✅ Immuniteetti
✅ Jaksaminen
✅ Kollageeni
Ainesosat: Natriumaskorbaatti, askorbiinihappo, magnesiumaskorbaatti, askorbyylipalmitaatti, Camu Camu-jauhe, suomalainen luomu puolukkauute, kapseli (hydroksipropyylimetyyliselluloosa).
Suositeltava vuorokausiannos 1-4 kapselia sisältää:
Valmistaja: Biomed Oy, valmistettu Suomessa
Raaka-aineiden alkuperä enimmäkseen pimennossa.
1-4 kapselia päivässä. Jos käytät useampaa kuin yhtä kapselia päivässä, suosittelemme jakamaan annoksen eri aterioiden yhteyteen.
Ammattivinkkejä,, huomioiden tämän tuotteen erityisyyttä:
1. Ota ruoan kanssa, erityisesti rasvaa sisältävän aterian yhteydessä
Askorbyylipalmitaatti on rasvaliukoinen C-vitamiinimuoto, joka imeytyy tehokkaammin rasvan läsnä ollessa (samalla periaatteella kuin D- tai E-vitamiini). Tämä on ainoa Oloni-kaupan C-vitamiineista, jossa ruokailun yhteyteen ajoittamisella voi olla jopa olennaista merkitystä tuotteen toimivuudelle.
2. ”Bowel tolerance” -menetelmä isompien annosten testaamiseen
Koska annostus on säädettävissä 1–4 kapselin välillä, ortomolekulaarisessa lähestymistavassa (mm. Robert Cathcartin kehittämä menetelmä) käytetty periaate sopii tähän: nosta annosta päivä kerrallaan, kunnes suolisto reagoi menemällä ”löysäksi”. Se on käytännön signaali, että elimistön hetkellinen C-vitamiinitarve tai -sietoraja on saavutettu (esim. flunssan aikana tämä kynnys nousee huomattavasti). Laske sitten annosta hieman tämän pisteen alle. Tämä on huomattavasti yksilöllisempi tapa löytää oikea maksimiannos kuin kiinteä ”ota 2 kapselia päivässä” -ohje.
3. Jaettu annostelu vesiliukoisille muodoille, ei rasvaliukoiselle
Natriumaskorbaatti, askorbiinihappo ja magnesiumaskorbaatti (vesiliukoiset osat) saturoituvat suolistossa isoilla kerta-annoksilla, joten jakaminen kahteen annokseen päivässä parantaa niiden hyötysuhdetta. Askorbyylipalmitaatti (rasvaliukoinen) ei kärsi samasta rajoitteesta yhtä voimakkaasti, koska se kulkeutuu osittain eri reittiä (imusuoniston kautta). Tämä on yksi tuotteen eduista verrattuna yhden muodon valmisteisiin: osa annoksesta vapautuu ja hyödyntyy pidemmällä aikavälillä.
4. Rauta-aterian yhteydessä, jos tavoite on raudan imeytymisen tehostaminen
Sama periaate kuin muissakin C-vitamiinituotteissa – pelkistää non-hemirautaa imeytyvämpään muotoon – toimii tässä yhtä hyvin kuin yksinkertaisemmissa C-vitamiinivalmisteissa.
Jos valikoimassa on jo yksi herkullinen imeskelytabletti ja yksi liposomaalinen, mikä vielä puuttuu? No se ihan tavallinen kapselituote. Moni kokee kapselin kaikkein kätevimmäksi. Vertailtuamme eri valmistajien hintoja, ainesosia ja yleisluotettavuutta, katsoimme Biomedin kiinnostavimmaksi kokonaisuudeksi. Se on tehty Suomessa ilman täyte- tai lisäaineita, ja tuotteessa yhdistyy jopa 5 eri C-vitamiinilähdettä / muotoa, joista yksi luonnollinen.
Terveyspiirien ikuisuuskysymys on, kannattaako käyttää synteettistä vai luonnollista C-vitamiinia. Vastaus on, että molemmissa on puolensa. Jos haluaa käyttää pelkkää luonnollista, voi sitä kerätä koko vuodeksi pakastimeen vaikka ruusunmarjapensaasta – tai voi varautua maksamaan korkeaa hintaa Wild Nutritionin tai Together Healthin kaltaisista kapseleista, joissa C-vitamiini todella tulee luonnosta. Jos haluaa halvimman mahdollisen C-vitamiinin, se on synteettistä. Moni alan konkari on sitä mieltä, että kultainen keskitie voi löytyä välimaastosta: täytä kapselia halvalla askorbiinihapolla, jossa ei ole mukana kaikenmaailman kasvikuituja viemässä tilaa – ja lisää jonkin verran jotain luonnollista saadaksesi mukaan myös hieman kaikkea sitä, mitä luonto syystä tai toisesta tapaa paketoida C-vitamiinin yhteyteen. Biomedin tuote edustaa tätä linjaa.
Emme sano, että tämä olisi ehdottomasti paras tai ainoa ratkaisu. Markkinoilla on myös oikein hyviä ja kohtuuhintaisia kapseleita, jotka perustuvat esimerkiksi Amla-marjauutteeseen niin, että ne eivät sisällä lainkaan synteettistä C-vitamiinia, ja silti niin hinta kuin kapseliin mahtuva C-vitamiinimäärä on varsin järkevä. Me vain teimme parhaan arvauksemme ja otimme valikoimaan sen tuotteen, josta meille tuli yleisesti ottaen kategoriansa paras fiilis, kaikki ominaisuudet huomioiden.
Säilytä kuivassa ja huoneenlämmössä (mieluiten alle 25 °C), suojattuna auringonvalolta.
Tarkempaa pohdintaa juuri tähän tuotteeseen liittyen:
1. Neljä eri hajoamismekanismia samassa kapselissa
Askorbiinihappo hapettuu perinteisesti valon, lämmön ja kosteuden vaikutuksesta. Natriumaskorbaatti ja magnesiumaskorbaatti (puskuroituja, ei-happamia muotoja) kestävät paremmin. Askorbyylipalmitaatti voi olla ongelmallisin: se on rasvahappoesteri (C-vitamiini + palmitiinihappo), joka voi käydä läpi lipidien hapettumisen eli härskiintymisen, ei pelkkää C-vitamiinin hajoamista. Tuote voi siis teoriassa menettää tehoaan kahdella rinnakkaisella mekanismilla samanaikaisesti.
2. Härskiintyminen antaa varhaisvaroituksen
Koska askorbyylipalmitaatti on rasvaperäinen, sen hapettuminen tuottaa hapokkaan/härskin sivumaun tai -hajun ennen kuin tuote on menettänyt merkittävän osan tehostaan. Jos kapseleista alkaa tulla poikkeavaa hajua avattaessa, se on luotettavampi signaali pilaantumisesta kuin pelkkä ”parasta ennen” -päivämäärä.
3. Camu Camu ja puolukkauute
Toisin kuin puhtaat kemialliset yhdisteet, kokonaiset kasviuutteet/jauheet sisältävät luontaisesti pieniä määriä jäännöskosteutta ja orgaanista ainesta, mikä tekee niistä hieman alttiimpia mikrobikasvulle ja hapettumiselle kosteassa ympäristössä kuin puhtaat mineraalisuolat. Tämä ei ole suuri riski hyvin kuivatussa jauheessa, mutta tässä tuotteessa kuivana pysyminen voi olla hieman tärkeämpää kuin esim. pelkässä natriumaskorbaattitabletissa.
4. Kaksinkertainen syy suojata auringonvalolta
Sama periaate kuin Lipo-C -tuotteen kohdalla: sekä askorbiinihapon hapettuminen että askorbyylipalmitaatin lipidiperoksidaatio kiihtyvät valossa. Tässä tuotteessa on kaksi rinnakkaista valoherkkää komponenttia, minkä vuoksi valmistajan ohje ”suojattava auringonvalolta ja kuumuudelta” on perusteltu, ei vain yleistä varovaisuutta.
5. Kasviperäinen HPMC-kapseli
Kestää kosteusvaihtelua paremmin kuin liivate, mutta ei kokonaan poista sisällön omaa herkkyyttä
C-vitamiini on herkkä, joten tuoreus merkitsee.
Korkeimman pitoisuudet (tuoreena):
Miksi käsittely ratkaisee enemmän kuin raaka-aineen valinta:
C-vitamiini on vesiliukoinen ja herkkä niin lämmölle kuin hapelle. C-vitamiinia häviää keitettäessä reilusti (jopa 50–80 % keitinvedessä liukenemisen ja lämpöhajoamisen kautta). Siksi:
Jos tavoite on maksimoida C-vitamiinin saanti ruoasta, tuore punainen paprika ja (pakkas)marjat (tyrni, mustaherukka) voittavat helposti keitetyn parsakaalin tai vanhentuneen appelsiinin.
Rekommenderad daglig dos av 1-4 kapslar innehåller:
Biomed C-vitamin Komplex 600 mg – 2400 mg
varav
C-vitamin 500 mg (625 %*) – 2000 mg (2500 %*)
kofaktorblandning 100 mg – 400 mg
* av det rekommenderade dagliga intaget
Ingredienser: Biomed C-vitaminkomplex (natriumaskorbat, askorbinsyra, magnesiumaskorbat, askorbylpalmitat, Camu Camu-pulver, finskt lingonextrakt) (huvudingrediensens ursprung: utanför EU), kapsel (hydroxipropylmetylcellulosa).
Om du ammar, är gravid eller tar mediciner, diskutera användningen av kosttillskottet med din läkare.
Den angivna rekommenderade dagliga dosen får inte överskridas. Kosttillskott är inte ett alternativ till en mångsidig och balanserad kost eller en hälsosam livsstil. Produkten ska förvaras oåtkomlig för små barn. Förvaras torrt och i rumstemperatur under 25 °C. Skyddas från solljus och värme. Förpackningen innehåller en påse med torrsubstans, som inte är avsedd att ätas.
Tillverkare: Biomed Oy
Tillverkat i Finland
Useimmat C-vitamiinivalmisteet nojaavat yhteen muotoon, useimmin askorbiinihappoon tai nykyään joskus natriumaskorbaattiin. Biomed Premium C-Complex yhdistää viisi: askorbiinihappo, natriumaskorbaatti ja magnesiumaskorbaattia (vesiliukoisia, eri nopeuksilla vaikuttavia muotoja) sekä askorbyylipalmitaattia.
Mukana on myös kaksi kokonaista marjaraaka-ainetta: eteläamerikkalaista Camu Camua ja suomalaista villipuolukkauutetta, jotka tuovat luonnollisia bioflavonoideja tukemaan C-vitamiinin hyötykäyttöä.
Annos on säädettävissä 1–4 kapselin välillä oman tarpeen mukaan; kuormituksen tai flunssan aikana tarve nousee korkeammaksi kuin perus arjessa.
C-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta, sekä edistää normaalia kollageenin muodostumista ihon, luuston, rustojen, ikenien, hampaiden ja verisuonten toimintaa varten.
C-vitamiinin historia alkaa paljon ennen sen löytymistä. Ihmiset tunsivat jo vuosisatoja keripukin eli vakavan C-vitamiinin puutoksen, mutta vasta 1900-luvulla ymmärrettiin, että taustalla oli tietty välttämätön ravintoaine. Vuonna 1933 C-vitamiinin rakenne selvitettiin ja aine pystyttiin valmistamaan teollisesti; siitä tuli ensimmäinen vitamiini, jonka kemiallinen rakenne tunnettiin ja jota voitiin valmistaa suuressa mittakaavassa.[pubmed.ncbi.nlm.nih][cambridge][en.wikipedia]
C-vitamiinia esiintyy luonnostaan hedelmissä, marjoissa, kasviksissa ja monissa vihreissä kasveissa. Ihmisen elimistö ei kuitenkaan pysty valmistamaan sitä itse, toisin kuin useimpien nisäkkäiden elimistö. Siksi C-vitamiini on saatava ravinnosta.[pubmed.ncbi.nlm.nih]
C-vitamiini on vesiliukoinen yhdiste, jonka kemiallinen nimi on askorbiinihappo. Sana “askorbiini” viittaa keripukin vastaisuuteen: a-scorbutus tarkoittaa käytännössä “keripukkia vastaan”.
Varhaiset ihmiset eivät tunteneet vitamiineja tai askorbiinihappoa, mutta he saivat C-vitamiinia luonnollisesti metsämarjoista, hedelmistä, vihreistä kasveista ja tuoreesta ruoasta. Ongelmat alkoivat erityisesti silloin, kun ruokavalio muuttui hyvin yksipuoliseksi ja tuoreita kasviksia oli vaikea saada.
Keripukin kuvauksia esiintyy vanhoissa lääketieteellisissä teksteissä. Noin vuodelta 1550 eaa. peräisin oleva egyptiläinen Ebersin papyrus sisältää kuvauksen sairaudesta, jonka on arveltu sopivan keripukkiin; hoitoehdotuksena mainittiin sipulit, jotka sisältävät pieniä määriä C-vitamiinia.[sciencelearn.org]
Keripukista tuli erityisen tunnettu merimiesten sairaus 1400–1700-luvuilla. Pitkillä merimatkoilla alusten ruoka koostui yleensä suolatusta lihasta, kuivatuista viljoista, laivakorpuista ja muista pitkään säilyvistä tuotteista. Tuoreita hedelmiä ja kasviksia ei ollut saatavilla kuukausiin.
Sairaus saattoi tappaa enemmän merimiehiä kuin taistelut. Keripukki ei ollut pelkästään merimiesten ongelma, vaan sitä esiintyi myös piirityksissä, armeijoissa, vankiloissa ja köyhyydestä kärsivissä väestöissä.
Merimiehet huomasivat käytännössä, että sitrushedelmät, tuoreet kasvikset, hapankaali ja tietyt hedelmät auttoivat, vaikka vaikutusmekanismia ei ymmärretty.
Skotlantilainen laivastolääkäri James Lind teki vuonna 1747 yhden lääketieteen historian tunnetuimmista varhaisista kontrolloiduista kokeista. Hän valitsi HMS Salisburyn alukselta 12 keripukista kärsivää merimiestä ja jakoi heidät ryhmiin, joille annettiin erilaisia hoitoja.
Kokeessa vertailtiin muun muassa:
Ainoastaan sitrushedelmiä saaneet merimiehet toipuivat nopeasti. Lind julkaisi havaintonsa vuonna 1753 teoksessa A Treatise of the Scurvy.[pubmed.ncbi.nlm.nih][sciencelearn.org][sciencehistory]
Lindin koe oli lääketieteellisesti merkittävä, mutta hänen havaintonsa eivät johtaneet heti laajaan muutokseen. Sitruunoiden ja appelsiinien säilyttäminen oli kallista, ja merivoimien käytännön päätökset etenivät hitaasti. Vasta myöhemmin Britannian laivasto alkoi käyttää sitruunamehua ja sen jälkeen limemehua keripukin torjumiseen.
Tästä tulee englannin kielen merimiesten lempinimi limey.
1800-luvulla ymmärrettiin yhä paremmin, että keripukkia ehkäisevä tekijä ei ollut pelkästään sitrushedelmien happamuus. Etikka tai mikä tahansa hapan aine ei tuottanut samaa vaikutusta.
Tutkijat alkoivat etsiä tuntematonta ravintotekijää. 1900-luvun alussa eläinkokeilla osoitettiin, että tietyt ravintoaineet estävät keripukkia. C-vitamiinin tutkimuksessa käytettiin erityisesti marsuja, jotka ihmisten tavoin eivät pysty valmistamaan C-vitamiinia itse.
Vuonna 1912 vitamiinikäsite alkoi muotoutua, kun Casimir Funk ehdotti, että useiden puutostautien taustalla on elintärkeitä orgaanisia yhdisteitä. C-vitamiinia ei kuitenkaan tuolloin vielä pystytty eristämään tai tunnistamaan kemiallisesti.[pubmed.ncbi.nlm.nih][en.wikipedia]
Vuonna 1928 unkarilainen biokemisti Albert Szent-Györgyi eristi lisämunuaisesta ja kasvikudoksista yhdisteen, jonka hän nimesi ensin heksuronihapoksi. Hän ei aluksi tiennyt varmasti, että kyseessä oli keripukkia ehkäisevä vitamiini.[pubmed.ncbi.nlm.nih][sciencehistory][acs]
Szent-Györgyi työskenteli myöhemmin Szegedin yliopistossa. Hän sai käyttöönsä suuria määriä paprikaa, joka osoittautui erinomaiseksi C-vitamiinin lähteeksi. Paprikasta voitiin eristää riittävästi puhdasta yhdistettä tutkimuksia varten.[acs]
Samaan aikaan yhdysvaltalainen tutkija Charles Glen King eristi laboratoriossaan vuonna 1932 aineen, jonka hän osoitti olevan sama kuin Szent-Györgyin heksuronihappo. Näin yhdistettiin kemiallisesti eristetty yhdiste ja keripukkia ehkäisevä biologinen vaikutus.[pubmed.ncbi.nlm.nih]
Vuonna 1933 brittiläinen kemisti Norman Haworth selvitti C-vitamiinin kemiallisen rakenteen. Hän nimesi sen askorbiinihapoksi, koska aine ehkäisee keripukkia.[pubmed.ncbi.nlm.nih][acs]
Samana vuonna askorbiinihappo pystyttiin valmistamaan kemiallisesti. Haworthin tutkimusryhmä ja sveitsiläisen Tadeus Reichsteinin johtama ryhmä kehittivät omilla tahoillaan synteesimenetelmiä. Reichsteinin glukoosista lähtevä menetelmä soveltui erityisen hyvin teolliseen valmistukseen ja tunnetaan Reichsteinin prosessina.[cambridge][en.wikipedia][sciencedirect][myhealthcare]
C-vitamiini oli näin:
Vuonna 1937 Albert Szent-Györgyi sai Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon tutkimuksistaan biologiseen palamiseen liittyvistä prosesseista ja C-vitamiinin roolista. Samana vuonna Norman Haworth sai kemian Nobelin työstään hiilihydraattien ja C-vitamiinin kemian parissa.[sciencehistory][acs][britannica]
C-vitamiinin roolia alettiin tutkia laajemmin kuin vain keripukin ehkäisynä. Tutkimus osoitti, että askorbiinihappo osallistuu useisiin elimistön toimintoihin:
C-vitamiini toimii myös useiden entsyymireaktioiden apuaineena. Sen puute vaikuttaa ensin sidekudoksiin, koska kollageenin muodostus heikkenee.
C-vitamiinin historia muuttui 1970-luvulla, kun kemisti ja kaksinkertainen Nobel-palkittu Linus Pauling alkoi suositella suuria C-vitamiiniannoksia flunssan ehkäisyyn ja sairauksien hoitoon.
Paulingin näkyvä asema teki C-vitamiinista valtavan suositun kuluttajatuotteen. Hän kannatti jopa useiden grammojen suuruisia päiväannoksia.[pmc.ncbi.nlm.nih][sciencehistory][lpi.oregonstate]
Tutkimusnäyttö ei kuitenkaan tukenut kaikkia Paulingin väitteitä. Suun kautta otettava C-vitamiini ei estä tavallista flunssaa useimmilla ihmisillä, mutta säännöllinen käyttö voi hieman lyhentää oireiden kestoa tai lievittää niiden voimakkuutta joissakin tilanteissa. Hyöty voi olla suurempi henkilöillä, joihin kohdistuu kova fyysinen kuormitus tai kylmäaltistus.
Nykypäivän tuotteissa C-vitamiinia on useissa muodoissa:
| Muoto | Kuvaus |
|---|---|
| Askorbiinihappo | Edullinen ja hyvin tutkittu muoto |
| Natriumaskorbaatti | Puskuroitu eli vähemmän hapan natriumsuola |
| Kalsiumaskorbaatti | Puskuroitu muoto, joka sisältää myös kalsiumia |
| Liposomaalinen C-vitamiini | Markkinoitu rasva- tai fosfolipidipohjaisena muotona; imeytymishyödyistä ei ole kaikissa käyttötarkoituksissa yksiselitteistä näyttöä |
| C-vitamiini ruoasta | Hedelmissä, marjoissa, kasviksissa ja perunoissa luonnollisesti esiintyvä muoto kaikkinen ”ko-faktoreineen” |
Askorbiinihappo on monille sopiva ja tehokas, mutta se voi ärsyttää vatsaa suurina annoksina tai tyhjään mahaan. Puskuroituja muotoja (”askorbaatteja”) käytetään yhä useammin, jos käyttäjä haluaa vähemmän happaman valmisteen.
C-vitamiinia saa esimerkiksi:
C-vitamiini on herkkä lämmölle, hapelle, valolle ja vedelle. Pitkä keittäminen voi vähentää pitoisuutta, joten höyrytys, lyhyt kypsennys tai raakana syöminen säilyttää sitä yleensä paremmin.
Teollinen valmistus teki C-vitamiinista halvan ja laajasti saatavan. 1900-luvun puolivälistä lähtien sitä lisättiin:
Elintarvikkeissa C-vitamiinia voidaan ilmoittaa myös nimellä askorbiinihappo tai E-koodilla E300. Se toimii tällöin sekä ravintoaineena että hapettumista hidastavana lisäaineena.
C-vitamiinin tärkein, varma tehtävä on puutoksen ehkäisy. Vakava puute johtaa keripukkiin, mutta lievempiä puutetiloja voi esiintyä esimerkiksi hyvin yksipuolisessa ruokavaliossa, tupakoinnin yhteydessä, imeytymishäiriöissä tai joissakin sairauksissa.
Suuri annos ei kuitenkaan tarkoita lineaarisesti suurempaa hyötyä. C-vitamiini imeytyy annoksesta riippuen: pienemmät annokset imeytyvät yleensä suhteellisesti tehokkaammin, kun taas suuret annokset voivat aiheuttaa:
Käytännöllinen ravintolisäannos on usein muutamasta sadasta milligrammasta noin grammaan vuorokaudessa, mutta tarve riippuu ruokavaliosta, elämäntilanteesta ja tuotteesta. Korkeita annoksia kannattaa välttää ilman erityistä syytä, etenkin jos henkilöllä on munuaissairaus, taipumus oksalaattikiviin tai lääkityksiä, joiden kanssa C-vitamiini voi vaikuttaa.
| Aika | Tapahtuma |
|---|---|
| Noin 1550 eaa. | Ebersin papyruksessa kuvataan mahdollisesti keripukkia ja suositellaan sipulia. [sciencelearn.org] |
| 1400–1700-luvut | Keripukki koettelee merimiehiä ja yksipuolisesti ravittuja väestöjä. |
| 1747 | James Lind vertailee kuutta hoitoa; sitrushedelmät toimivat parhaiten. [pubmed.ncbi.nlm.nih] |
| 1753 | Lind julkaisee keripukkia käsittelevän teoksensa. [sciencehistory] |
| 1800-luku | Sitrushedelmien ja sitruunamehun käyttö leviää merivoimissa. |
| 1912 | Vitamiinikäsite ja puutostautien ravitsemuksellinen selitys kehittyvät. [pubmed.ncbi.nlm.nih] |
| 1928 | Szent-Györgyi eristää heksuronihapoksi kutsumansa aineen. [pubmed.ncbi.nlm.nih][sciencehistory] |
| 1932 | Charles Glen King osoittaa aineen olevan C-vitamiinia. [pubmed.ncbi.nlm.nih] |
| 1933 | Haworth selvittää rakenteen ja askorbiinihappo syntetisoidaan; Reichsteinin menetelmä soveltuu teolliseen valmistukseen. [cambridge][myhealthcare] |
| 1937 | Szent-Györgyi saa lääketieteen ja Haworth kemian Nobelin. [acs][britannica] |
| 1970-luvulta alkaen | Linus Pauling tekee suurannoksisesta C-vitamiinista maailmanlaajuisen ilmiön. [sciencehistory][lpi.oregonstate] |
| Nykyhetki | C-vitamiinia käytetään ravintolisänä, elintarvikkeissa, monivitamiineissa ja lääketieteellisesti puutoksen ehkäisyssä ja hoidossa. |
C-vitamiinin historia alkoi keripukin torjunnasta kauan ennen kuin itse vitamiinia tunnettiin. Merimiehet havaitsivat sitrushedelmien auttavan, ja James Lind vahvisti havainnon vuonna 1747 tekemällään kokeella. Albert Szent-Györgyi eristi C-vitamiinin vuonna 1928, Norman Haworth selvitti sen rakenteen vuonna 1933 ja Tadeus Reichsteinin kehittämä menetelmä mahdollisti teollisen valmistuksen. Nykyisin C-vitamiini tunnetaan askorbiinihappona, joka tukee muun muassa kollageenin muodostusta, immuunijärjestelmää, raudan imeytymistä ja solujen suojaamista oksidatiiviselta stressiltä.[pubmed.ncbi.nlm.nih][cambridge][acs]
