13,90 €
Kaliumia ja magnesiumia sisältävä mineraalivalmiste lihasten, hermoston ja elektrolyyttitasapainon tueksi.
Aboa Medica Mineral Kalium-Magnesium yhdistää samaan tablettiin kaksi elimistölle välttämätöntä kivennäisainetta: kaliumin ja magnesiumin. Molemmat ovat elektrolyyttejä eli sähköisesti varautuneita mineraaleja, joilla on tärkeä tehtävä muun muassa hermoston ja lihasten normaalissa toiminnassa. Kalium osallistuu lisäksi verenpaineen pysymiseen normaalina ja magnesium elektrolyyttitasapainon ylläpitämiseen.
Kalium ja magnesium edistävät:
✅ hermoston normaalia toimintaa
✅ lihasten normaalia toimintaa
✅ verenpaineen pysymistä normaalina
✅ elektrolyyttitasapainoa
✅ normaalia energia-aineenvaihduntaa
✅ normaaleja psykologisia toimintoja
✅ väsymyksen ja uupumuksen vähentymistä
✅ normaalia proteiinisynteesiä
✅ luuston ja hampaiden pysymistä normaaleina
Ainesosat:
Täyteaineet (mikrokiteinen selluloosa, dikalsiumfosfaatti), kaliumkloridi, magnesiumoksidi, paakkuuntumisenestoaine (kasvirasvahappojen magnesiumsuolat).
Suositeltu vuorokausiannos:
2 tablettia.
Vuorokausiannos (2 tablettia) sisältää:
Kaliumia 300 mg – 15 % päivittäisen saannin vertailuarvosta
Magnesiumia 250 mg – 67 % päivittäisen saannin vertailuarvosta
Pakkauskoko: 90 tablettia
Valmistuttaja: Aboa Medica Oy, Raisio
Ravintolisä. Suositeltua vuorokausiannosta ei saa ylittää. Ravintolisä ei korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota eikä terveitä elämäntapoja. Säilytettävä pienten lasten ulottumattomissa.
Ota 2 tablettia päivässä nesteen tai aterian yhteydessä.
Kahden tabletin päiväannoksesta saat 300 mg kaliumia ja 250 mg magnesiumia.
Noudata pakkaukseen merkittyä suositeltua vuorokausiannosta.
Valitsimme Aboa Medica Mineral Kalium-Magnesiumin Olonin valikoimaan, koska siinä yhdistyvät kaksi toistensa kanssa tiiviisti työskentelevää elektrolyyttiä yksinkertaisessa tablettimuodossa.
Kalium ja magnesium eivät työskentele elimistössä erillään muista mineraaleista. Yhdessä esimerkiksi natriumin ja kalsiumin kanssa ne ovat osa järjestelmää, jonka avulla solut ylläpitävät sähköisiä jännite-eroja, hermot välittävät viestejä ja lihakset toimivat normaalisti.
Tuotteessa kalium on kaliumkloridina ja magnesium magnesiumoksidina. Päiväannoksesta saadaan 300 mg kaliumia ja 250 mg magnesiumia.
Yksinkertainen kahden tärkeän elektrolyytin yhdistelmä päivittäisen kivennäisaineiden saannin täydentämiseen.
Kaliumia ja magnesiumia löytyy monista tavallisista ruoista, joten monipuolinen ruokavalio muodostaa niiden saannin perustan.
Hyviä kaliumin lähteitä ovat esimerkiksi:
Hyviä magnesiumin lähteitä ovat esimerkiksi:
Erityisesti kasvikunnan tuotteissa kalium ja magnesium kulkevat usein myös samassa paketissa. Ravintolisällä voidaan tarvittaessa täydentää ruokavaliosta saatavaa määrää.
Aboa Medica Mineral Kalium-Magnesium – 90 tabletter
Ingredienser:
Fyllnadsmedel (mikrokristallin cellulosa, dikalciumfosfat), kaliumklorid, magnesiumoxid, klumpförebyggande medel (magnesiumsalter av vegetabiliska fettsyror).
Rekommenderad daglig dos:
2 tabletter.
Den rekommenderade dagliga dosen (2 tabletter) innehåller:
Kalium 300 mg (15 %)
Magnesium 250 mg (67 %)
* av dagligt referensintag
Förpackningsstorlek: 90 tabletter.
Användning: Ta 2 tabletter dagligen med vätska eller i samband med en måltid.
Kalium bidrar till nervsystemets normala funktion, normal muskelfunktion och till att bibehålla ett normalt blodtryck.
Magnesium bidrar till normal muskelfunktion, nervsystemets normala funktion, normal energiomsättning och elektrolytbalans samt till att minska trötthet och utmattning.
Tillverkare: Aboa Medica Oy, Reso, Finland.
Den rekommenderade dagliga dosen får inte överskridas. Kosttillskott bör inte användas som ersättning för en varierad och balanserad kost och en hälsosam livsstil. Förvaras utom räckhåll för små barn.
Magnesium ja kalium ovat molemmat elimistölle välttämättömiä kivennäisaineita ja samalla elektrolyyttejä – aineita, jotka esiintyvät elimistön nesteissä sähköisesti varautuneina ioneina. Niiden tehtävät eivät kuitenkaan ole samoja. Kalium on solujen tärkeimpiä positiivisesti varautuneita ioneja, kun taas magnesium osallistuu muun muassa entsyymien toimintaan, energia-aineenvaihduntaan ja elektrolyyttitasapainoon.
Yksi kiinnostavimmista kohdista, joissa magnesiumin ja kaliumin maailmat kohtaavat, löytyy aivan solukalvolta. Natrium-kaliumpumppu ylläpitää natriumin ja kaliumin pitoisuuseroja solun sisä- ja ulkopuolella. Se tarvitsee toimintaansa ATP:tä, ja ATP:tä käyttävissä entsyymireaktioissa magnesiumilla on keskeinen merkitys.
Kyse ei siis ole siitä, että magnesium ja kalium tekisivät samaa työtä, vaan siitä, että solujen normaali toiminta tarvitsee molempia osana samaa järjestelmää.
Solukalvon eri puolilla ei ole samanlaisia pitoisuuksia elektrolyyttejä. Solun sisällä on runsaasti kaliumia, kun taas natriumia on enemmän solun ulkopuolella. Tämän epätasaisen jakauman ylläpitäminen on elävälle solulle niin tärkeää, että siihen käytetään jatkuvasti energiaa.
Keskeinen työjuhta on Na⁺/K⁺-ATPaasi eli natrium-kaliumpumppu. Yhden toimintakierron aikana se kuljettaa kolme natriumionia ulos solusta ja kaksi kaliumionia solun sisään ATP:n energiaa käyttäen.
Näin muodostuvat ionierot ovat tärkeitä muun muassa solukalvon sähköiselle potentiaalille, hermoimpulssien muodostumiselle ja lihassolujen normaalille toiminnalle.
Magnesium liittyy järjestelmään ATP:n kautta. ATP esiintyy soluissa suurelta osin magnesiumiin sitoutuneena, ja Na⁺/K⁺-ATPaasin kaltaisten ATP:tä käyttävien entsyymien toiminta on magnesiumriippuvaista.
Kalium on elimistössä pääasiassa solunsisäinen ioni. Sen pitoisuusero solukalvon eri puolilla vaikuttaa voimakkaasti siihen, miten helposti esimerkiksi hermo- ja lihassolut reagoivat sähköisiin ärsykkeisiin.
Siksi veren kaliumpitoisuutta säädellään tarkasti. Sekä liian matala että liian korkea veren kaliumpitoisuus voivat häiritä solujen sähköistä toimintaa, minkä vuoksi merkittävät kaliumhäiriöt ovat lääketieteellisesti tärkeitä.
Kalium edistää hermoston ja lihasten normaalia toimintaa sekä normaalin verenpaineen ylläpitämistä. Magnesium puolestaan edistää muun muassa elektrolyyttitasapainoa sekä hermoston ja lihasten normaalia toimintaa.
Magnesiumin ja kaliumin yhteys näkyy erityisen hyvin todellisessa magnesiumin puutoksessa. Jos elimistössä on merkittävä magnesiumvaje, munuaiset voivat menettää tavallista enemmän kaliumia virtsaan.
Taustalla on muun muassa magnesiumin vaikutus munuaisten kaliumkanavien säätelyyn. Tämän seurauksena hypokalemia eli liian matala veren kaliumpitoisuus voi joissakin tilanteissa olla vaikeasti korjattavissa pelkällä kaliumilla, ellei samanaikaista magnesiumvajetta huomioida.
Tästä syystä kliinisessä työssä magnesiumtilannetta tarkastellaan usein silloin, kun hypokalemia jatkuu hoidosta huolimatta.
Tästä yhteydestä syntyy helposti väärä päätelmä, että magnesiumlisä itsessään kuluttaisi elimistön kaliumvarastoja. Tavallisessa tilanteessa näin ei tapahdu.
Terveet munuaiset osallistuvat sekä kalium- että magnesiumtasapainon säätelyyn. Suuret suun kautta otettavat magnesiumannokset voivat kuitenkin aiheuttaa ripulia. Jos ripuli on voimakasta tai pitkittynyttä, sen mukana voidaan menettää nestettä ja elektrolyyttejä, myös kaliumia.
Tällöin kaliumin menetys liittyy siis ripuliin ja neste-elektrolyyttitasapainon häiriintymiseen, ei siihen, että magnesium suoraan ”kuluttaisi” kaliumia.
Magnesiumia, kaliumia, natriumia ja kalsiumia käsitellään usein erillisinä ravintoaineina, mutta solutasolla niiden maailmoja on vaikea erottaa toisistaan. Solukalvot, ionikanavat, pumput ja entsyymit muodostavat kokonaisuuden, jossa yhden ionin pitoisuudet ja liikkeet vaikuttavat myös muiden toimintaedellytyksiin.
Siksi elektrolyyttitasapainossa ei ole kyse siitä, että jotakin yksittäistä mineraalia pitäisi saada mahdollisimman paljon. Olennaista on sopiva saanti, elimistön säätelymekanismien toiminta sekä mineraalien keskinäinen tasapaino.
Natrium-kaliumpumppu on tästä erinomainen esimerkki: kalium on yksi sen kuljettamista ioneista, natrium toinen, ATP antaa prosessille energian – ja magnesium on mukana siinä molekyylikoneistossa, joka mahdollistaa ATP:n hyödyntämisen.
Lihas nykii, jalat tuntuvat oudoilta tai voimattomilta, sydän hakkaa tai olo on muuten vetämätön. Nykyisessä hyvinvointikeskustelussa ensimmäinen ajatus on helposti: tarvitsen magnesiumia.
Joskus magnesiumin riittävästä saannista huolehtiminen voi olla perusteltua. Samankaltaisten tuntemusten taustalla voi kuitenkin olla lukuisia muitakin tekijöitä, eikä hermoston, lihasten tai sydämen toiminta rakennu yhden mineraalin varaan. Yksi tässä kokonaisuudessa tärkeä ravintoaine on kalium.
Kalium edistää lihasten ja hermoston normaalia toimintaa sekä normaalin verenpaineen ylläpitämistä. Sen merkitys liittyy erityisesti solujen sähköiseen toimintaan: suurin osa kehon kaliumista sijaitsee solujen sisällä, missä se on osa tarkasti säädeltyä elektrolyyttitasapainoa
Hermosto ja lihakset ovat sähköisesti aktiivisia kudoksia. Jotta hermosolu voi välittää viestin tai lihassolu aktivoitua, solukalvon eri puolilla täytyy vallita tarkasti säädelty ero sähköisesti varautuneiden ionien pitoisuuksissa.
Kalium on tässä keskeinen tekijä. Sitä on runsaasti solujen sisällä, kun taas natriumia on enemmän solujen ulkopuolella. Näiden ionien liike solukalvon läpi muodostaa perustan muun muassa hermoimpulsseille ja lihassolujen sähköiselle aktivoitumiselle.
Tästä syystä elimistö säätelee veren kaliumpitoisuutta hyvin tarkasti. Pieneltäkin näyttävä muutos verikokeessa voi olla fysiologisesti merkittävämpi kuin pelkästä numerosta voisi päätellä.
Liian matalaa veren kaliumpitoisuutta kutsutaan hypokalemiaksi. Sen oireet riippuvat muun muassa siitä, kuinka matalaksi kaliumpitoisuus laskee ja kuinka nopeasti muutos tapahtuu.
Hypokalemia voi aiheuttaa esimerkiksi lihasheikkoutta, lihaskramppeja, väsymystä ja ummetusta. Vaikeammassa hypokalemiassa voi esiintyä myös sydämen rytmihäiriöitä ja merkittävää lihasheikkoutta.
Oireissa on kuitenkin tärkeä ongelma: ne eivät ole kaliumvajeelle ominaisia. Lihasten nykiminen, heikotus, sydämentykytys tai väsymys voivat liittyä hyvin moniin muihinkin tilanteisiin. Pelkkien tuntemusten perusteella ei siksi voida päätellä, että veren kalium olisi matala tai että kaliumlisää tarvittaisiin.
Kaliumia menetetään elimistöstä pääasiassa munuaisten kautta, mutta tavallista suurempia menetyksiä voi syntyä myös ruoansulatuskanavan kautta.
Esimerkiksi pitkittynyt ripuli ja oksentelu voivat häiritä neste- ja elektrolyyttitasapainoa. Myös laksatiivien runsas tai pitkäaikainen käyttö voi lisätä kaliumin menetystä. Lääkkeistä erityisesti tietyt nesteenpoistolääkkeet voivat lisätä kaliumin erittymistä virtsaan.
Runsas hikoilu puolestaan lisää nesteiden ja elektrolyyttien menetystä, vaikka hien tärkeimmät menetettävät elektrolyytit ovat natrium ja kloridi. Pitkäkestoisessa fyysisessä rasituksessa kokonaisuutta ei siksi kannata ajatella vain yhden mineraalin kautta.
Kalium poikkeaa tässä suhteessa monesta arkisesta ravintolisästä. Sekä liian matala että liian korkea veren kaliumpitoisuus voivat olla vaarallisia, koska kalium vaikuttaa hermo- ja lihassolujen sähköisiin ominaisuuksiin – myös sydämessä.
Munuaisilla on keskeinen tehtävä ylimääräisen kaliumin poistamisessa. Jos munuaisten toiminta on heikentynyt, kaliumia voi kertyä elimistöön ja seurauksena voi olla hyperkalemia eli liian korkea veren kaliumpitoisuus.
Myös osa lääkkeistä voi nostaa kaliumia. Tällaisia ovat esimerkiksi kaliumia säästävät diureetit sekä tietyissä tilanteissa ACE:n estäjät ja angiotensiinireseptorin salpaajat. Siksi suuria kaliumannoksia ei ole järkevää käyttää varmuuden vuoksi etenkään silloin, jos taustalla on munuaissairaus tai kaliumtasapainoon vaikuttava lääkitys.
Tämä on ehkä koko aiheen tärkein käytännön oppi. Kun lihas nykii tai olo on voimaton, oire ei itsessään kerro, tarvitseeko elimistö magnesiumia, kaliumia – vai ei kumpaakaan.
Elektrolyyttien lisäksi esimerkiksi nestehukka, kuormitus, energiansaanti, lääkkeet ja monet sairaudet voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita. Jos oireet ovat voimakkaita, jatkuvia tai niihin liittyy esimerkiksi selvä lihasheikkous, pyörtyminen tai sydämen rytmin poikkeavuuksia, syy kannattaa selvittää sen sijaan, että mineraalien annoksia lisätään sokkona.
Magnesium on tärkeä, mutta niin on kaliumkin. Solut eivät tunne ravintolisätrendejä – niiden toiminta perustuu tarkasti säädeltyyn elektrolyyttien yhteispeliin.
