9,90 €
Yksinkertainen yhden aminohapon jauhevalmiste – päiväannoksessa 1,9 g L-tyrosiinia.
Finnmax L-Tyrosiini on jauhemainen ravintolisä, jonka ainoana varsinaisena ainesosana on L-tyrosiini. Tyrosiini on aminohappo, jota elimistö käyttää proteiinien rakennusaineena ja lähtöaineena useiden biologisesti tärkeiden yhdisteiden muodostuksessa.
Ainesosat:
L-tyrosiini.
Suositeltu vuorokausiannos:
2 g eli noin 1 mittalusikallinen päivässä.
2 g annos sisältää:
L-tyrosiinia 1,9 g
Pakkauskoko: 100 g.
Pakattu Suomessa.
Tuotemerkki: Finnmax.
Markkinoija: Finnmax.
Maultaan L-tyrosiini on lähes neutraali.
Nauti 2 g eli noin yksi mittalusikallinen päivässä. Jauheen voi sekoittaa esimerkiksi veteen tai muuhun juomaan.
Valmistajan mukaan paras käyttöajankohta on aamulla ja/tai ennen harjoittelua.
Tyrosiini on aminohappo, joten sen kohdalla on hyvä muistaa, ettei kyse ole kofeiinin kaltaisesta piristeestä. Sen kiinnostavuus perustuu ennen kaikkea siihen, että tyrosiini toimii elimistössä rakennusaineena ja lähtöaineena useiden yhdisteiden muodostuksessa.
Suositeltua vuorokausiannosta ei saa ylittää. Ravintolisä ei korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota eikä terveitä elämäntapoja. Säilytettävä pienten lasten ulottumattomissa.
Pidämme Finnmax L-Tyrosiinissa ennen kaikkea sen yksinkertaisuudesta. Tuotteessa ei ole monimutkaista vaikuttavien aineiden yhdistelmää, vaan kyseessä on yhden aminohapon jauhevalmiste.
Jauhemuoto mahdollistaa L-tyrosiinin käyttämisen ilman useiden kapseleiden nielemistä. Päiväannos on 2 g jauhetta, joka sisältää 1,9 g L-tyrosiinia.
Tyrosiinin biokemia on erityisen kiinnostavaa, sillä sitä tarvitaan muun muassa katekoliamiinien eli dopamiinin, noradrenaliinin ja adrenaliinin sekä kilpirauhashormonien muodostuksessa. Tyrosiini osallistuu myös ihon, hiusten ja silmien pigmentistä tutuna melaniinin muodostukseen.
Tyrosiini ei ole ravinnossa mikään harvinaisuus, vaan sitä saadaan osana tavallisia proteiineja. Hyviä lähteitä ovat esimerkiksi liha, kala, kananmunat ja maitotuotteet, mutta tyrosiinia saadaan myös kasvikunnan proteiininlähteistä, kuten soijasta, pavuista, linsseistä, pähkinöistä ja siemenistä.
Ruoassa tyrosiini esiintyy pääasiassa osana suurempia proteiinimolekyylejä. Ruoansulatuksen aikana proteiinit pilkotaan pienemmiksi peptideiksi ja aminohapoiksi, minkä jälkeen aminohapot imeytyvät ohutsuolesta elimistön käyttöön.
Tyrosiinissa on lisäksi kiinnostava erityispiirre: elimistömme pystyy muodostamaan sitä fenyylialaniinista, joka puolestaan on välttämätön aminohappo ja täytyy saada ravinnosta.
Finnmax L-Tyrosin – 100 g
Ett enkelt aminosyrapulver med 1,9 g L-tyrosin per dagsdos.
Finnmax L-Tyrosin är ett pulverbaserat kosttillskott vars ingrediens är L-tyrosin. Tyrosin är en aminosyra som används som byggsten i kroppens proteiner och som utgångsmaterial vid bildningen av flera biologiskt viktiga ämnen.
Tyrosin används bland annat vid kroppens bildning av katekolaminerna dopamin, noradrenalin och adrenalin samt sköldkörtelhormoner.
Ingredienser:
L-tyrosin.
Rekommenderad daglig dos:
2 g, cirka 1 måttsked.
2 g innehåller:
L-tyrosin 1,9 g
Förpackningsstorlek: 100 g.
Förpackad i Finland.
Varumärke: Finnmax.
Marknadsförare: Finnmax.
Blanda pulvret med vatten eller annan dryck. Tillverkaren rekommenderar användning på morgonen och/eller före träning.
Överskrid inte den rekommenderade dagliga dosen. Kosttillskott ersätter inte en varierad och balanserad kost eller en hälsosam livsstil. Förvaras utom räckhåll för små barn.
Tyrosiini on aminohappo, mutta elimistölle se on paljon muutakin kuin yksi proteiinien rakennuspalikka. Tyrosiini toimii lähtöaineena katekoliamiineiksi kutsutulle yhdisteryhmälle, johon kuuluvat dopamiini, noradrenaliini ja adrenaliini.
Niiden valmistaminen tapahtuu elimistössä vaiheittain. Ensin tyrosiinista muodostetaan L-DOPA:a ja siitä edelleen dopamiinia. Dopamiinista voidaan puolestaan valmistaa noradrenaliinia ja lopulta adrenaliinia. Kyseessä ei siis ole kolme toisistaan irrallista ainetta, vaan ne kuuluvat samaan aineenvaihdunnalliseen jatkumoon.
Dopamiini tunnetaan usein yksinkertaistaen mielihyvään liittyvänä välittäjäaineena, mutta sen tehtäväkenttä on huomattavasti laajempi. Dopamiinijärjestelmät osallistuvat esimerkiksi motivaatioon, palkitsemiseen, oppimiseen ja liikkeiden säätelyyn. Noradrenaliini toimii sekä hermoston välittäjäaineena että hormonina ja liittyy muun muassa vireystilan ja elimistön stressivasteen säätelyyn. Adrenaliini puolestaan tunnetaan erityisesti tilanteista, joissa elimistön täytyy nopeasti valmistautua toimintaan.
Vaikka tyrosiini toimii näiden aineiden lähtöaineena, elimistö ei valmista dopamiinia tai adrenaliinia yksinkertaisesti sen mukaan, kuinka paljon tyrosiinia on saatavilla. Synteesiä säädellään tarkasti, ja reaktioihin osallistuu tyrosiinin lisäksi entsyymejä sekä niiden toiminnassa tarvittavia ravintotekijöitä.
Esimerkiksi ensimmäisessä keskeisessä vaiheessa tyrosiinia käsittelevä tyrosiinihydroksylaasi tarvitsee toimintaansa tetrahydrobiopteriinia eli BH4:ää ja rautaa. Myöhemmissä vaiheissa aineenvaihduntaan liittyvät muun muassa B6-vitamiini, C-vitamiini ja kupari.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, miksi ravitsemusbiologiaa kannattaa tarkastella verkostona eikä yksittäisinä ravintoaineina. Tyrosiini antaa ketjulle lähtöaineen, mutta sen ympärillä toimii kokonainen biokemiallinen koneisto.
Siksi tyrosiinin yhteydessä on myös tärkeää erottaa toisistaan normaali fysiologia ja ravintolisän vaikutus. Se, että elimistö käyttää tyrosiinia dopamiinin, noradrenaliinin ja adrenaliinin valmistamiseen, ei tarkoita automaattisesti sitä, että tyrosiinilisä nostaisi näiden aineiden pitoisuuksia tai parantaisi esimerkiksi mielialaa tai keskittymiskykyä.
Silti yhden pienen aminohapon reitti on kiehtova: samasta tyrosiinimolekyylistä voi alkaa ketju, jonka lopputuloksena syntyy kolme hermoston ja elimistön säätelyn kannalta hyvin erilaista viestimolekyyliä.
Kilpirauhashormoneista puhuttaessa huomio kiinnittyy usein jodiin. Se on täysin perusteltua, sillä ilman jodia kilpirauhanen ei pysty muodostamaan tavalliseen tapaan T4- ja T3-hormoneja. Yhtälöstä jää kuitenkin helposti pois toinen olennainen rakennusosa: tyrosiini.
Kilpirauhanen valmistaa suuren glykoproteiinin nimeltä tyreoglobuliini. Sen rakenteessa on runsaasti aminohappoja, joiden joukossa on tyrosiinia. Juuri tyreoglobuliinin tyrosiinitähteet muodostavat ikään kuin rakennusalustan, jolle jodia liitetään kilpirauhashormonien valmistuksen aikana.
Jodi saapuu kilpirauhasen soluihin verenkierrosta jodidina. Ennen kuin se voidaan liittää tyrosiiniin, sitä käsitellään kilpirauhasessa. Tässä vaiheessa keskeisessä roolissa on tyreoperoksidaasi eli TPO, jonka toimintaan liittyy myös vetyperoksidia hyödyntävä järjestelmä.
Kun jodia liitetään tyreoglobuliinin tyrosiinitähteisiin, muodostuu jodattuja rakenteita. Näitä yhdistämällä kilpirauhanen rakentaa lopulta T4:ää eli tyroksiinia ja T3:a eli trijodityroniinia.
Nimet T4 ja T3 viittaavat niiden sisältämien jodiatomien määrään: T4 sisältää neljä ja T3 kolme jodiatomia. Molekyylien varsinainen orgaaninen runko on kuitenkin peräisin tyrosiinista.
Kilpirauhanen valmistaa pääasiassa T4:ää. Kudoksissa osa siitä voidaan muuttaa biologisesti aktiivisemmaksi T3:ksi poistamalla yksi jodiatomi. Tässä työssä tarvitaan dejodinaaseiksi kutsuttuja seleeniä sisältäviä entsyymejä.
Kilpirauhashormonien muodostuminen onkin hieno esimerkki siitä, kuinka yhden hormonijärjestelmän taustalla toimii kokonainen ravintoaineiden ja entsyymien verkosto. Tyrosiini ja jodi muodostavat hormonien rakennetta, mutta niiden valmistukseen ja aineenvaihduntaan liittyvät lisäksi esimerkiksi seleeni ja rauta.
Tästä ei kuitenkaan seuraa, että tyrosiinilisä automaattisesti lisäisi kilpirauhashormonien tuotantoa. Terveessä elimistössä hormonisynteesi on tarkasti säädelty prosessi, johon vaikuttavat lähtöaineiden saatavuuden lisäksi monet muut tekijät.
Tyrosiinin näkökulmasta kiinnostavin asia onkin itse biologia: sama aminohappo, jota elimistö käyttää tavallisten proteiinien rakentamiseen, toimii myös osana kilpirauhashormonien molekyylirunkoa.
