Suu on yksi elimistömme monimuotoisimmista mikrobiympäristöistä. Hampaiden, ikenien, kielen ja limakalvojen pinnoilla elää satoja erilaisia mikrobilajeja, jotka muodostavat yhdessä suun mikrobiomin. Tämä näkymätön ekosysteemi on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ravinnon, syljen ja elimistön puolustusjärjestelmän kanssa.
Suun hyvinvoinnissa ei ole kyse vain valkoisista hampaista tai raikkaasta hengityksestä. Ikenien kunto, syljeneritys ja mikrobiston tasapaino vaikuttavat siihen, millaiset olosuhteet suussa vallitsevat. Myös yhteys muuhun elimistöön on kiinnostava: suun tulehduksia ja niiden yhteyksiä esimerkiksi sydän- ja verisuoniterveyteen sekä aineenvaihduntaan tutkitaan aktiivisesti.
Terve suu ei ole bakteeriton suu. Se on ympäristö, jossa mikrobit, limakalvot ja elimistön omat suojamekanismit toimivat tasapainoisesti.
Suun mikrobiomilla tarkoitetaan suussa elävien mikrobien ja niiden muodostaman elinympäristön kokonaisuutta.
Suu tarjoaa mikrobeille monenlaisia kasvupaikkoja. Hampaan kova pinta eroaa huomattavasti esimerkiksi kielen pehmeästä ja epätasaisesta pinnasta. Myös ienraossa vallitsevat omanlaisensa olosuhteet.
Tämän vuoksi suun eri alueilla elää osittain erilaisia mikrobiyhteisöjä.
Monet suun bakteereista ovat normaali osa ihmisen mikrobistoa. Niiden olemassaolo ei itsessään tarkoita sairautta.
Ongelmia syntyy erityisesti silloin, kun ympäristö alkaa suosia mikrobeja, jotka lisäävät happojen muodostumista tai ylläpitävät tulehdusta.
Suun mikrobiston koostumukseen vaikuttavat monet päivittäiset tekijät:
Esimerkiksi jatkuva napostelu voi ylläpitää hampaiden pinnalla happamia olosuhteita. Tämä suosii happoa sietäviä bakteereja ja voi lisätä reikiintymisen riskiä.
Ienrajaan kertyvä plakki puolestaan voi käynnistää tulehdusreaktion, joka näkyy ikenien punoituksena, turvotuksena ja verenvuotona.
Suun ja muun elimistön välillä on jatkuva yhteys.
Nieleminen kuljettaa suun mikrobeja ruoansulatuskanavaan, ja suun tulehdustiloihin liittyvät tulehdusvälittäjäaineet voivat vaikuttaa myös muualla elimistössä.
Erityisesti parodontiittia eli hampaiden kiinnityskudossairautta on tutkittu suhteessa diabetekseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin.
Diabeteksen ja parodontiitin välillä tunnetaan kaksisuuntainen yhteys: huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes voi lisätä parodontiitin riskiä, ja parodontiitin hoito voi joillakin diabeetikoilla parantaa verensokeritasapainoa.
Kaikki tutkimuksissa havaitut yhteydet eivät kuitenkaan tarkoita suoraa syy-seuraussuhdetta. Suunhoitoa ei siis pidä nähdä muiden sairauksien hoitokeinona, vaan tärkeänä osana kokonaisterveyden ylläpitämistä.
Hampaiden lisäksi myös kieli on merkittävä mikrobien elinympäristö.
Kielen pinnan pieniin uurteisiin voi kerääntyä bakteereja, irronneita soluja ja ruoantähteitä. Tämä muodostaa joskus näkyvää kielen katetta.
Kielen pinnalla elävät mikrobit voivat tuottaa haihtuvia rikkiyhdisteitä, jotka ovat yksi tavallisimmista pahanhajuisen hengityksen syistä.
Kielen hellävarainen puhdistaminen esimerkiksi kielenkaapimella voi auttaa vähentämään katetta ja hengityksen hajua.
Liian voimakasta kaapimista kannattaa kuitenkin välttää, jotta kielen pinta ei ärsyynny.
Suun mikrobiston tasapainoa ei tarvitse yrittää hallita voimakkailla puhdistusaineilla tai jatkuvalla desinfioinnilla.
Tärkeintä on vähentää haitallisen plakin kertymistä ja ylläpitää olosuhteita, joissa hampaat ja ikenet voivat hyvin.
Säännöllinen hampaiden harjaus, hammasvälien puhdistus, riittävä syljeneritys ja ruokailujen väliset tauot ovat tämän kokonaisuuden perusta.
Hampaat näyttävät pysyviltä ja muuttumattomilta rakenteilta, mutta niiden pinnalla tapahtuu jatkuvasti pieniä kemiallisia muutoksia. Jokainen ateria, juoma ja suun pH-arvon vaihtelu vaikuttaa siihen, säilyvätkö hampaan mineraalit kiilteessä vai liukeneeko niitä hetkellisesti pois.
Onneksi suulla on oma suojajärjestelmänsä. Sylki auttaa neutraloimaan happoja, huuhtelemaan ruokajäämiä ja palauttamaan mineraaleja hammaskiilteen pintaan. Myös hammastahnojen ainesosilla on erilaisia tehtäviä: osa puhdistaa, osa tukee reikiintymisen ehkäisyä ja osa tekee tuotteesta miellyttävämmän käyttää.
Hampaiden hoidon ytimessä on tasapaino: riittävä puhdistus ilman tarpeetonta kulutusta sekä suun luonnollisten suojamekanismien tukeminen.
Hammaskiille on ihmisen elimistön kovinta kudosta.
Se koostuu pääasiassa hydroksiapatiitista, joka on kalsiumia ja fosfaattia sisältävä mineraali.
Kiilteen tehtävänä on suojata hampaan sisempiä rakenteita esimerkiksi pureskelun aiheuttamalta rasitukselta, lämpötilan vaihteluilta ja kemialliselta kulumiselta.
Kiilteessä ei kuitenkaan ole eläviä soluja, jotka voisivat rakentaa menetetyn kudoksen uudelleen samalla tavalla kuin esimerkiksi luukudoksessa tapahtuu.
Tämän vuoksi kiilteen säilyttäminen on erityisen tärkeää.
Kun suun bakteerit käyttävät ravinnokseen sokereita, ne muodostavat happoja.
Happamuuden lisääntyessä hammaskiilteen mineraaleja voi alkaa liueta hampaan pinnasta. Tätä kutsutaan demineralisaatioksi.
Kun sylki neutraloi happamuutta, olosuhteet muuttuvat jälleen suotuisammiksi mineraalien palautumiselle. Tätä kutsutaan remineralisaatioksi.
Syljen sisältämä kalsium ja fosfaatti osallistuvat tähän prosessiin.
Fluoridi puolestaan tehostaa kiilteen remineralisaatiota ja vähentää mineraalien liukenemista happamissa olosuhteissa.
Jos mineraaleja liukenee pitkään enemmän kuin niitä palautuu, seurauksena voi olla alkava kariesvaurio.
Siksi ruokailujen ja happamien juomien nauttimisen tiheys on usein hampaiden kannalta tärkeämpi tekijä kuin yksittäisen aterian sokerimäärä.
Sylki sisältää vettä, mineraaleja, proteiineja, entsyymejä ja erilaisia puolustustekijöitä.
Sen tehtäviin kuuluvat esimerkiksi:
Syljenerityksen väheneminen voi lisätä reikiintymisen riskiä, vaikka hampaita harjattaisiin säännöllisesti.
Suun kuivumista voivat aiheuttaa esimerkiksi monet lääkkeet, suuhengitys ja sylkirauhasten toimintaan vaikuttavat sairaudet.
Hammastahnan koostumus on yhdistelmä erilaisia aineita, joilla on omat tehtävänsä.
Puhdistavat ainesosat
Esimerkiksi hydratoitua piidioksidia käytetään hammastahnoissa poistamaan plakkia ja pinnallisia värjäytymiä.
Puhdistavan vaikutuksen lisäksi merkitystä on tuotteen hankaavuudella.
Hammastahnan voimakas hankaavuus yhdistettynä kovaan harjauspaineeseen voi lisätä hampaiden kulumista, erityisesti paljastuneilla hammasjuurten pinnoilla.
Fluoridi ja mineraalit
Fluoridi on yksi tutkituimmista hampaiden reikiintymistä ehkäisevistä ainesosista.
Sen vaikutus perustuu muun muassa kiilteen mineraalitasapainon tukemiseen.
Joissakin hammastahnoissa käytetään myös hydroksiapatiittia, jonka mahdollisuuksia kiilteen remineralisaation tukemisessa on tutkittu. Näyttö on lupaavaa, mutta eri tuotteiden vaikutukset riippuvat niiden koostumuksesta ja tutkimusnäytöstä.
Ksylitoli ja erytritoli
Ksylitoli ja erytritoli ovat sokerialkoholeja, joita suun monet happoja tuottavat bakteerit eivät pysty käyttämään samalla tavalla kuin tavallista sokeria.
Erityisesti ksylitolipurukumin käyttö aterioiden jälkeen voi lisätä syljeneritystä.
Hammastahnaan lisätty ksylitoli ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että tuotteella olisi sama vaikutus kuin säännöllisesti käytetyllä ksylitolipurukumilla.
Kasviuutteet ja eteeriset ainesosat
Aloe vera, islanninjäkälä, merilevä, minttu ja monet muut kasviperäiset ainesosat ovat tuttuja luonnonmukaisiksi markkinoiduista suunhoitotuotteista.
Niitä käytetään esimerkiksi maun, suutuntuman ja koostumuksen vuoksi.
Osalla kasviuutteista on myös tutkimuksissa havaittuja biologisia ominaisuuksia, mutta yksittäisen ainesosan ominaisuudet eivät sellaisenaan osoita valmiin hammastahnan ehkäisevän tai hoitavan suun sairauksia.
Hampaiden luonnollinen väri vaihtelee yksilöllisesti.
Väriin vaikuttavat muun muassa kiilteen läpikuultavuus, sen alla sijaitsevan hammasluun sävy sekä hampaan pinnalle kertyvät värjäytymät.
Valkaisevat hammastahnat vaikuttavat yleensä ennen kaikkea pinnallisiin värjäytymiin.
Esimerkiksi kahvi, tee ja tietyt ruoat voivat jättää hampaan pinnalle värjäytymiä, joita puhdistavat ainesosat auttavat poistamaan.
Varsinainen hampaan sisäisen värin vaalentaminen on eri asia ja perustuu yleensä muihin menetelmiin.
Hammasharja puhdistaa hampaiden näkyviä pintoja, mutta ei ulotu tehokkaasti kaikkialle.
Hammasvälien puhdistamiseen tarvitaan hammaslankaa tai sopivankokoisia hammasväliharjoja.
Kielenkaavin puolestaan on tarkoitettu kielen pinnalle kertyvän katteen hellävaraiseen poistamiseen.
Nämä välineet täydentävät toisiaan, sillä niiden käyttökohteet ovat erilaiset.
Hyvä suunhoitorutiini ei välttämättä tarvitse suurta määrää tuotteita. Tärkeämpää on, että käytössä olevat välineet sopivat omiin tarpeisiin ja niitä käytetään säännöllisesti.
Hampaiden hyvinvointi rakentuu useista toisiaan täydentävistä tekijöistä.
Pehmeä hammasharja, sopiva hammastahna, hammasvälien puhdistus, syljen normaali toiminta ja kohtuullinen sokerin käyttötiheys muodostavat hyvän perustan.
Myös säännölliset suun terveystarkastukset ovat tärkeitä, sillä kaikki suun muutokset eivät aiheuta alkuvaiheessa oireita.
Parhaimmillaan suunhoito on yhdistelmä ymmärrystä, hellävaraisuutta ja johdonmukaisia arjen valintoja – ei mahdollisimman monen tuotteen käyttöä.
