvimargariini (rapsiöljy, vesi, suola, aromi), vesi, kananmuna, suola (suola, jodi), hiiva, emulgointiaineet (natriumstearoyyli-2-laktylaatti, rasvahappojen mono- ja diglyseridien mono- ja diasetyyliviinihappoesterit), kardemumma, kiille [maitoproteiini, happamuudensäätöaineet (natriumkarbonaatit, natriumfosfaatit)], jauhonparanne (askorbiinihappo).

Elovena Pehmeä Kaurapatukka Valkosuklaa & mansikka
Ainesosaluettelo:
Täysjyväkaura ja kauralese (42%), rapsiöljy, kosteudensäilyttäjä (glyseroli), valkosuklaa 7,9% (sokeri, kaakaovoi**, maitojauhe, herajauhe, emulgointiaine (lesitiini)), vesi, sokeri, kuituseos (kikherne, maissi, vesi), muunnettu tärkkelys, kuivattu mansikka 3,7% (glukoosisiirappi, sokeri, mansikka, sakeuttamisaine (E401)), perunatärkkelys, tärkkelyssiirappi, inverttisokerisiirappi, emulgointiaine (lesitiini), vanilliinisokeri, nostatusaineet (E450i, E500), aromit, suola.

Elovena Pehmeä Kaurapatukka Banoffee
Ainesosaluettelo:
Täysjyväkaura ja kauralese (44%), rapsiöljy, toffeetäyte 11% (vesi, sokeri, tärkkelyssiirappi, muunnettu maissitärkkelys, laktoositon voi, sakeuttamisaineet (E466, E460), suola, aromit), sokeri, kosteudensäilyttäjä (glyseroli), muunnettu tärkkelys, kuituseos (kikherne, maissi, vesi), vesi, banaanijauhe (3,9%), perunatärkkelys, inverttisokerisiirappi, nostatusaineet (E500, E450i), emulgointiaine (lesitiini), suola, aromi. Saattaa sisältää pieniä määriä muita viljoja.

Elovena Iso kaurapatukka Toffee
Ainesosaluettelo:
Täysjyväkaura ja kauralese (25%), rapsiöljy, sokeri, tumma kuorrute (sokeri, kasvirasva (kookos ja rapsi, kokonaan kovetettu), rasvaton kaakaojauhe, kaakaovoi, emulgointiaine (lesitiini), aromi), toffeetäyte 7,3% (vesi, tärkkelyssiirappi, sokeri, ruokosokeri, muunnettu maissitärkkelys, laktoositon voi, sakeuttamisaineet (E466, E460), suola, aromit), kosteudensäilyttäjä (glyseroli), riisi, toffee 5% (sokeri, melassi, tärkkelyssiirappi, suolattu voi, aromit), maissitärkkelys, puffattu hirssi, puffattu amarantti, vesi, perunatärkkelys, vanilliinisokeri, emulgointiaine (lesitiini), aromit, suola, nostatusaineet (E450i, E500), melassi. Saattaa sisältää pieniä määriä muita viljoja, soijaa.

Valio PROfeel® proteiinivanukas 180 g kermakaramelli laktoositon
Ainesosaluettelo:
maito, maitoproteiini, muunnettu tärkkelys, sakeuttamisaine (karrageeni), makeutusaineet (asesulfaami K, sukraloosi), aromit, suola, karamellisiirappi, laktaasientsyymi.  

Valio PROfeel® proteiinimousse 150 g mango-passio laktoositon
Ainesosaluettelo:
pastöroitu maito, pastöroitu proteiinitiiviste (kirnumaito), vesi, mangosose 3,3 %, passiohedelmätäysmehu 1,1 % (tiivisteestä), muunnettu tärkkelys, tärkkelys, liivate, sakeuttamisaine (guarkumi), aromit, suola, makeutusaineet (asesulfaami K, aspartaami), väri (karotenoidit), happamuudensäätöaine (sitruunahappo), hapate, laktaasientsyymi. Vaahdotettu typen avulla.

Atria Rehti Kevyt 5% Kalkkunanakki 280g
Ainesosat: kalkkunanliha, vesi, broilerinliha, muunnettu tapioka- ja perunatärkkelys, siipikarjanrasva, jodioitu suola, kaliumkloridi, stabilointiaine E 450, perunakuitu, sakeuttamisaine E 407a, dekstroosi, hapettumisenestoaineet (E 301, E 331), mausteet (mm. inkivääri, valkopippuri, korianteri, tomaatti, kurkuma, juustokumina, cayenne), savuaromi, rypsiöljy, aromit (mm. paprika), säilöntäaine natriumnitriitti.

Becel Kevyt kasvirasvalevite 38% 380g
Ainesosat: vesi, kasviöljyt (rypsi, auringonkukka, pellavansiemen), kookosöljy, muunnettu tärkkelys, suola (1, 0%), kaliumkloridi, emulgointiaineet (rasvahappojen monojadiglyseridit [kasvirasvapohjainen], lesitiini), säilöntäaine (kaliumsorbaatti), happamuudensäätöaine (sitruunahappo), luontainen aromi, vitamiinit (A, B1, D).

Becel Juokseva kasviöljyvalmiste 500ml
Ainesosat: kasviöljyt 76% (rypsiöljy 71%, auringonkukkaöljy 4%, pellavaöljy 1%), vesi, kokonaan kovetettu rypsiöljy, kaliumkloridi, emulgointiaine (auringonkukka- ja SOLJALESITIINI), happo (sitruunahappo), luonnolliset aromit, A- ja D2-vitamiini.

Keiju juokseva rypsiöljyvalmiste 500 ml
Ainesosat: Rypsiöljy (77 %), vesi, kokonaan kovetettu rypsiöljy (1,5 %), emulgointiaineet (E471, auringonkukkalesitiini), suola (1,0 %), happamuudensäätöaine (sitruunahappo), aromi, A- ja D2-vitamiini, väri (beta-karoteeni).

Coop Juokseva Rapsiöljyvalmiste Maidoton
Ainesosat: Rapsiöljy 77 %, vesi, kokonaan kovetettu rapsiöljy 1,5 %, suola, emulgointiaineet (E 471 kasviperäinen, E 322), happamuudensäätöaine (E 330), aromi, A- ja D-vitamiini, väri (E 160a).

Sydänmerkki maksaa puolisen tonnia vuodessa per tuote, jokaisesta tuotekoosta erikseen. Kelpo bisnes, kun sitä saa telkkarissa asti mainostaa korkeasti koulutetun auktoriteetin suulla.

Safkavirasto ei sanojaan säästele:

– Teolliset prosessointimenetelmät eivät itsessään tee ruoasta ravitsemuksellisesti huonoa; ratkaisevaa on tuotteen lopullinen ravintosisältö

– Elintarvikkeen sopivuutta terveyttä edistävään ruokavalioon voidaan arvioida tarkastamalla pakkausselosteesta suolan, tyydyttyneen rasvan ja sokerin määrää sekä kuitupitoisuutta ja viljatuotteissa myös täysjyväpitoisuutta. Valmisruoissa kasvisten osuuteen on hyvä kiinnittää huomiota. Sydänmerkkikriteerit täyttävä tuote ohjaa tuoteryhmässään ravitsemuksellisesti parempiin vaihtoehtoihin.

– Ultraprosessoitujen elintarvikkeiden täydellinen poissulkeminen rajoittaisi merkittävästi terveyttä edistävän ruokavalion toteuttamista.

Ilta-Sanomat valistaa:

– Millainen prosessoitu ruoka on terveellistä?
Moni voitelee leipänsä ultraprosessoiduksi luokitellulla tuotteella, nimittäin margariinilla, johon on lisätty D-vitamiinia.

Listaa voisi jatkaa, mutta tajuat pointin: lehdet, laitokset, koulut, asiantuntijat, järjestöt ja koko instituutiomaailma suosii sitä, mitä suurteollisuus myy. Pientilallisen puolesta ei puhu juuri kukaan, vaan pitkälti koko koneisto toimii varsin aktiivisesti pientä ja aitoa vastaan, oli kyse sitten luomutarkastusmaksujen nostamisesta, byrokratiataakan koventamisesta, viestintäbudjettien vaikutuksesta tai tukiehtojen suuntaamisesta suuria suosimaan. Kauppapaikat jaetaan isoimmille, joiden johtokunnissa istuu paikallispoliitikkoja. Isot ovat parhaita lobbaamaan ja politikoimaan; pienet ovat parhaita luomaan huippulaatua ja tekemään hyvää niin luonnolle, miljöölle kuin kaiken ja kaikkien terveydelle.

Suosikaamme pientä ja aitoa, koska sitä ei mikään systeemi tule tekemään puolestamme. Isot pitävät toistensa puolia, joten katsotaan me ihmiset pienempien perään. Samalla oma elämänlaatu ja sivistystaso ottaa aimo harppauksen.

Olli Posti, supermarketselviytyjä & lähiruokaopas
https://olliposti.fi