Kolmen kasviperäisen raaka-aineen yhdistelmä: oliivinlehtiuutetta, greippiöljyä ja oreganoöljyä samassa kapselissa.
Biomed Iocidin+ yhdistää kolme hyvin erilaista kasvikunnan raaka-ainetta. Oliivipuusta käytetään lehtiä, oreganosta sen eteeristä öljyä ja greipistä valmistettua greippiöljyjauhetta. Näin yhteen kapseliin saadaan oliivinlehtien polyfenoleja sekä sitrushedelmille ja aromaattisille yrteille ominaisia kasviyhdisteitä.Ainesosat:
Greippiöljyjauhe (Citrus grandis) [tapiokatärkkelys 77 %, luonnolliset tokoferolit 0,49 %, auringonkukkaöljy 0,49 %], oliivinlehden kuivauute (Olea europaea) 4:1, täyteaine (mikrokiteinen selluloosa), kapselin kuori (hydroksipropyylimetyyliselluloosa, vesi), oreganoöljyjauhe (Origanum vulgare) [tapiokatärkkelys 77 %, luonnolliset tokoferolit 0,49 %, auringonkukkaöljy 0,49 %], paakkuuntumisenestoaine (piidioksidi), stabilointiaine (kasviperäinen magnesiumstearaatti).
Suositeltava vuorokausiannos:
1 kapseli päivässä aterian yhteydessä.
Valmistajan ohjeen mukaan tarvittaessa voidaan käyttää 2 kapselia 3 kertaa päivässä kahden viikon ajan, minkä jälkeen käyttöä jatketaan yhdellä kapselilla päivässä.
1–6 kapselia sisältää:
Oliivinlehden kuivauutetta 150–900 mg
Greippiöljyjauhetta 150–900 mg
Oreganoöljyjauhetta 40–240 mg
Pakkauskoko: 60 kapselia / 33 g.
Vegaaninen, gluteeniton, laktoositon ja maidoton.
Peruskäytössä ota 1 kapseli päivässä aterian yhteydessä.
Valmistajan ilmoittamaa suurempaa 2 kapselin annosta kolme kertaa päivässä käytetään enintään kahden viikon ajan, minkä jälkeen palataan yhteen kapseliin päivässä.
Tuotetta ei suositella henkilöille, joilla on akuutti gastriitti tai haavainen paksusuolentulehdus. Alle 6-vuotiaille vain lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen ohjeen mukaan.
Suositeltua vuorokausiannosta ei saa ylittää. Ravintolisä ei korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota eikä terveitä elämäntapoja. Säilytettävä pienten lasten ulottumattomissa.
Säilytä kuivassa, alle 25 °C huoneenlämmössä sekä suojassa suoralta auringonvalolta ja kuumuudelta.
Iocidin+ on kiinnostava ennen kaikkea koostumuksensa vuoksi. Sen sijaan, että kapseliin olisi koottu suuri määrä erilaisia kasveja pieninä pitoisuuksina, tuotteessa on kolme selkeästi tunnistettavaa raaka-ainetta: oliivinlehtiuute, greippiöljyjauhe ja oreganoöljyjauhe.
Pidämme myös siitä, että tuotteessa käytetty oliivinlehti on uutteena. Oliivinlehtiuute on 4:1-kuivauute, mikä kertoo uutteen ja valmistuksessa käytetyn kasviraaka-aineen välisestä suhteesta. Kasviuutteen milligrammamäärää ei siksi kannata suoraan verrata saman kasvin jauheen milligrammamäärään.
Iocidin+ tarjoaa samalla hyvän mahdollisuuden tutustua aivan erilaiseen kasvikemiaan. Oliivipuun lehdet sisältävät muun muassa polyfenoleja, kun taas oreganon kiinnostava kemia löytyy suurelta osin sen aromaattisesta eteerisestä öljystä. Greippi tuo kokonaisuuteen puolestaan sitrushedelmille tyypillisen yhdistekirjon.
Oliivinlehti
Oliivipuu (Olea europaea) tunnetaan ennen kaikkea oliiveista ja oliiviöljystä, mutta myös sen lehdillä on pitkä käyttöhistoria. Lehdet sisältävät erilaisia fenolisia yhdisteitä, joista tunnetuimpia on oleuropeiini. Se kuuluu secoiridoideiksi kutsuttuun kasviyhdisteiden ryhmään ja vaikuttaa osaltaan oliivinlehtien voimakkaan karvaaseen makuun.
Oregano
Oregano (Origanum vulgare) on paljon muutakin kuin pizzamauste. Sen voimakas tuoksu syntyy kasvin valmistamasta eteerisestä öljystä. Oreganoöljyn tunnetuimpia yhdisteitä ovat karvakroli ja tymoli, mutta niiden pitoisuudet voivat vaihdella huomattavasti kasvilajikkeen, kasvuolosuhteiden ja käytetyn raaka-aineen mukaan.
Greippi
Greippi kuuluu sitrushedelmiin, joiden kuoresta, hedelmälihasta ja muista kasvinosista löytyy suuri joukko erilaisia yhdisteitä. Sitrushedelmille tyypillisiä ovat esimerkiksi erilaiset flavonoidit ja terpeenit. Greipistä puhuttaessa on kuitenkin hyvä erottaa toisistaan greippi hedelmänä, greippimehu, greipinsiemenuute ja erilaiset greippiöljyvalmisteet – ne eivät ole kemiallisesti sama asia.
Juuri tämä tekee Iocidin+ koostumuksesta kiinnostavan: yhdessä kapselissa kohtaavat oliivipuun lehtien polyfenolikemia, aromaattisen yrtin eteerinen öljy ja sitrushedelmän kasviyhdisteet.
Biomed Iocidin+ – 60 kapslar
En kombination av tre växtbaserade ingredienser: olivbladsextrakt, grapefruktolja och oreganoolja.
Biomed Iocidin+ kombinerar tre olika växtbaserade råvaror i samma kapsel. Produkten innehåller torrt olivbladsextrakt 4:1 samt pulver av grapefruktolja och oreganoolja.
Ingredienser:
Pulver av grapefruktolja (Citrus grandis) [tapiokastärkelse 77 %, naturliga tokoferoler 0,49 %, solrosolja 0,49 %], torrt extrakt av olivblad (Olea europaea) 4:1, fyllnadsmedel (mikrokristallin cellulosa), kapselskal (hydroxipropylmetylcellulosa, vatten), pulver av oreganoolja (Origanum vulgare) [tapiokastärkelse 77 %, naturliga tokoferoler 0,49 %, solrosolja 0,49 %], klumpförebyggande medel (kiseldioxid), stabiliseringsmedel (vegetabilt magnesiumstearat).
Rekommenderad daglig dos:
1 kapsel dagligen i samband med måltid.
Vid behov anger tillverkaren 2 kapslar 3 gånger dagligen under två veckor och därefter 1 kapsel dagligen.
1–6 kapslar innehåller:
Torrt olivbladsextrakt 150–900 mg
Grapefruktoljepulver 150–900 mg
Oreganooljepulver 40–240 mg
Förpackningsstorlek: 60 kapslar / 33 g.
Vegansk, glutenfri, laktosfri och mjölkfri.
Produkten rekommenderas inte för personer med akut gastrit eller ulcerös kolit. För barn under 6 år endast enligt anvisning av läkare eller annan sakkunnig.
Den rekommenderade dagliga dosen får inte överskridas. Kosttillskott bör inte användas som ersättning för en varierad och balanserad kost och en hälsosam livsstil.
Förvaras torrt vid rumstemperatur under 25 °C, skyddat från direkt solljus och värme. Förvaras utom räckhåll för små barn.
Oreganon tunnistaa usein jo ennen kuin sen näkee. Kun tuoretta lehteä hieraisee sormien välissä tai kuivattua oreganoa ripottelee ruokaan, ilmaan vapautuu voimakas, lämmin ja hieman pippurinen tuoksu. Tuoksun takana ei ole yksi aine, vaan kasvin valmistama monimutkainen seos haihtuvia yhdisteitä, joita kutsutaan yhdessä eteeriseksi öljyksi.
Nimestään huolimatta eteerinen öljy ei ole samanlaista öljyä kuin oliiviöljy tai rypsiöljy. Tavalliset ruokaöljyt koostuvat pääasiassa triglyserideistä eli rasvahappojen ja glyserolin muodostamista molekyyleistä. Eteeriset öljyt puolestaan ovat haihtuvien kasviyhdisteiden seoksia. Juuri niiden haihtuvuus mahdollistaa sen, että oreganon aromi kulkeutuu ilmassa nenäämme asti.
Oreganon (Origanum vulgare) eteerisestä öljystä on tunnistettu lukuisia erilaisia yhdisteitä. Tunnetuimpia niistä ovat karvakroli ja tymoli, jotka kuuluvat monoterpeeneistä muodostuneisiin fenolisiin yhdisteisiin. Mukana voi olla myös esimerkiksi p-symeeniä ja γ-terpineeniä. Yhdisteiden suhteet eivät kuitenkaan ole jokaisessa oreganokasvissa samanlaisia.
Kasvien kohdalla tämä vaihtelu on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Oreganon kemialliseen koostumukseen voivat vaikuttaa kasvin perimän lisäksi kasvupaikka, ilmasto, maaperä, sadonkorjuuajankohta ja jopa se, mistä kasvin osasta öljy on valmistettu. Saman kasvilajin sisällä voi esiintyä erilaisia kemotyyppejä, joissa tietty yhdiste muodostaa tavallista suuremman osan eteerisestä öljystä. Siksi kahden oreganoöljyn koostumus voi olla hyvinkin erilainen, vaikka kummankin etiketissä lukisi Origanum vulgare.
Mutta miksi kasvi valmistaa tällaisia aineita? Oregano ei tietenkään tuota karvakrolia ja tymolia sitä varten, että ihminen voisi valmistaa niistä ravintolisiä. Haihtuvat yhdisteet ovat osa kasvin omaa kemiallista viestintää ja vuorovaikutusta ympäristön kanssa. Kasvien tuottamat aromaattiset yhdisteet voivat osallistua esimerkiksi pölyttäjien houkuttelemiseen sekä kasvin puolustusmekanismeihin ja ympäristöön sopeutumiseen.
Eteeriset öljyt ovat myös hyvin väkeviä verrattuna siihen, kuinka paljon samoja haihtuvia yhdisteitä saamme käyttäessämme yrttiä tavallisena mausteena. Tämä on tärkeä ero. Muutama tippa eteeristä öljyä ei vastaa muutamaa oreganonlehteä, vaikka lähtökohtana on sama kasvi.
Oregano onkin erinomainen muistutus siitä, että yrttien tuoksu ja maku eivät ole vain ruoanlaiton sivuseikkoja. Kun keittiössä avataan oreganopussi ja tuttu aromi leviää huoneeseen, nenämme havaitsee käytännössä osan kasvin omasta kemiasta.
Kun ajattelemme oliivipuuta, mieleen tulevat yleensä oliivit ja oliiviöljy. Välimeren alueella kasvava oliivipuu (Olea europaea) on kuitenkin paljon muutakin kuin hedelmiensä summa. Se on pitkäikäinen, ainavihanta puu, jonka hopeanvihreät lehdet joutuvat vuodesta toiseen kohtaamaan voimakasta auringonvaloa, kuumuutta, kuivuutta ja ympäristön muita rasituksia.
Lehdet eivät ole kasville pelkkää vihreää pakkausmateriaalia. Niissä tapahtuu fotosynteesiä, kaasujenvaihtoa ja suuri määrä kasvin aineenvaihduntaa. Samalla oliivipuu valmistaa lehtiinsä erilaisia sekundaarisia aineenvaihduntatuotteita eli yhdisteitä, joita kasvi käyttää osana omaa kasvuaan, viestintäänsä ja ympäristöön sopeutumistaan.
Oliivinlehdestä tunnetuimpia yhdisteitä on oleuropeiini. Se kuuluu secoiridoideiksi kutsuttuun kasviyhdisteiden ryhmään ja on yksi oliivipuun tunnusomaisista fenolisista yhdisteistä. Oleuropeiinia esiintyy myös oliivin hedelmissä, mutta erityisesti vihreissä oliivinlehdissä sitä voi olla runsaasti. Se on osaltaan vastuussa myös oliivipuun raaka-aineiden voimakkaasta karvaudesta.
Oleuropeiini ei kuitenkaan ole oliivinlehden ainoa kiinnostava molekyyli. Lehdistä on tunnistettu myös esimerkiksi hydroksityrosolia, tyrosolia, verbaskosidia sekä erilaisia flavonoideja. Oliivinlehti on siis jälleen hyvä esimerkki siitä, kuinka harhaanjohtavaa kasviuutetta olisi ajatella vain yhden ”vaikuttavan aineen” kautta. Kasvin sisällä on kokonainen kemiallinen verkosto.
Oliivipuun kohdalla kiinnostavaa on myös se, että osa näistä yhdisteistä liittyy toisiinsa aineenvaihdunnallisesti. Esimerkiksi oleuropeiinin rakenne voi hajota ja muuttua edelleen muiksi yhdisteiksi, joihin kuuluu hydroksityrosoli. Kasvikemia ei siis ole pysähtynyt luettelo molekyylejä, vaan jatkuvasti muuttuva järjestelmä.
Iocidin+:ssa oliivinlehti on mukana 4:1-kuivauutteena. Merkintä 4:1 kertoo uutteen valmistuksesta: yhtä osaa valmista uutetta kohden on käytetty neljä osaa alkuperäistä kasviraaka-ainetta. Se ei tarkoita, että uute olisi automaattisesti ”neljä kertaa tehokkaampi”, sillä uutteen lopullinen koostumus riippuu myös esimerkiksi käytetystä uuttomenetelmästä ja siitä, mitä yhdisteitä prosessissa on saatu talteen.
Oliivinlehti tarjoaa samalla kiinnostavan näkökulman siihen, kuinka valikoivasti olemme tottuneet käyttämään kasveja. Oliivipuusta arvostamme ennen kaikkea hedelmää ja siitä puristettua öljyä, mutta kasvin kemia ei pääty siihen. Samassa puussa kasvava lehti rakentaa aivan omanlaistaan yhdistemaailmaansa – ja usein juuri kasvin arkisimmalta näyttävä osa osoittautuu kemiallisesti kaikkea muuta kuin yksinkertaiseksi.
