Ihmiskeho on jatkuvasti muuttuva kokonaisuus, jossa tuhannet aineenvaihduntareaktiot edellyttävät tarkasti säädeltyjä olosuhteita. Yksi näistä on happo-emästasapaino, joka vaikuttaa muun muassa entsyymien toimintaan, solujen aineenvaihduntaan ja elimistön normaaliin fysiologiaan.
Kehomme ylläpitää happo-emästasapainoa monien yhteistyössä toimivien järjestelmien avulla. Erityisen tärkeässä asemassa ovat keuhkot, munuaiset sekä veren ja kudosten omat puskurijärjestelmät. Myös ravinnolla ja kivennäisaineilla on oma paikkansa tässä kokonaisuudessa.
Olonin pH-tuotteiden valikoimassa yhdistyvät kasvikunnan ravintoaineet, erilaiset mineraaliyhdisteet sekä luonnolliset savimineraalit. Haluamme tarjota mahdollisuuden tutustua näiden raaka-aineiden ominaisuuksiin ja ymmärtää samalla, kuinka monipuolisesti elimistö ylläpitää omaa sisäistä tasapainoaan.
pH-arvo kertoo liuoksen happamuudesta tai emäksisyydestä. Mitä pienempi pH-arvo on, sitä happamampi liuos on. Vastaavasti korkeampi pH-arvo tarkoittaa emäksisempää liuosta.
Ihmiskehossa eri ympäristöillä on hyvin erilaiset pH-arvot. Mahalaukussa tarvitaan voimakkaasti hapanta ympäristöä ruoansulatuksen tueksi, kun taas veren pH pysyy normaalisti hyvin kapealla alueella, noin 7,35–7,45.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, ettei koko kehon kuulu olla mahdollisimman emäksinen. Päinvastoin eri kudokset ja elimet tarvitsevat juuri niille ominaiset olosuhteet.
Elimistö muodostaa jatkuvasti aineenvaihdunnan seurauksena happamia yhdisteitä. Esimerkiksi solujen energiantuotannossa syntyy hiilidioksidia, joka osallistuu veren happo-emästasapainon säätelyyn.
Keuhkot säätelevät hiilidioksidin poistumista hengityksen kautta. Munuaiset puolestaan poistavat happoja virtsaan ja säätelevät bikarbonaatin määrää elimistössä.
Lisäksi veressä ja kudoksissa toimii puskurijärjestelmiä, jotka auttavat ehkäisemään nopeita pH-muutoksia.
Näiden mekanismien ansiosta terve elimistö pystyy ylläpitämään veren pH-arvoa tarkasti myös silloin, kun ruokavalion koostumus vaihtelee.
Ruoan sisältämät ravintoaineet vaikuttavat siihen, millaisia aineenvaihduntatuotteita elimistössä muodostuu ja kuinka paljon happoja munuaisten täytyy käsitellä.
Esimerkiksi proteiinien aineenvaihdunnassa muodostuu yhdisteitä, jotka lisäävät munuaisten kautta poistettavaa happokuormaa. Kasvikunnan tuotteissa puolestaan esiintyy kaliumia sekä orgaanisia happoja, joiden aineenvaihdunta voi vaikuttaa happokuormaan toiseen suuntaan.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yksittäinen ruoka-aine tekisi verestä happaman tai emäksisen. Ruokavalio voi muuttaa esimerkiksi virtsan pH-arvoa, mutta veren happamuus pysyy normaalisti tarkasti säädeltynä.
Kivennäisaineista erityisesti sinkillä on tunnettu tehtävä normaalissa happo-emäsaineenvaihdunnassa. Myös magnesium, kalium ja kalsium osallistuvat moniin elimistön normaaleihin fysiologisiin toimintoihin.
Viherjauheet valmistetaan erilaisista kasvikunnan raaka-aineista, kuten vihreistä kasviksista, lehdistä, levistä tai muista kasviaineksista.
Niiden ravintosisältö vaihtelee käytettyjen raaka-aineiden mukaan. Valmisteesta riippuen ne voivat sisältää esimerkiksi kivennäisaineita, vitamiineja, kuituja ja kasvien luontaisia yhdisteitä.
Viherjauhe voi olla yksi tapa täydentää ruokavaliota, mutta se ei korvaa monipuolista kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöä.
Emäsjauheet sisältävät tyypillisesti erilaisia mineraaliyhdisteitä, joiden kemialliset ominaisuudet riippuvat niiden koostumuksesta.
Esimerkiksi karbonaatit ja bikarbonaatit voivat osallistua happojen neutralointiin kemiallisissa reaktioissa.
On kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan tuotteen emäksinen luonne ja sen vaikutukset ihmiskehossa. Emäksisen jauheen nauttiminen ei tarkoita, että veren pH-arvo nousisi tai että elimistö tarvitsisi yleisesti emäksistämistä.
Emäsjauheiden ravitsemuksellista merkitystä voidaan arvioida niiden sisältämien kivennäisaineiden, määrien ja käyttötarkoituksen perusteella.
Bentoniitti on luonnossa esiintyvä savimateriaali, jota muodostuu muun muassa vulkaanisen aineksen rapautuessa.
Sen keskeisiin savimineraaleihin kuuluu montmorilloniitti, jolla on erityinen kerroksellinen rakenne. Tämän rakenteen ansiosta bentoniitti pystyy sitomaan vettä ja olemaan vuorovaikutuksessa erilaisten varautuneiden aineiden kanssa.
Bentoniitin kiinnostavimpiin ominaisuuksiin kuuluu adsorptio. Se tarkoittaa ilmiötä, jossa aineita voi kiinnittyä materiaalin pinnalle.
Adsorptio on fysikaalinen ominaisuus, eikä se sellaisenaan osoita, että saven nauttiminen poistaisi elimistöstä haitallisia aineita. Sisäisessä käytössä on huomioitava myös tuotteen puhtaus, mahdolliset epäpuhtaudet sekä yhteisvaikutukset lääkkeiden kanssa.
Bentoniittia käytetään myös ulkoisesti esimerkiksi savinaamioissa, joissa hyödynnetään sen veden sitomiseen ja koostumukseen liittyviä ominaisuuksia.
Elimistön happo-emästasapaino on erinomainen esimerkki siitä, kuinka tarkasti kehomme säätelee sisäisiä olosuhteitaan.
Tärkeintä ei ole pyrkiä muuttamaan koko kehon pH-arvoa, vaan huolehtia niistä perusedellytyksistä, joita normaali fysiologia tarvitsee: monipuolisesta ravinnosta, riittävästä nesteytyksestä ja elimistön tarvitsemista ravintoaineista.
Olonin pH-tuotteiden osastolla haluamme tuoda esiin luonnon raaka-aineiden ominaisuuksia ja auttaa ymmärtämään, miten happo-emästasapaino, kivennäisaineet ja ravitsemus liittyvät toisiinsa.
Kun ymmärrämme kehon omia säätelyjärjestelmiä, voimme tehdä tietoisempia valintoja hyvinvointimme tueksi.
Ihmiskeho on hämmästyttävän tarkka sisäisten olosuhteidensa säätelijä. Yksi tärkeimmistä säädeltävistä asioista on happo-emästasapaino, joka vaikuttaa lähes kaikkeen solujen toimintaan. Vaikka syömme päivittäin erilaisia ruokia ja elimistömme tuottaa jatkuvasti aineenvaihdunnan seurauksena happamia yhdisteitä, veren pH pysyy normaalisti hyvin kapealla alueella.
Tämä ei ole sattumaa. Elimistössämme toimii jatkuvasti useita järjestelmiä, joiden tehtävänä on huolehtia siitä, että soluille tärkeät olosuhteet säilyvät mahdollisimman vakaina.
pH-arvo kertoo, kuinka hapan tai emäksinen jokin liuos on. Asteikolla 7 on neutraali, sitä pienemmät arvot ovat happamia ja suuremmat emäksisiä.
Ihmiskehossa ei kuitenkaan ole yhtä yhteistä pH-arvoa. Eri elimet ja kudokset tarvitsevat erilaiset olosuhteet toimiakseen normaalisti.
Esimerkiksi mahalaukun sisältö on voimakkaasti hapanta, sillä mahahappoa tarvitaan proteiinien pilkkomiseen ja ruoansulatuksen toimintaan. Ohutsuolessa ympäristö muuttuu vähemmän happamaksi, mikä mahdollistaa ruoansulatusentsyymien toiminnan.
Veressä tilanne on aivan toinen. Veren normaali pH on noin 7,35–7,45, eli se on lievästi emäksistä.
Jo suhteellisen pienet poikkeamat tästä alueesta voivat häiritä elimistön toimintaa. Siksi keho ei jätä veren happamuutta sattuman varaan.
Happo-emästasapainon ylläpitämisessä keuhkot ja munuaiset tekevät jatkuvasti yhteistyötä.
Kun solut tuottavat energiaa, aineenvaihdunnan seurauksena syntyy hiilidioksidia. Veressä hiilidioksidi liittyy happo-emästasapainoa sääteleviin kemiallisiin reaktioihin.
Keuhkot säätelevät hiilidioksidin määrää hengityksen avulla. Kun hengitys kiihtyy, hiilidioksidia poistuu enemmän. Kun hengitys hidastuu, sitä poistuu vähemmän.
Munuaiset puolestaan säätelevät happojen poistumista ja bikarbonaatin määrää. Bikarbonaatti on yksi elimistön tärkeimmistä happo-emästasapainoa ylläpitävistä yhdisteistä.
Näiden lisäksi veressä ja kudoksissa toimii puskurijärjestelmiä, jotka auttavat vastustamaan äkillisiä pH-muutoksia.
Tämä monitasoinen säätely mahdollistaa sen, että veren pH pysyy vakaana erilaisissa arjen tilanteissa.
Kyllä, mutta on tärkeää ymmärtää, mihin ruokavalio vaikuttaa.
Ravinnon sisältämät aineet voivat muuttaa sitä, kuinka paljon happoja munuaisten täytyy käsitellä ja poistaa.
Esimerkiksi proteiinien sisältämien rikkipitoisten aminohappojen aineenvaihdunnassa muodostuu happokuormaa lisääviä yhdisteitä. Kasvikunnan tuotteissa puolestaan esiintyy kaliumia ja orgaanisia happoja, joiden aineenvaihdunta voi vähentää ruokavalion laskennallista happokuormaa.
Tämän vuoksi ruokavalio voi vaikuttaa esimerkiksi virtsan pH-arvoon.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että terveellä ihmisellä tavallinen ruokavalio muuttaisi veren pH-arvoa merkittävästi. Veren happo-emästasapaino pysyy tarkasti säädeltynä keuhkojen, munuaisten ja puskurijärjestelmien avulla.
Ruokavalion happokuorma ja veren happamuus ovat siis kaksi eri asiaa.
Arkikielessä puhutaan joskus kehon happamoitumisesta esimerkiksi väsymyksen, stressin tai epäterveellisen ruokavalion yhteydessä.
Lääketieteessä happamoitumisella eli asidoosilla tarkoitetaan kuitenkin tarkemmin määriteltyä happo-emästasapainon häiriötä. Se voi liittyä esimerkiksi vaikeaan munuaisten toimintahäiriöön, tiettyihin aineenvaihduntasairauksiin tai hengityksen häiriöihin.
Tavallinen väsymys tai epämääräinen huonovointisuus ei sellaisenaan osoita, että elimistö olisi liian hapan.
Myöskään virtsan pH-mittaus ei kerro suoraan veren pH-arvoa tai koko elimistön happo-emästasapainoa.
Kivennäisaineet osallistuvat moniin elimistön normaaleihin toimintoihin.
Esimerkiksi sinkki edistää normaalia happo-emäsaineenvaihduntaa. Magnesium puolestaan osallistuu normaaliin energia-aineenvaihduntaan ja elektrolyyttitasapainoon, kun taas kalium on tärkeä hermoston ja lihasten normaalille toiminnalle.
Mineraaleja sisältävien tuotteiden ominaisuudet riippuvat kuitenkin niiden tarkasta koostumuksesta. Esimerkiksi karbonaatti- ja bikarbonaattiyhdisteillä on happoja neutraloivia kemiallisia ominaisuuksia, mutta tämä ei tarkoita, että niiden nauttiminen tekisi koko elimistöstä emäksisemmän.
Happo-emästasapainosta puhuttaessa on hyvä muistaa yksi tärkeä asia: elimistön tavoitteena ei ole mahdollisimman emäksinen ympäristö.
Mahalaukun kuuluu olla hapan, veren lievästi emäksistä ja eri kudosten olosuhteiden juuri niiden toimintaan sopivia.
Hyvinvoinnin kannalta tärkeintä on, että nämä järjestelmät toimivat normaalisti.
Monipuolinen ruokavalio, riittävä nesteiden ja ravintoaineiden saanti sekä keuhkojen ja munuaisten normaali toiminta muodostavat perustan elimistön happo-emästasapainon ylläpitämiselle.
Ihmiskehon tasapaino ei synny siitä, että pyrimme muuttamaan sen pH-arvoa, vaan siitä, että elimistön omat säätelyjärjestelmät pystyvät tekemään tehtävänsä.
