Iho ja silmät ovat kaksi kiehtovaa kokonaisuutta, joiden kautta olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa. Iho muodostaa elimistön tärkeän suojarajan, kun taas silmät vastaanottavat valoa ja välittävät tietoa ympäröivästä maailmasta. Molempien toiminta perustuu monimutkaisiin fysiologisiin järjestelmiin, joiden tasapainoon vaikuttavat ravitsemus, ympäristö ja päivittäiset tottumuksemme.
Ihon hyvinvointi on paljon muutakin kuin sen ulkonäköä. Ihon uloin kerros, sen sisältämät rasva-aineet, mikrobiomi ja kosteustasapaino muodostavat kokonaisuuden, jonka tehtävänä on ylläpitää ihon normaalia suojatoimintaa. Myös silmien toimintaan liittyy lukuisia ravintoaineita ja tarkasti säädeltyjä biologisia tapahtumia.
Nykyaikainen elinympäristö tuo mukanaan myös uudenlaisia näkökulmia hyvinvointiin. Keinotekoinen valaistus, ruutujen äärellä vietetty aika ja erilaiset ympäristöolosuhteet ovat osa arkeamme, ja niiden merkitystä esimerkiksi vuorokausirytmin kannalta on kiinnostavaa ymmärtää.
Olonin Iho ja silmät -tuoteosastolta löydät harkitun valikoiman ihonhoitotuotteita, kuten otsonoituja öljyjä ja voiteita, näön normaalille toiminnalle merkityksellisiä ravintoaineita sekä tuotteita silmien terveyteen.
Haluamme tarjota tuotteiden rinnalla ennen kaikkea ymmärrystä. Kun tunnet ihon ja silmien fysiologiaa hieman paremmin, on myös helpompi hahmottaa, millaisia asioita niiden hyvinvoinnissa kannattaa huomioida.
Iho on ihmiskehon suurin elin, ja sen tehtävät ulottuvat huomattavasti ulkonäköä syvemmälle. Se osallistuu elimistön lämmönsäätelyyn, aistimiseen ja suojaamiseen sekä muodostaa tärkeän rajapinnan kehon sisäisen ja ulkoisen ympäristön välille.
Iho koostuu useista kerroksista, joista jokaisella on oma tehtävänsä. Uloimpana sijaitseva orvaskesi eli epidermis uusiutuu jatkuvasti. Sen uloin osa, sarveiskerros, muodostuu sarveistuneista soluista ja niitä ympäröivistä rasva-aineista.
Näihin rasva-aineisiin kuuluvat esimerkiksi keramidit, kolesteroli ja vapaat rasvahapot, jotka muodostavat yhdessä ihon läpäisyesteen eli niin sanotun ihobarriäärin.
Ihobarriäärin tehtävänä on rajoittaa veden haihtumista ihosta ja säädellä ulkoisten aineiden pääsyä ihon läpi.
Ihon pinnalla elää monimuotoinen joukko mikro-organismeja, kuten bakteereja, sieniä ja viruksia. Tätä kokonaisuutta kutsutaan ihon mikrobiomiksi.
Mikrobiomin koostumus vaihtelee eri ihoalueiden välillä. Esimerkiksi kasvojen talirikkailla alueilla esiintyy erilaisia mikrobiyhteisöjä kuin kuivemmilla käsivarsilla.
Ihon mikrobiomi on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ihon solujen, talin, hien ja paikallisen immuunipuolustuksen kanssa.
Ihonhoidossa onkin kiinnostavaa tarkastella paitsi yksittäisiä ainesosia myös sitä, millaisen kokonaisuuden käytetyt tuotteet muodostavat ihon oman suojarakenteen kanssa.
Otsonoidut öljyt ovat kasviöljyjä, joita on käsitelty otsonilla eli kolmesta happiatomista muodostuvalla O₃-molekyylillä.
Otsonointi käynnistää öljyn tyydyttymättömien rasvahappojen kanssa kemiallisia reaktioita, joiden seurauksena muodostuu erilaisia hapettuneita yhdisteitä, kuten otsonideja ja peroksideja.
Näiden yhdisteiden koostumus ja määrä riippuvat muun muassa käytetystä öljystä, otsonointimenetelmästä ja käsittelyn voimakkuudesta.
Otsonoitu öljy ei siis ole pelkästään tavallista kasviöljyä, johon olisi lisätty otsonia, vaan sen kemiallinen koostumus on muuttunut käsittelyn aikana.
Otsonoituja öljyjä käytetään erilaisissa ihonhoitovalmisteissa, mutta niiden ominaisuuksia ei voida yleistää kaikkiin tuotteisiin. Valmisteen koostumus, käyttötarkoitus ja ihon yksilöllinen sietokyky ovat olennaisia tekijöitä tuotetta valittaessa.
Silmän verkkokalvo eli retina on ohut hermokudoskerros silmän takaosassa. Se sisältää valoa aistivia soluja eli sauvoja ja tappeja, joiden avulla valoärsykkeet muunnetaan hermoston käsittelemiksi sähköisiksi viesteiksi.
Sauvasolut ovat erityisen tärkeitä hämäränäössä, kun taas tappisolut osallistuvat värien erottamiseen ja tarkkaan näkemiseen.
Verkkokalvon toimintaan liittyy jatkuvaa energiankulutusta, solujen aineenvaihduntaa ja valoa aistivien pigmenttien uusiutumista.
Näköjärjestelmän fysiologia on hyvä esimerkki siitä, kuinka monimutkainen biologinen prosessi tavallisen näkemisen taustalla tapahtuu.
Ravitsemuksella on oma paikkansa näköjärjestelmän normaalissa toiminnassa.
A-vitamiini osallistuu näköpigmenttien aineenvaihduntaan ja edistää näön pysymistä normaalina. A-vitamiinin johdannainen, 11-cis-retinaali, on keskeinen osa valoa aistivien solujen näköpigmenttejä.
Sinkki osallistuu lukuisten entsyymien toimintaan ja edistää normaalin näkökyvyn ylläpitämistä.
Riboflaviini eli B2-vitamiini osallistuu elimistön energia-aineenvaihduntaan ja edistää myös näön pysymistä normaalina.
Nämä ovat esimerkkejä ravintoaineista, joille on hyväksytty EU näön normaalia ylläpitämistä koskevia terveysväitteitä.
Ravintoaineiden merkitystä kannattaa kuitenkin tarkastella osana koko ruokavaliota. Yksittäisen ravintoaineen suurempi saanti ei automaattisesti tarkoita parempaa näkökykyä.
Valo on paljon muutakin kuin näkemisen edellytys. Se toimii myös yhtenä elimistön tärkeimmistä vuorokausirytmiä tahdistavista ympäristötekijöistä.
Silmän verkkokalvolla on tavallisten sauva- ja tappisolujen lisäksi valoherkkiä gangliosoluja, jotka sisältävät melanopsiini-nimistä valopigmenttiä.
Nämä solut osallistuvat valon määrää ja ajoitusta koskevan tiedon välittämiseen aivojen vuorokausirytmiä sääteleviin rakenteisiin.
Erityisesti lyhytaaltoinen, sinertävä valo vaikuttaa tähän järjestelmään. Päiväsaikaan valo osallistuu normaalin vuorokausirytmin tahdistamiseen, mutta voimakas valo myöhään illalla voi siirtää elimistön sisäisen kellon ajoitusta ja vaikuttaa melatoniinin eritykseen.
Digitaaliset näytöt ovat yksi keinotekoisen valon lähde, mutta myös huonevalaistus vaikuttaa kokonaisaltistukseen.
Valon vaikutus ei riipu yksin sen väristä, vaan myös voimakkuudesta, altistuksen kestosta ja vuorokaudenajasta.
Sinivalolasien tarkoituksena on suodattaa osa näkyvän valon lyhytaaltoisesta alueesta. Eri lasien suodatusominaisuudet voivat kuitenkin poiketa toisistaan huomattavasti.
Sinistä valoa suodattavia laseja on tutkittu esimerkiksi näyttöpäätetyöskentelyn, unen ja vuorokausirytmin näkökulmista.
Ilta-aikaisen valon vähentäminen voi sen sijaan olla yksi keino huomioida valoympäristön vaikutusta vuorokausirytmiin. Tällöin merkitystä on lasien todellisilla suodatusominaisuuksilla sekä sillä, kuinka paljon ja millaista valoa ympäristössä on.
Myös ruututyöskentelyn tauottaminen, riittävä räpyttely, sopiva katseluetäisyys ja valaistuksen säätäminen ovat käytännöllisiä tapoja huomioida silmien kuormittumista.
Ihon ja silmien hyvinvointia ei voi pelkistää yhteen voiteeseen, ravintoaineeseen tai apuvälineeseen.
Iho on jatkuvasti uusiutuva suojajärjestelmä, jonka ominaisuuksiin vaikuttavat niin sen oma rakenne kuin ympäristöolosuhteet. Silmät puolestaan ovat osa monimutkaista näköjärjestelmää, jonka toiminta kytkeytyy ravitsemukseen, hermostoon ja valoympäristöön.
Olonissa haluamme tarkastella näitä kokonaisuuksia pintaa syvemmältä.
Kun ymmärrämme paremmin, miten iho ja silmät toimivat, voimme tehdä harkitumpia valintoja niiden päivittäisessä hoidossa ja hyvinvoinnin tukemisessa.
Ihmiskeho ei toimi samalla tavalla kaikkina vuorokaudenaikoina. Aamun valo, päivän aktiivisuus ja illan hämärtyminen vaikuttavat elimistön biologisiin rytmeihin, jotka ulottuvat paljon syvemmälle kuin pelkkään nukkumiseen ja heräämiseen.
Myös iho ja silmät ovat osa tätä kokonaisuutta.
Silmät eivät ainoastaan muodosta näköhavaintoja, vaan välittävät aivoille tietoa ympäristön valoisuudesta. Ihossa puolestaan tapahtuu jatkuvasti solujen uusiutumista, aineenvaihduntaa ja erilaisia korjausprosesseja, joiden säätelyssä myös vuorokausirytmillä on merkitystä.
Valo ja pimeys ovat siis biologisia viestejä, joiden vaikutukset ulottuvat näköjärjestelmää laajemmalle.
Aivoissa sijaitseva suprakiasmaattinen tumake toimii elimistön keskeisenä vuorokausirytmin tahdistajana. Se saa tietoa ympäristön valoisuudesta silmän verkkokalvon kautta.
Verkkokalvolla on erityisiä melanopsiinia sisältäviä gangliosoluja, jotka reagoivat valoon ja välittävät tietoa vuorokauden valo-olosuhteista.
Tämän järjestelmän kautta valo osallistuu esimerkiksi melatoniinin erityksen, vireystilan ja uni-valverytmin säätelyyn.
Aamulla saatu luonnonvalo auttaa tahdistamaan sisäistä kelloa ympäristön vuorokausirytmiin. Illalla voimakas valaistus voi puolestaan viivästyttää elimistön valmistautumista yöaikaan.
Ihon solut eivät ole irrallaan elimistön vuorokausirytmistä.
Tutkimuksissa on havaittu, että esimerkiksi ihon läpäisyesteen ominaisuuksissa, veden haihtumisessa, ihon lämpötilassa ja solujen toimintaan liittyvien geenien ilmentymisessä esiintyy vuorokausivaihtelua.
Ihon eri solutyypeissä toimii myös molekyylitason kellomekanismeja, jotka osallistuvat solujen aineenvaihdunnan ajoittamiseen.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että iho uusiutuisi tai korjautuisi ainoastaan öisin. Ihon uusiutuminen ja korjausmekanismit toimivat jatkuvasti, vaikka niiden aktiivisuudessa voi esiintyä ajallista vaihtelua.
Uni on elimistön laaja-alainen säätelytila, jonka aikana tapahtuu muun muassa hormonaalisia, hermostollisia ja aineenvaihdunnallisia muutoksia.
Unen ja ihon välistä yhteyttä on tutkittu esimerkiksi ihon läpäisyesteen, tulehdusreaktioiden ja kudosten palautumisen näkökulmista.
Tutkimuksissa riittämätön uni on yhdistetty muun muassa ihon suojatoiminnan muutoksiin. Yhteydet ovat kuitenkin monimutkaisia, eikä yksittäisestä huonosti nukutusta yöstä voi suoraan päätellä ihon kuntoa.
Ihon fysiologia on hyvä esimerkki siitä, kuinka paikallisen kudoksen toiminta liittyy myös koko elimistön säätelyjärjestelmiin.
Näköjärjestelmä mukautuu jatkuvasti erilaisiin katseluetäisyyksiin ja valaistusolosuhteisiin.
Lähelle katsottaessa silmän mykiön muoto muuttuu akkommodaation avulla, jotta tarkka kuva muodostuu verkkokalvolle. Kauemmas katsottaessa tarkennusjärjestelmän kuormitus muuttuu.
Pitkäkestoinen lähityö voi aiheuttaa näköön liittyvää epämukavuutta, ja ruututyöskentelyn aikana myös räpyttely voi vähentyä.
Siksi katseen siirtäminen välillä kauemmas, työskentelyn tauottaminen ja sopivasta valaistuksesta huolehtiminen ovat yksinkertaisia tapoja huomioida näköjärjestelmän fysiologiaa arjessa.
Ravitsemuksesta ja ihonhoidosta puhuttaessa keskitytään usein siihen, mitä elimistö saa tai mitä iholle levitetään. Fysiologian näkökulmasta kiinnostavaa on kuitenkin myös se, milloin elimistö altistuu valolle, milloin olemme aktiivisia ja milloin lepäämme.
Iho ja silmät havainnollistavat tätä kokonaisuutta erityisen hyvin. Toinen muodostaa kehon ulkoisen suojarajan, toinen vastaanottaa ympäristön valoa, mutta molemmat toimivat osana elimistön jatkuvasti muuttuvaa biologista järjestelmää.
Hyvinvoinnin ymmärtämisessä ei siis ole kyse ainoastaan aineista ja rakenteista, vaan myös rytmistä, ajoituksesta ja elimistön kyvystä mukautua ympäristöönsä.
