35,90 €
K2-vitamiinia MK-7-muodossa ja vahva 125 µg annos D3-vitamiinia yhdessä pienessä MicroLingual®-tabletissa.
Superior Source K2 + D3 yhdistää kaksi rasvaliukoista vitamiinia samaan valmisteeseen. Yksi tabletti sisältää 100 µg K2-vitamiinia menakinoni-7- eli MK-7-muodossa sekä 125 µg D3-vitamiinia eli 5 000 IU kolekalsiferolia.
Ainesosat:
Laktoosi (maito), arabikumi, D3-vitamiini (kolekalsiferoli), K2-vitamiini (menakinoni-7, MK-7), stevian lehtiuute.
1 tabletti sisältää:
K2-vitamiinia (menakinoni-7, MK-7) 100 µg – 133 %*
D3-vitamiinia (kolekalsiferoli) 125 µg – 2 500 %*
– vastaa 5 000 IU
Stevian lehtiuutetta 1 mg
*vuorokautisen saannin vertailuarvosta.
Suositeltu vuorokausiannos:
1 tabletti päivässä.
Pakkauskoko: 60 MicroLingual®-tablettia
Valmistaja: Superior Source / Continental Vitamin Company
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistuspaikka: Vernon, Kalifornia
Sisältää maitoa/laktoosia.
Anna 1 MicroLingual®-tabletin liueta kielen päällä tai alla kerran päivässä. Tabletin voi myös pureskella tai niellä tavallisen tabletin tapaan.
Yksi tabletti sisältää 125 µg eli 5 000 IU D3-vitamiinia, joten kyseessä on vahva D-vitamiinivalmiste. Huomioi kokonais-D-vitamiinin saanti erityisesti silloin, jos käytät samanaikaisesti monivitamiinia, kalaöljyä tai muita D-vitamiinia sisältäviä ravintolisiä.
K2-vitamiini voi vaikuttaa K-vitamiinin toimintaa estävän antikoagulanttilääkityksen, kuten varfariinin, vaikutukseen. Jos käytät veren hyytymiseen vaikuttavaa lääkitystä, keskustele tuotteen käytöstä lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.
Suositeltua vuorokausiannosta ei saa ylittää. Ravintolisä ei korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota eikä terveitä elämäntapoja. Säilytettävä pienten lasten ulottumattomissa.
Valitsimme Superior Source K2 + D3 -valmisteen valikoimaamme ennen kaikkea sen yksinkertaisen mutta kiinnostavan D3- ja K2-vitamiinin yhdistelmän vuoksi. Molemmilla vitamiineilla on oma tehtävänsä normaalin luuston ylläpitämisessä, ja D-vitamiini osallistuu lisäksi kalsiumin normaaliin imeytymiseen ja hyödyntämiseen.
K-vitamiini on tuotteessa K2-vitamiinina ja tarkemmin menakinoni-7- eli MK-7-muodossa. K-vitamiini ei nimittäin tarkoita vain yhtä molekyyliä: K1-vitamiini eli fyllokinoni ja K2-vitamiineihin kuuluvat menakinonit muodostavat kokonaisen K-vitamiiniperheen. MK-7 on yksi pitkäketjuisista menakinoneista.
D-vitamiini puolestaan on mukana D3-vitamiinina eli kolekalsiferolina, joka on sama D-vitamiinin muoto, jota muodostuu myös ihmisen ihossa UVB-säteilyn vaikutuksesta.
Pidämme lisäksi Superior Sourcen pienestä MicroLingual®-tablettimuodosta. Tabletti voidaan antaa liueta suussa, mutta sen voi myös pureskella tai niellä, joten se tarjoaa vaihtoehdon erityisesti ihmiselle, joka ei pidä suurten kapseleiden nielemisestä.
Tässä tuotteessa on kuitenkin yksi ominaisuus, jonka haluamme tuoda selkeästi esille: D3-vitamiinia on 125 µg eli 5 000 IU yhdessä tabletissa. Kyseessä ei siis ole matala-annoksinen D-vitamiinivalmiste, vaan vahva yhdistelmävalmiste, jonka kohdalla kokonais-D-vitamiinin saanti on hyvä huomioida.
D-vitamiinin luontaisia ravinnonlähteitä on melko rajallinen määrä. Sitä saadaan erityisesti rasvaisesta kalasta, kalanmaksaöljystä ja kananmunan keltuaisesta, minkä lisäksi Suomessa D-vitamiinia lisätään esimerkiksi moniin maitovalmisteisiin ja kasvipohjaisiin juomiin. Ihminen pystyy myös valmistamaan D3-vitamiinia ihossa auringon UVB-säteilyn vaikutuksesta.
K-vitamiinia saadaan puolestaan useista ruoista, mutta sen muodot jakautuvat eri tavoin. K1-vitamiinia eli fyllokinonia esiintyy runsaasti erityisesti vihreissä lehtivihanneksissa, kuten lehtikaalissa, pinaatissa ja erilaisissa kaaleissa.
K2-vitamiineja eli menakinoneja esiintyy etenkin fermentoiduissa ruoissa ja joissakin eläinperäisissä elintarvikkeissa. Poikkeuksellisen tunnettu K2-vitamiinin lähde on japanilainen fermentoitu soijapapuruoka natto, joka sisältää runsaasti juuri MK-7:ää.
D- ja K-vitamiinit ovat molemmat rasvaliukoisia vitamiineja, mutta niiden tehtävät elimistössä ovat erilaiset. Niitä yhdistää erityisesti niiden kiinnostava suhde luustoon ja kalsiumaineenvaihduntaan, jota avaamme tarkemmin tämän tuotesivun tietopaketeissa.
Superior Source K2 100 µg + D3 125 µg – 60 tabletter
K2-vitamin i MK-7-form och en hög dos D3-vitamin i en liten MicroLingual®-tablett.
Superior Source K2 + D3 kombinerar två fettlösliga vitaminer. En tablett innehåller 100 µg vitamin K2 i form av menakinon-7 (MK-7) samt 125 µg vitamin D3, motsvarande 5 000 IU kolekalciferol.
Vitamin D och vitamin K bidrar båda till att bibehålla normal benstomme. Vitamin D bidrar dessutom till normalt upptag och utnyttjande av kalcium och fosfor, normala kalciumnivåer i blodet, normal muskelfunktion och immunsystemets normala funktion. Vitamin K bidrar till normal blodkoagulation.
Ingredienser:
Laktos (mjölk), akaciagummi, vitamin D3 (kolekalciferol), vitamin K2 (menakinon-7, MK-7), steviabladextrakt.
1 tablett innehåller:
Vitamin K2 (menakinon-7, MK-7) 100 µg – 133 %*
Vitamin D3 (kolekalciferol) 125 µg – 2 500 %*
– motsvarande 5 000 IU
Steviabladextrakt 1 mg
*av referensintaget.
Rekommenderad daglig dos: 1 tablett dagligen.
Låt tabletten lösas upp på eller under tungan. Tabletten kan även tuggas eller sväljas.
Förpackningsstorlek: 60 MicroLingual®-tabletter
Tillverkare: Superior Source / Continental Vitamin Company
Tillverkningsland: USA
Innehåller mjölk/laktos.
D-vitamiini yhdistetään vahvasti luustoon, mutta yhteys on paljon kiinnostavampi kuin tuttu ajatus siitä, että ”D-vitamiini vahvistaa luita”. D-vitamiini ei nimittäin ole luun rakennusaine samalla tavalla kuin kalsium ja fosfori. Sen tehtävä on osallistua järjestelmään, joka säätelee sitä, kuinka tehokkaasti kalsiumia ja fosforia imeytyy suolistosta ja kuinka veren kalsiumpitoisuutta ylläpidetään.
Ravinnosta saatavan kalsiumin matka luustoon ei siis ole automaattinen. Ensin sen täytyy päästä ruoansulatuskanavasta elimistöön. Tässä D-vitamiinilla on keskeinen tehtävä: sen aktiivinen hormonimuoto kalsitrioli vaikuttaa suolen solujen geenien toimintaan ja lisää kalsiumin kuljetukseen osallistuvien proteiinien muodostumista.
D-vitamiinin, kalsiumin, lisäkilpirauhashormonin, munuaisten ja luuston välillä toimii kokonainen säätelyjärjestelmä. D-vitamiini edistää kalsiumin ja fosforin normaalia imeytymistä ja hyödyntämistä sekä veren normaalin kalsiumtason ylläpitämistä.
Kalsiumia voidaan saada ravinnosta runsaastikin, mutta saanti ja imeytyminen eivät tarkoita samaa asiaa. Jotta ravinnon kalsium päätyisi elimistön käyttöön, sen täytyy ensin imeytyä suoliston läpi.
D-vitamiinin aktiivinen muoto kalsitrioli sitoutuu suolen epiteelisoluissa D-vitamiinireseptoriin eli VDR:ään. Tämä reseptori toimii tumassa geenien toimintaa säätelevänä tekijänä.
Kalsitriolin vaikutuksesta lisääntyy sellaisten proteiinien muodostuminen, jotka osallistuvat kalsiumin kuljettamiseen suolen läpi. Näihin kuuluvat esimerkiksi kalsiumkanavat ja solunsisäiseen kalsiumin käsittelyyn osallistuvat proteiinit.
Tämä tekee D-vitamiinin ja kalsiumin yhteydestä hyvin konkreettisen: D-vitamiini ei itse sisällä kalsiumia, vaan vaikuttaa elimistön kykyyn käsitellä ravinnosta saatavaa kalsiumia.
Kalsiumista noin 99 prosenttia sijaitsee luissa ja hampaissa, mutta verenkierrossa oleva pieni osuus on elintärkeä. Kalsiumia tarvitaan muun muassa lihasten normaaliin toimintaan, hermovälitykseen ja veren hyytymiseen.
Siksi elimistö ei jätä veren kalsiumpitoisuutta sattuman varaan.
Kun veren ionisoidun kalsiumin pitoisuus pienenee, lisäkilpirauhaset voivat lisätä lisäkilpirauhashormonin eli PTH:n eritystä. PTH vaikuttaa muun muassa munuaisiin ja D-vitamiiniaineenvaihduntaan ja edistää aktiivisen kalsitriolin muodostumista.
Kokonaisuus muodostaa säätelyjärjestelmän, jossa suolisto, munuaiset, luusto, D-vitamiini ja lisäkilpirauhaset keskustelevat jatkuvasti keskenään.
Ravintolisissä käytettävä D3-vitamiini eli kolekalsiferoli on vasta lähtöaine. Myöskään ihossa UVB-säteilyn vaikutuksesta muodostuva D3-vitamiini ei sellaisenaan ole D-vitamiinijärjestelmän aktiivisin hormonimuoto.
Ensimmäinen tärkeä muutos tapahtuu pääasiassa maksassa. Siellä kolekalsiferolista muodostetaan 25-hydroksi-D-vitamiinia eli kalsidiolia [25(OH)D].
Kalsidioli on verenkierrossa D-vitamiinin tärkein varastomuotoinen metaboliitti, ja juuri sen pitoisuutta mitataan tavallisesti verikokeessa, kun arvioidaan henkilön D-vitamiinitilannetta.
Seuraava vaihe tapahtuu erityisesti munuaisissa. Kalsidiolista voidaan muodostaa 1,25-dihydroksi-D-vitamiinia eli kalsitriolia [1,25(OH)₂D], joka on D-vitamiinijärjestelmän biologisesti erittäin aktiivinen hormonimuoto.
Kalsitrioli kulkeutuu kohdesoluihin ja sitoutuu niiden D-vitamiinireseptoreihin. VDR kuuluu tumareseptoreihin, jotka pystyvät vaikuttamaan geenien ilmentymiseen.
Tämän vuoksi D-vitamiinia kuvataan usein vitamiinin lisäksi prohormoniksi. Ravinnosta tai iholta saatava D3 toimii lähtöaineena yhdisteelle, joka myöhemmin toimii hormonin tavoin ja säätelee geenien toimintaa.
D-vitamiinireseptoreita löytyy useista kudoksista, mikä auttaa ymmärtämään, miksi D-vitamiinin tunnetut fysiologiset tehtävät eivät rajoitu luustoon. D-vitamiini edistää myös lihasten ja immuunijärjestelmän normaalia toimintaa sekä osallistuu solujen jakautumisprosessiin.
Luusto ei ole eloton kalsiumvarasto. Se on jatkuvasti uusiutuvaa kudosta, jota hajottavat osteoklastit ja rakentavat osteoblastit.
Luukudoksen orgaanisen perustan muodostaa suurelta osin kollageeniverkosto. Sen ympärille rakentuu mineraaliosa, jonka keskeinen yhdiste on kalsiumia ja fosfaattia sisältävä hydroksiapatiitti.
Samalla luusto muodostaa valtavan mineraalivaraston, joka osallistuu elimistön kalsium- ja fosfaattitasapainoon. Tarvittaessa mineraaleja voidaan vapauttaa luukudoksesta, ja toisissa tilanteissa niitä sitoutuu rakentuvaan luuhun.
D-vitamiinin tehtävää ei siksi kannata kuvata yksinkertaisesti kalsiumin ”kuljettamisena luihin”. Se on yksi osa huomattavasti laajempaa mineraalitasapainon säätelyjärjestelmää.
D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, ja elimistö pystyy varastoimaan sitä. Tämä tekee hyvin suurten pitkäaikaisten annosten käytöstä eri asian kuin tavanomaisesta ravinnonsaannista.
Liiallinen D-vitamiinin saanti ravintolisistä voi johtaa hyperkalsemiaan eli liian korkeaan veren kalsiumpitoisuuteen. Vaikeissa tilanteissa seurauksena voi olla esimerkiksi munuaisiin ja muihin kudoksiin liittyviä haittoja.
Tämä havainnollistaa hyvin D-vitamiinin todellista tehtävää. Tarkoituksena ei ole saada suolistosta läpi mahdollisimman paljon kalsiumia, vaan osallistua järjestelmään, jonka on pysyttävä tarkasti säädeltynä.
D-vitamiinin ja kalsiumin suhdetta kannattaakin ajatella ennemmin säätelyjärjestelmänä kuin yksinkertaisena rakennuspalikkaparina: suolisto vastaa imeytymisestä, munuaiset säätelevät aineenvaihduntaa ja eritystä, luusto toimii sekä kudoksena että mineraalivarastona ja hormonit ohjaavat kokonaisuutta jatkuvasti tilanteen mukaan.
K2-vitamiinin fysiologian ehkä kiinnostavin osa ei ole itse vitamiini, vaan joukko proteiineja, joiden normaali toiminta tarvitsee K-vitamiinia. Tässä päästään paljon syvemmälle kuin tuttuun ajatukseen siitä, että K-vitamiini liittyy luustoon ja veren hyytymiseen.
K-vitamiinia tarvitaan entsyymireaktiossa, jota kutsutaan gamma-karboksylaatioksi (γ-karboksylaatio). Reaktiossa tiettyjen proteiinien glutamaattitähteisiin lisätään karboksyyliryhmä. Pieneltä kuulostava kemiallinen muutos vaikuttaa olennaisesti proteiinin ominaisuuksiin: sen jälkeen proteiini pystyy sitomaan kalsiumioneja.
K-vitamiini ei siis itse ”kuljeta kalsiumia luihin” tai päätä, minne kalsium elimistössä menee. Sen tehtävä on hienovaraisempi: se toimii kofaktorina reaktiossa, jonka avulla tietyt K-vitamiinista riippuvaiset proteiinit saadaan toimintakykyiseen muotoonsa.
K-vitamiinista riippuvaisen gamma-glutamyylikarboksylaasientsyymin tehtävänä on muokata tiettyjen proteiinien glutamaattitähteitä. Reaktion jälkeen niihin syntyy gamma-karboksiglutamaatti- eli Gla-tähteitä.
Gla-tähteillä on erityinen ominaisuus: ne pystyvät sitomaan kalsiumioneja.
Tämä auttaa ymmärtämään, miksi K-vitamiinista riippuvaiset proteiinit tulevat vastaan hyvin erilaisissa fysiologisissa järjestelmissä. Sama biokemiallinen periaate on käytössä esimerkiksi veren hyytymiseen osallistuvissa proteiineissa sekä luukudoksessa toimivassa osteokalsiinissa.
K-vitamiini ei siis rakenna luuta eikä muodosta hyytymistekijöitä. Se mahdollistaa tietyn proteiinien jälkikäsittelyn, jota nämä proteiinit tarvitsevat normaaliin toimintaansa.
Yksi tunnetuimmista K-vitamiinista riippuvaisista proteiineista on osteokalsiini. Sitä muodostavat osteoblastit eli solut, jotka osallistuvat uuden luukudoksen rakentamiseen.
Osteokalsiini syntyy ensin muodossa, joka käy läpi K-vitamiinista riippuvaisen gamma-karboksylaation. Karboksylaation jälkeen osteokalsiinin kyky sitoa kalsiumia ja kiinnittyä luun mineraalirakenteen hydroksiapatiittiin lisääntyy.
Hydroksiapatiitti on kalsiumia ja fosfaattia sisältävä mineraali, joka muodostaa suuren osan luun kovasta mineraalirakenteesta.
Tässä näkyy konkreettinen molekyylitason yhteys K-vitamiinin ja luuston välillä. Kyse ei ole siitä, että K-vitamiini fyysisesti siirtäisi kalsiumia luuhun, vaan siitä, että sitä tarvitaan yhden luun biologiseen kokonaisuuteen kuuluvan proteiinin normaaliin muokkaukseen.
Toinen kiinnostava K-vitamiinista riippuvainen proteiini on Matrix Gla Protein eli MGP. Sitä muodostuu muun muassa verisuonten seinämien sileälihassoluissa ja rustokudoksessa.
MGP osallistuu kudosten mineralisaation säätelyyn. Myös sen toiminnallinen kypsyminen edellyttää K-vitamiinista riippuvaista gamma-karboksylaatiota.
Tämä on kiinnostavaa siksi, että osteokalsiini ja MGP toimivat hyvin erilaisissa kudoksissa, mutta niiden taustalla on sama K-vitamiinista riippuvainen kemiallinen mekanismi.
Samalla se auttaa korjaamaan ravintolisämarkkinoinnissa usein nähtyä yksinkertaistusta, jonka mukaan K2-vitamiini ”vie kalsiumin verisuonista luihin”. Elimistössä ei ole K2-vitamiinin ohjaamaa vaihtokytkintä, joka siirtäisi kalsiumia paikasta toiseen.
Todellisuus on paljon kiinnostavampi: K-vitamiini osallistuu eri kudoksissa toimivien proteiinien kemialliseen muokkaamiseen, ja nämä proteiinit puolestaan osallistuvat oman kudoksensa normaaliin biologiaan.
K-vitamiinin historia liittyy vahvasti veren hyytymiseen – ja sama gamma-karboksylaation periaate löytyy myös sieltä.
Useat hyytymisjärjestelmän proteiinit ovat K-vitamiinista riippuvaisia. Näihin kuuluvat esimerkiksi protrombiini eli hyytymistekijä II sekä hyytymistekijät VII, IX ja X. K-vitamiinista riippuvaisia ovat myös hyytymisen säätelyyn osallistuvat proteiinit C ja S.
Gamma-karboksylaation ansiosta nämä proteiinit pystyvät sitomaan kalsiumioneja, mikä on tärkeää niiden normaalille toiminnalle hyytymisjärjestelmässä.
Tästä molekyylitason mekanismista päästään suoraan K-vitamiinin hyväksyttyyn terveysväitteeseen: K-vitamiini edistää veren normaalia hyytymistä.
K-vitamiinin biokemiassa on vielä yksi erityisen hieno yksityiskohta. Gamma-karboksylaation yhteydessä K-vitamiinin aktiivinen muoto hapettuu K-vitamiiniepoksidiksi.
Tähän tarina ei kuitenkaan pääty. Elimistöllä on K-vitamiinisykli, jonka avulla hapettunutta K-vitamiinia voidaan palauttaa takaisin muotoihin, joita voidaan käyttää uudelleen gamma-karboksylaatiossa.
Näin suhteellisen pieni määrä K-vitamiinia voi osallistua toistuvasti proteiinien muokkaamiseen.
K-vitamiinisykli auttaa ymmärtämään myös varfariinin vaikutusmekanismia. Varfariini estää K-vitamiiniepoksidireduktaasia (VKOR), joka osallistuu K-vitamiinin palauttamiseen käyttökelpoiseen muotoon.
Kun K-vitamiinin kierrätys vähenee, K-vitamiinista riippuvaisten hyytymisproteiinien normaali gamma-karboksylaatio vähenee. Tätä mekanismia hyödynnetään varfariinin antikoagulanttivaikutuksessa.
Siksi varfariinia käyttävän henkilön K-vitamiinin saannilla on erityistä merkitystä, eikä K-vitamiinia sisältävää ravintolisää ole syytä aloittaa tai sen annosta muuttaa omin päin. Kyse ei ole siitä, että K-vitamiini olisi yksinkertaisesti ”veren sakeuttaja”, vaan siitä, että ravintoaine ja lääke vaikuttavat samaan biokemialliseen järjestelmään.
K-vitamiini on erinomainen esimerkki siitä, miksi ravintoaineita ei kannata tarkastella vain milligrammoina ja mikrogrammoina.
K-vitamiini toimii osana entsyymijärjestelmää, joka tekee tiettyihin proteiineihin hyvin pienen kemiallisen muutoksen. Tämä muutos vaikuttaa niiden kykyyn sitoa kalsiumia ja siten niiden normaaliin toimintaan.
Osteokalsiini vie tämän mekanismin luukudokseen, MGP mineralisaation säätelyyn ja hyytymistekijät veren hyytymisjärjestelmään. Sama vitamiini, sama gamma-karboksylaation perusmekanismi – mutta aivan erilaiset proteiinit ja biologiset ympäristöt.
Siksi K-vitamiinista kysyttäessä ehkä kiinnostavin kysymys ei lopulta olekaan ”kuinka monta mikrogrammaa?”, vaan ”mitä elimistö tekee niillä mikrogrammoilla?”
