Verkkokauppa · osasto
Luustosta veren hyytymiseen – pieni ravintoaine, tarkkaan säädellyt tehtävät
K-vitamiinista puhutaan usein yhtenä vitamiinina, vaikka todellisuudessa nimi kuvaa kokonaista rasvaliukoisten yhdisteiden ryhmää. Ravinnossa tärkeimmät muodot ovat K1-vitamiini eli fyllokinoni ja K2-vitamiinit eli menakinonit. K1-vitamiinia saadaan erityisesti vihreistä kasviksista, kun taas K2-vitamiinia esiintyy muun muassa fermentoiduissa elintarvikkeissa ja joissakin eläinperäisissä ruoissa.
Näillä muodoilla on eroja niiden rakenteessa, ravintolähteissä ja aineenvaihdunnassa, mutta niiden taustalla on sama K-vitamiinin keskeinen fysiologinen tehtävä: sitä tarvitaan tiettyjen proteiinien aktivoimiseen. Juuri tähän mekanismiin liittyvät myös K-vitamiinin kaksi ravitsemuksellisesti tunnustettua tehtävää: K-vitamiini edistää veren normaalia hyytymistä ja luiden pysymistä normaaleina.
K1-vitamiinin eli fyllokinonin tunnetuimpia lähteitä ovat tummanvihreät lehtivihannekset, kuten lehtikaali ja pinaatti. Sitä saadaan myös esimerkiksi parsakaalista, ruusukaalista ja erilaisista salaateista.
Tälle on hyvä biologinen selitys: K1-vitamiini osallistuu kasvien yhteyttämiseen ja sijaitsee kasvisoluissa erityisesti kloroplastien yhteydessä. Siksi vihreät kasvinosat ovat yleensä hyviä K1-vitamiinin lähteitä.
K2-vitamiineja kutsutaan menakinoneiksi, ja niitä on useita. Niistä käytetään merkintöjä kuten MK-4 ja MK-7 sen mukaan, millainen molekyylin sivuketju on.
Erityisen tunnettu ravinnon K2-vitamiinin lähde on fermentoiduista soijapavuista valmistettu japanilainen natto, jossa esiintyy runsaasti MK-7-muotoa. Erilaisia menakinoneja esiintyy myös esimerkiksi juustoissa ja muissa fermentoiduissa elintarvikkeissa.
K1:n ja eri K2-muotojen imeytymisessä, kuljetuksessa ja viipymisessä verenkierrossa on eroja. Verkkokaupan terveysväitteiden kannalta tästä ei kuitenkaan seuraa erillisiä K2-spesifisiä terveysväitteitä: hyväksytyt väitteet koskevat K-vitamiinia.
K-vitamiini kuuluu A-, D- ja E-vitamiinien tavoin rasvaliukoisiin vitamiineihin. Sen imeytyminen tapahtuu ohutsuolessa osana ravintorasvojen käsittelyä.
Sappihapot auttavat muodostamaan misellejä, joiden avulla rasvaliukoiset yhdisteet voidaan kuljettaa suolen pinnalle. Imeytymisen jälkeen K-vitamiinia kuljetetaan elimistössä lipoproteiinien mukana.
Tämä tekee K-vitamiinin matkasta hyvin erilaisen kuin esimerkiksi vesiliukoisten B- ja C-vitamiinien.
K-vitamiinin kiinnostavin ominaisuus löytyy lopulta molekyylitasolta. Se toimii välttämättömänä kofaktorina entsyymille, joka muokkaa tiettyjä proteiineja niin, että ne pystyvät sitomaan kalsiumioneja.
Näitä kutsutaan K-vitamiinista riippuvaisiksi proteiineiksi.
Osa niistä osallistuu veren hyytymisjärjestelmään ja osa liittyy luukudoksen biologiaan. Siksi näennäisesti hyvin erilaiset asiat – veren normaali hyytyminen ja luiden pysyminen normaaleina – kohtaavat saman vitamiinin aineenvaihdunnassa.
K-vitamiinin tehtävää voi ajatella hieman eri tavalla kuin monien muiden vitamiinien. Se ei ole luun rakennusaine eikä veren hyytymistekijä itsessään. Sen sijaan sitä tarvitaan entsymaattisessa reaktiossa, jonka avulla joukko elimistön valmistamia proteiineja saatetaan toimintakykyiseen muotoon.
Tätä prosessia kutsutaan gamma-karboksylaatioksi. Sen seurauksena tiettyjen proteiinien glutamaattitähteitä muutetaan gamma-karboksiglutamaatiksi eli Gla-rakenteiksi. Tämä mahdollistaa kalsiumionien sitoutumisen ja on olennainen osa useiden K-vitamiinista riippuvaisten proteiinien toimintaa.
Tämä pieni kemiallinen muutos auttaa ymmärtämään, miksi K-vitamiini edistää veren normaalia hyytymistä ja luiden pysymistä normaaleina.
Maksa valmistaa useita veren hyytymisjärjestelmään kuuluvia proteiineja. K-vitamiinista riippuvaisia ovat muun muassa hyytymistekijät II, VII, IX ja X sekä hyytymistä säätelevät proteiinit C ja S.
K-vitamiinia tarvitaan niiden gamma-karboksylaatioon. Tämän kemiallisen muokkauksen jälkeen proteiinit pystyvät sitomaan kalsiumia ja osallistumaan tarkoituksenmukaisesti hyytymisjärjestelmän tapahtumiin.
Tästä mekanismista syntyy yksi K-vitamiinin hyväksytyistä terveysväitteistä:
K-vitamiini edistää veren normaalia hyytymistä.
Myös luukudoksessa on K-vitamiinista riippuvaisia proteiineja. Tunnetuin niistä on osteokalsiini, jota luuta muodostavat osteoblastit tuottavat.
Osteokalsiinin gamma-karboksylaatio on K-vitamiinista riippuvainen prosessi. Karboksyloitunut osteokalsiini pystyy sitoutumaan luun mineraaliosaan kuuluvaan hydroksiapatiittiin.
K-vitamiinin yhteys luustoon ei siis ole vain yleinen ravitsemuksellinen yhteys, vaan sen taustalta löytyy konkreettinen biokemiallinen mekanismi.
Tästä voidaan verkkokaupassa käyttää hyväksyttyä terveysväitettä:
K-vitamiini edistää luiden pysymistä normaaleina.
Yksi K-vitamiinin aineenvaihdunnan kiinnostavimmista yksityiskohdista on K-vitamiinikierto.
Kun K-vitamiinia käytetään gamma-karboksylaatioreaktiossa, sen kemiallinen muoto muuttuu. Elimistöllä on kuitenkin entsyymijärjestelmä, joka pystyy palauttamaan sitä takaisin käyttökelpoiseen muotoon. Näin samaa K-vitamiinia voidaan hyödyntää uudelleen.
Keskeinen osa tätä järjestelmää on VKOR-entsyymi eli vitamin K epoxide reductase.
K-vitamiinikierron merkitys näkyy erityisen selvästi varfariinin vaikutusmekanismissa. Varfariini estää K-vitamiinin kierrättämiseen osallistuvaa VKORC1-entsyymiä ja vähentää siten aktiivisen K-vitamiinin saatavuutta K-vitamiinista riippuvaisten hyytymistekijöiden muodostumiselle.
Siksi K-vitamiinin saannin merkitys on erityisen tärkeä huomioida varfariinihoidon yhteydessä. Varfariinia käyttävän ei pidä tehdä suuria muutoksia K-vitamiinin saantiin tai aloittaa K-vitamiinia sisältävää ravintolisää keskustelematta hoitavan tahon kanssa.
Vihreästä kasviksesta tai muusta ravinnosta saatu rasvaliukoinen molekyyli imeytyy suolistossa, kulkee elimistössä rasvojen mukana ja päätyy lopulta osaksi entsyymijärjestelmää, joka viimeistelee tiettyjä proteiineja toimintakykyisiksi.
Siksi K-vitamiinin kaksi hyväksyttyä terveysväitettä näyttävät ensisilmäyksellä liittyvän täysin eri asioihin, vaikka niiden taustalla on sama kiehtova biokemiallinen periaate: K-vitamiini edistää veren normaalia hyytymistä ja luiden pysymistä normaaleina.
