22,90 €
Kolmen seleenimuodon yhdistelmä, jossa 200 µg seleeniä täydentää luonnollinen E-vitamiini.
Life Extension Super Selenium Complex sisältää seleeniä kolmessa erilaisessa kemiallisessa muodossa: L-selenometioniinina, natriumseleniittinä ja Se-metyyli-L-selenokysteiininä. Yhdestä kapselista saadaan yhteensä 200 µg seleeniä.
Seleeni edistää:
✅ Kilpirauhasen normaalia toimintaa
✅ Immuunijärjestelmän normaalia toimintaa
✅ Solujen suojaamista hapettumisstressiltä
✅ Hiusten pysymistä normaaleina
✅ Kynsien pysymistä normaaleina
✅ Normaalia siittiöiden muodostusta
Ainesosat:
Mikrokiteinen selluloosa, kasviselluloosa (kapseli), dikalsiumfosfaatti, steariinihappo, piidioksidi, D-alfa-tokoferyylisukkinaatti (E-vitamiini), Se-metyyli-L-selenokysteiini, L-selenometioniini ja natriumseleniitti.
Suositeltu vuorokausiannos:
1 kapseli päivässä aterian yhteydessä.
1 kapseli sisältää:
Seleeni 200 µg
– L-selenometioniinista 50 µg
– natriumseleniitistä 50 µg
– Se-metyyli-L-selenokysteiinistä 100 µg
E-vitamiini 20,1 mg
Pakkauskoko: 100 kasviskapselia.
Kasviskapseli. GMO-vapaa.
Ota 1 kapseli päivässä aterian yhteydessä.
Tuotteessa on 200 µg seleeniä yhdessä kapselissa, joten muiden seleeniä sisältävien ravintolisien samanaikainen käyttö kannattaa huomioida kokonaisannoksessa. Seleeni on välttämätön hivenaine, mutta sen kohdalla suurempi määrä ei tarkoita automaattisesti suurempaa hyötyä.
Jos käytät veren hyytymiseen vaikuttavaa lääkitystä tai sinulla on verenvuotohäiriö, keskustele tuotteen käytöstä terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Valmistaja suosittelee keskustelemaan käytöstä lääkärin kanssa myös raskauden, imetyksen tai sairauden hoidon yhteydessä.
Suositeltua vuorokausiannosta ei saa ylittää. Ravintolisä ei korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota eikä terveitä elämäntapoja. Säilytettävä pienten lasten ulottumattomissa.
Säilytä tiiviisti suljettuna viileässä ja kuivassa paikassa.
Life Extension Super Selenium Complex erottuu ennen kaikkea koostumuksellaan. Sen sijaan, että kaikki seleeni olisi yhdessä muodossa, valmisteessa käytetään kolmea erilaista seleeniyhdistettä: L-selenometioniinia, natriumseleniittiä ja Se-metyyli-L-selenokysteiiniä.
Tämä on biokemiallisesti kiinnostavaa, sillä ”seleeni” ei tarkoita elimistössä vain yhtä molekyyliä. Seleeni voi tulla ravinnosta ja ravintolisistä erilaisina orgaanisina ja epäorgaanisina yhdisteinä, joita elimistö käsittelee osittain eri tavoin. L-selenometioniini on seleeniä sisältävä aminohappo, natriumseleniitti puolestaan epäorgaaninen seleeniyhdiste ja Se-metyyli-L-selenokysteiini orgaaninen seleeniyhdiste.
Mukana on lisäksi E-vitamiinia, joka edistää solujen suojaamista hapettumisstressiltä.
Seleeniä saadaan esimerkiksi kalasta, äyriäisistä, lihasta, sisäelimistä, kananmunista ja maitotuotteista. Kasvikunnan ruoissa seleenimäärä voi vaihdella huomattavasti sen mukaan, kuinka paljon seleeniä kasvualustassa on ollut.
Erityisen tunnettu seleenin lähde on parapähkinä, mutta sen seleenipitoisuus voi vaihdella poikkeuksellisen paljon. Siksi parapähkinöitä ei kannata ajatella tarkasti annosteltavana ”luonnollisena seleenitablettina”.
Suomessa seleenillä on lisäksi kiinnostava ravitsemushistoria. Maaperämme seleenipitoisuus on luonnostaan melko pieni, minkä vuoksi seleeniä on lisätty lannoitteisiin 1980-luvulta lähtien. Tämä on nostanut suomalaisen ravintoketjun seleenipitoisuutta.
Life Extension Super Selenium Complex 200 µg + vitamin E – 100 kapslar
Tre former av selen tillsammans med naturligt vitamin E.
Life Extension Super Selenium Complex innehåller 200 µg selen från tre olika former: L-selenometionin, natriumselenit och Se-metyl-L-selenocystein. Produkten innehåller dessutom 20,1 mg vitamin E som D-alfa-tokoferylsuccinat.
Rekommenderad daglig dos: 1 kapsel dagligen tillsammans med mat.
1 kapsel innehåller:
Selen 200 µg
– från L-selenometionin 50 µg
– från natriumselenit 50 µg
– från Se-metyl-L-selenocystein 100 µg
Vitamin E 20,1 mg
Ingredienser:
Mikrokristallin cellulosa, vegetabilisk cellulosa (kapsel), dikalciumfosfat, stearinsyra, kiseldioxid, D-alfa-tokoferylsuccinat (vitamin E), Se-metyl-L-selenocystein, L-selenometionin och natriumselenit.
Förpackningsstorlek: 100 vegetabiliska kapslar.
Ta en kapsel dagligen tillsammans med mat. Överskrid inte den rekommenderade dagliga dosen och observera det totala intaget om du använder andra kosttillskott som innehåller selen.
Kosttillskott bör inte användas som ersättning för en varierad och balanserad kost och en hälsosam livsstil. Förvaras utom räckhåll för små barn.
Seleeniä tarvitaan vain hyvin pieniä määriä, mutta sen merkitys ei määräydy milligrammojen perusteella. Elimistössä seleeni ei pääasiassa työskentele irrallisena mineraalina, vaan se rakennetaan osaksi erityisiä proteiineja, joita kutsutaan selenoproteiineiksi. Ihmisellä tunnetaan 25 selenoproteiinia.
Selenoproteiineja voi ajatella pieninä biologisina työkaluina, joiden toiminnalliseen rakenteeseen seleeni kuuluu. Niitä esiintyy eri puolilla elimistöä, ja ne osallistuvat muun muassa solujen hapetus-pelkistystasapainon ylläpitämiseen sekä kilpirauhashormonien aineenvaihduntaan.
Seleenin erityisyys näkyy jo siinä, kuinka tarkasti elimistö sijoittaa sen proteiineihin. Seleenistä muodostetaan selenokysteiiniä, jota kutsutaan toisinaan 21. aminohapoksi. Näin mikrogrammoissa mitattava ravintoaine päätyy osaksi hyvin konkreettisia entsyymejä ja muita proteiineja.
Tavallisesti proteiineista puhuttaessa vastaan tulevat aminohapot kuten leusiini, glysiini, tryptofaani ja tyrosiini. Selenoproteiineissa mukana on kuitenkin poikkeuksellinen aminohappo: selenokysteiini.
Selenokysteiini muistuttaa rakenteeltaan kysteiiniä, mutta siinä kysteiinin rikkiatomin paikalla on seleeniatomi. Tämä pieni rakenteellinen ero antaa selenokysteiinille ominaisuuksia, joita tietyt entsyymit hyödyntävät kemiallisissa reaktioissaan.
Erityisen kiinnostavaa on se, että selenokysteiinin lisäämiseksi muodostuvaan proteiiniin solu käyttää omaa erikoistunutta koneistoaan. Seleeni ei siis päädy selenoproteiineihin sattumanvaraisesti.
Tunnetuimpia selenoproteiineja ovat glutationiperoksidaasit eli GPx-entsyymit. Ne osallistuvat vetyperoksidin ja erilaisten orgaanisten peroksidien pelkistämiseen ja ovat osa solujen laajempaa antioksidanttijärjestelmää.
Tässä yhteydessä hapettumista ei kannata ajatella pelkästään vihollisena. Solujen normaali aineenvaihdunta tuottaa jatkuvasti reaktiivisia happiyhdisteitä, ja niitä tarvitaan pieninä määrinä myös esimerkiksi solujen viestinnässä. Olennaista on niiden muodostumisen ja käsittelyn välinen tasapaino.
Glutationiperoksidaasit työskentelevät osana tätä järjestelmää yhdessä muun muassa glutationin kanssa. Tämä auttaa ymmärtämään myös hyväksyttyä terveysväitettä: seleeni edistää solujen suojaamista hapettumisstressiltä.
Toinen tärkeä selenoproteiiniperhe ovat tioredoksiinireduktaasit. Ne osallistuvat tioredoksiinijärjestelmän toimintaan ja solujen hapetus-pelkistystasapainon ylläpitämiseen.
Redox-järjestelmät vaikuttavat lukuisiin solun prosesseihin, sillä proteiinien ja muiden molekyylien kemiallinen tila voi vaikuttaa niiden toimintaan. Seleeni on näin mukana järjestelmissä, jotka toimivat jatkuvasti solujen normaalin aineenvaihdunnan taustalla.
Kolmas erityisen kiinnostava selenoproteiiniryhmä ovat dejodinaasit. Niiden tehtävänä on poistaa kilpirauhashormoneista jodiatomeja ja siten osallistua hormonien aktivoimiseen ja inaktivoimiseen.
Tunnetaan kolme dejodinaasia: DIO1, DIO2 ja DIO3. Niillä on erilaiset tehtävät ja erilainen jakautuminen kudoksissa. Esimerkiksi T4:stä voidaan dejodinaasien avulla muodostaa biologisesti aktiivisempaa T3:a, mutta järjestelmä pystyy myös muodostamaan vähemmän aktiivisia hormonimuotoja.
Tämä tekee seleenin tehtävästä paljon kiinnostavamman kuin pelkkä ajatus ”kilpirauhasmineraalista”. Seleeni on konkreettisesti osa entsyymejä, joiden avulla elimistö säätelee kilpirauhashormonien aineenvaihduntaa kudostasolla.
Kaikkien 25 tunnetun ihmisen selenoproteiinin tehtäviä ei voi tiivistää yhteen toimintoon. Mukana on entsyymejä ja proteiineja, jotka osallistuvat esimerkiksi redox-tasapainoon, kilpirauhashormonien aineenvaihduntaan ja muihin solujen toimintoihin.
Yhteinen nimittäjä on kuitenkin seleeni. Pieni määrä hivenainetta sijoitetaan tarkasti tiettyihin proteiineihin, joissa sillä on rakenteellinen ja toiminnallinen tehtävä.
Seleeni ja kilpirauhanen mainitaan usein samassa yhteydessä, mutta yhteys muuttuu paljon ymmärrettävämmäksi, kun kilpirauhashormonien elinkaarta tarkastellaan kokonaisuutena. Hormonin valmistuminen kilpirauhasessa ei nimittäin ole prosessin päätepiste.
Kilpirauhanen erittää verenkiertoon pääasiassa T4:ää eli tyroksiinia ja pienemmän määrän T3:a eli trijodityroniinia. T4 sisältää neljä jodiatomia ja T3 kolme. Kun T4:stä poistetaan oikeasta kohdasta yksi jodiatomi, siitä voidaan muodostaa biologisesti aktiivisempaa T3:a.
Tämän reaktion suorittavat dejodinaasit, jotka kuuluvat selenoproteiineihin. Seleeni ei siis ole T3:n tai T4:n rakennusaine samalla tavalla kuin jodi, vaan sitä tarvitaan osana entsyymejä, jotka osallistuvat kilpirauhashormonien myöhempään aineenvaihduntaan.
Kilpirauhanen tuottaa huomattavasti enemmän T4:ää kuin T3:a. T4 toimii tärkeänä kiertävänä hormonimuotona ja lähtöaineena, josta elimistö voi muodostaa T3:a tarpeen mukaan eri kudoksissa.
Muuntaminen tapahtuu dejodinaasientsyymien avulla. Niiden aktiivisessa rakenteessa on seleeniä sisältävää selenokysteiiniä.
Kun T4:stä poistetaan yksi jodiatomi oikeasta kohdasta, muodostuu T3:a. Jos jodi poistetaan molekyylin toisesta kohdasta, voidaan sen sijaan muodostaa käänteistä T3:a eli rT3:a, jolla ei ole samanlaista biologista aktiivisuutta kuin T3:lla.
Dejodinaaseja tunnetaan kolme päätyyppiä: DIO1, DIO2 ja DIO3. Ne eivät ole vain saman entsyymin kolme versiota, vaan niiden kudosjakauma ja tehtävät eroavat toisistaan.
DIO1 ja DIO2 voivat osallistua T4:n muuttamiseen aktiivisemmaksi T3:ksi. DIO3 puolestaan osallistuu kilpirauhashormonien inaktivointiin, esimerkiksi muuttamalla T4:ää käänteiseksi T3:ksi ja T3:a T2-muodoksi.
Näin elimistö pystyy säätelemään kilpirauhashormonien aktiivisuutta myös paikallisesti kudoksissa. Veren hormonipitoisuus on siis vain yksi osa kokonaisuutta.
Kilpirauhashormonien tarina ei pääty siihen, kun ne vapautetaan kilpirauhasesta verenkiertoon. Niiden aineenvaihduntaa tapahtuu eri kudoksissa, kuten maksassa, munuaisissa, lihaksissa ja keskushermostossa.
Tämä mahdollistaa sen, että eri kudokset voivat säädellä paikallista kilpirauhashormonivaikutusta omien tarpeidensa mukaan. Kilpirauhanen tuottaa hormonit, mutta koko elimistö osallistuu niiden käsittelyyn.
Seleenillä on kilpirauhasessa myös toinen kiinnostava yhteys. Kilpirauhashormonien valmistuksessa tarvitaan vetyperoksidia (H₂O₂). Sitä hyödynnetään TPO-entsyymin toiminnassa, kun jodia liitetään tyreoglobuliinin tyrosiinitähteisiin.
Vetyperoksidi on siis tässä yhteydessä tarkoituksellisesti muodostettu osa normaalia hormonisynteesiä. Samalla se on reaktiivinen molekyyli, jonka määrää ja vaikutuksia täytyy säädellä.
Kilpirauhaskudoksessa toimii tämän vuoksi myös antioksidanttijärjestelmiä. Seleeniä sisältävät glutationiperoksidaasit ovat osa järjestelmää, joka osallistuu peroksidien käsittelyyn ja solujen suojaamiseen hapettumisstressiltä.
Jodin ja seleenin suhde havainnollistaa hyvin sitä, kuinka ravintoaineet toimivat elimistössä verkostona.
Jodi päätyy osaksi itse T4- ja T3-hormonien rakennetta. Seleeni puolestaan päätyy osaksi selenoproteiineja, joista osa osallistuu kilpirauhashormonien aineenvaihduntaan ja osa solujen hapetus-pelkistystasapainon ylläpitämiseen.
Siksi yksinkertainen ajatus ”jodi rakentaa ja seleeni käsittelee” toimii hyvänä muistisääntönä, vaikka todellinen fysiologia on tätä monipuolisempi.
Kilpirauhasen toiminta muodostuu lopulta kokonaisesta verkostosta: hypotalamuksen ja aivolisäkkeen säätelystä, hormonien synteesistä, kuljetuksesta, dejodinaasien toiminnasta, kudosten paikallisesta hormonimetaboliasta ja solujen kyvystä vastata hormonien viesteihin. Seleeni on tässä järjestelmässä pieni rakennusaine, joka on sijoitettu biologisesti hyvin merkittäviin kohtiin.
