18,80 €
100 % L-karnitiinia jauheena – yksinkertainen yhden ainesosan valmiste.
Finnmax L-Karnitiini on jauhemainen ravintolisä, joka sisältää 100 % L-karnitiinia ilman muita lisättyjä ainesosia. Päiväannos on 0,5 grammaa, joten yhdestä 50 gramman pakkauksesta saadaan noin 100 annosta.
Karnitiini on elimistössä luonnostaan esiintyvä yhdiste, jolla on kiinnostava tehtävä solujen energia-aineenvaihdunnassa. Se osallistuu pitkäketjuisten rasvahappojen kuljettamiseen mitokondrioihin, joissa rasvahappoja voidaan hajottaa energiantuotantoa varten.
Ainesosat:
100 % L-karnitiini.
Suositeltu vuorokausiannos:
0,5 g päivässä.
Päiväannos 0,5 g sisältää:
L-karnitiinia 500 mg
Pakkauskoko: 50 g.
Annoksia pakkauksessa: noin 100.
Pakattu Suomessa.
Tuotemerkki: Finnmax.
Markkinoija: Finnmax.
Sekoita 0,5g jauhetta veteen tai muuhun nesteeseen ja nauti.
Finnmax L-Karnitiinissa pidämme erityisesti yksinkertaisesta koostumuksesta. Tuotteessa on vain yksi ainesosa – 100 % L-karnitiinia – ilman monimutkaisia ainesosayhdistelmiä.
Myös jauhemuoto on käytännöllinen. Päiväannos on vain 0,5 grammaa, ja 50 gramman pakkauksesta saadaan noin 100 annosta.
Karnitiini on lisäksi biologisesti erittäin kiinnostava yhdiste. Sen tunnetuin tehtävä liittyy solujen energiantuotantoon ja rasvahappojen kuljettamiseen mitokondrioihin. Tämä ei tarkoita, että karnitiinilisä automaattisesti lisäisi rasvanpolttoa, mutta karnitiinin normaali fysiologinen tehtävä auttaa ymmärtämään, miksi tätä yhdistettä ylipäätään löytyy elimistöstämme.
Pidämme Finnmax L-Karnitiinista siis samasta syystä kuin sarjan muistakin yhden ainesosan tuotteista:
purkissa on juuri sitä, mitä etiketissä lukee, ilman ylimääräisiä ainesosia.
Karnitiinia saadaan ravinnosta erityisesti eläinkunnan tuotteista. Sen nimi juontuu latinankielisestä lihaa tarkoittavasta sanasta caro, eikä yhteys ole sattumaa: punainen liha kuuluu ruokavalion runsaimpiin karnitiinin lähteisiin.
Karnitiinia esiintyy myös esimerkiksi sianlihassa, kalassa ja maitotuotteissa, mutta määrät vaihtelevat huomattavasti elintarvikkeiden välillä. Kasvikunnan ruoissa karnitiinia on yleensä selvästi vähemmän.
Ravinto ei kuitenkaan ole elimistön ainoa karnitiinin lähde. Ihminen pystyy valmistamaan karnitiinia itse lysiinistä ja metioniinista monivaiheisen aineenvaihduntareitin kautta. Synteesiin osallistuu myös muita ravintotekijöitä, kuten C-vitamiinia, rautaa ja B6-vitamiinia.
Suurin osa elimistön karnitiinista sijaitsee kudoksissa eikä verenkierrossa. Erityisen paljon sitä löytyy luustolihaksista, joissa rasvahappojen käyttäminen energiantuotannossa on merkittävä osa aineenvaihduntaa.
Finnmax L-Karnitin – 50 g
100 % L-karnitin i pulverform – ett enkelt kosttillskott med en enda ingrediens.
Finnmax L-Karnitin innehåller 100 % L-karnitin utan andra tillsatta ingredienser.
Karnitin är en förening som förekommer naturligt i kroppen och har en central biokemisk roll vid transporten av långkedjiga fettsyror till mitokondrierna.
Kroppen kan även bilda karnitin själv, bland annat från aminosyrorna lysin och metionin.
Ingredienser:
100 % L-karnitin.
Rekommenderad daglig dos:
0,5 g.
En dagsdos innehåller:
L-karnitin 500 mg
Förpackningsstorlek: 50 g.
Cirka 100 doser per förpackning.
Förpackad i Finland.
Varumärke: Finnmax.
Marknadsförare: Finnmax.
Blanda 0,5 g pulver med vatten eller annan dryck. Tillverkaren rekommenderar att dosen tas på morgonen eller före träning på träningsdagar.
Överskrid inte den rekommenderade dagliga dosen. Kosttillskott ersätter inte en varierad och balanserad kost eller en hälsosam livsstil. Förvaras utom räckhåll för små barn.
Rasvat ovat yksi elimistömme tärkeimmistä energianlähteistä. Käytämme rasvahappoja energiantuotantoon jatkuvasti, erityisesti levossa ja pitkäkestoisen liikunnan aikana. Rasvan hyödyntäminen energiaksi ei kuitenkaan tapahdu aivan itsestään, sillä rasvahappojen täytyy ensin päästä solun sisällä oikeaan paikkaan.
Solujen energiantuotannossa keskeisessä roolissa ovat mitokondriot, joita kutsutaan usein solujen voimalaitoksiksi. Niissä ravintoaineiden sisältämää energiaa voidaan muuttaa soluille käyttökelpoiseen muotoon eli ATP. Pitkäketjuiset rasvahapot eivät kuitenkaan pääse mitokondrion sisäkalvon läpi sellaisenaan, vaan tarvitsevat avukseen erityisen kuljetusjärjestelmän.
Tässä kohtaa mukaan tulee karnitiini, elimistössä luonnostaan esiintyvä yhdiste, jonka tehtävänä on osallistua rasvahappojen kuljettamiseen mitokondrioiden sisälle.
Voimme ajatella mitokondriota pienenä voimalaitoksena, joka tarvitsee jatkuvasti polttoainetta toimiakseen. Rasvahapot ovat yksi sen käyttämistä polttoaineista, mutta niiden pääsy mitokondrion sisälle edellyttää tarkasti toimivaa kuljetusjärjestelmää.
Ennen kuljetusta rasvahappo valmistellaan solussa käyttöä varten. Tämän jälkeen se voidaan liittää karnitiiniin, jonka avulla rasvahappoketju pääsee mitokondrion sisäkalvon yli. Mitokondrion sisällä rasvahappoketju irrotetaan karnitiinista, ja vapautunut karnitiini voidaan palauttaa takaisin uutta kuljetuskierrosta varten.
Tätä kokonaisuutta kutsutaan karnitiinisukkulaksi. Sen toimintaan osallistuu useita entsyymejä ja kuljetusproteiineja, jotka huolehtivat siitä, että rasvahapot pääsevät oikeaan paikkaan.
Karnitiini ei siis varsinaisesti polta rasvaa tai tuota energiaa itse. Sen tehtävänä on mahdollistaa pitkäketjuisten rasvahappojen kuljetus sinne, missä niiden sisältämää energiaa voidaan hyödyntää.
Kun rasvahappo on päässyt mitokondrion sisälle, alkaa varsinainen energian talteenotto. Rasvahappoa pilkotaan vähitellen pienempiin osiin prosessissa, jota kutsutaan beetaoksidaatioksi.
Tämän seurauksena muodostuu yhdisteitä, joita mitokondrio voi hyödyntää energiantuotannon seuraavissa vaiheissa. Lopulta rasvahapon sisältämää kemiallista energiaa saadaan talteen ATP muodossa.
ATP on elimistön soluille eräänlainen yhteinen energiavaluutta. Sitä tarvitaan jatkuvasti esimerkiksi lihasten supistumiseen, hermoston toimintaan, solujen aineenvaihduntaan ja lukemattomiin muihin fysiologisiin tapahtumiin.
Rasvahapot ovat erityisen runsasenergistä polttoainetta. Siksi elimistö varastoi suuren osan ylimääräisestä energiasta rasvakudokseen, josta rasvahappoja voidaan tarvittaessa vapauttaa muiden kudosten käyttöön.
Se, kuinka paljon elimistö käyttää rasvahappoja energiaksi, riippuu kuitenkin monesta tekijästä. Esimerkiksi liikunnan voimakkuus, ravitsemustila, hormonitoiminta ja solujen senhetkinen energiantarve vaikuttavat siihen, millaisia energianlähteitä elimistö suosii.
Koska karnitiini osallistuu rasvahappojen kuljettamiseen mitokondrioihin, sitä markkinoidaan usein rasvanpolttoon liittyvänä ravintolisänä. Tässä on kuitenkin tärkeää ymmärtää ero elimistön normaalin toiminnan ja ravintolisän vaikutusten välillä.
Se, että elimistö tarvitsee karnitiinia rasvahappojen hyödyntämiseen, ei tarkoita, että karnitiinilisän nauttiminen automaattisesti lisäisi rasvanpolttoa.
Terveen ihmisen elimistössä karnitiinia on tavallisesti riittävästi normaaliin rasva-aineenvaihduntaan. Lisäksi solut säätelevät rasvahappojen käyttöä monien muidenkin tekijöiden avulla. Pelkkä kuljetukseen osallistuvan aineen määrän lisääminen ei siis välttämättä nopeuta koko energiantuotantoprosessia.
Karnitiinilisän vaikutuksia kehonpainoon ja rasvamassaan on tutkittu, mutta tulokset ovat vaihtelevia. Joissakin tutkimuksissa on havaittu pieniä muutoksia tietyissä ihmisryhmissä, mutta karnitiinia ei voida pitää yleisesti osoitettuna rasvanpolttoa tehostavana ravintolisänä.
Elimistö pystyy valmistamaan karnitiinia itse aminohapoista, erityisesti lysiinistä ja metioniinista peräisin olevista rakenteista. Sen muodostumiseen tarvitaan myös muita ravintoaineita, kuten C-vitamiinia ja rautaa.
Karnitiinia saadaan lisäksi ravinnosta. Sen tärkeimpiä lähteitä ovat punainen liha, kala, siipikarja ja maitotuotteet. Kasviperäisissä elintarvikkeissa karnitiinia esiintyy yleensä huomattavasti vähemmän.
Suurin osa elimistön karnitiinista sijaitsee lihaksissa, erityisesti luustolihaksissa ja sydänlihaksessa. Tämä on ymmärrettävää, sillä näissä kudoksissa energiantarve on suuri ja rasvahappojen hyödyntämisellä on tärkeä merkitys.
Vaikka kasvisruokavaliosta saadaan yleensä vähemmän karnitiinia, tämä ei automaattisesti tarkoita puutosta. Elimistön oma tuotanto ja munuaisten kyky säädellä karnitiinin poistumista auttavat ylläpitämään sen tasapainoa.
Karnitiini on hyvä esimerkki siitä, kuinka tarkasti elimistömme energia-aineenvaihdunta toimii. Rasvahappojen sisältämä energia ei ole automaattisesti solujen käytettävissä, vaan niiden hyödyntäminen edellyttää kuljetusjärjestelmiä, entsyymejä ja useiden aineenvaihduntareittien yhteistyötä.
Karnitiinin tehtävä on tässä kokonaisuudessa hyvin konkreettinen: se auttaa kuljettamaan pitkäketjuisia rasvahappoja mitokondrioiden sisälle, jossa niiden sisältämää energiaa voidaan ottaa talteen.
Rasvan käyttäminen energiaksi ei siis ole pelkästään kysymys siitä, kuinka paljon rasvaa elimistössä on saatavilla, vaan myös siitä, kuinka tehokkaasti solut pystyvät kuljettamaan ja hyödyntämään sitä.
Karnitiinia saadaan ravinnosta, erityisesti lihasta, kalasta ja maitotuotteista. Elimistömme ei kuitenkaan ole täysin riippuvainen ravinnon sisältämästä karnitiinista, sillä pystymme valmistamaan sitä myös itse. Tämä tapahtuu usean vaiheen kautta, ja prosessiin tarvitaan aminohappojen lisäksi tiettyjä vitamiineja ja kivennäisaineita.
Karnitiinin valmistuksessa keskeisiä ovat lysiini ja metioniini, jotka kuuluvat ihmiselle välttämättömiin aminohappoihin. Lisäksi valmistusprosessiin osallistuvat muun muassa C-vitamiini, rauta ja B6-vitamiini. Karnitiini onkin kiinnostava esimerkki siitä, kuinka elimistön aineenvaihdunta rakentuu useiden eri ravintoaineiden yhteistyölle.
Mutta miten aminohapoista muodostuu lopulta karnitiinia, ja miksi suurin osa elimistön karnitiinista sijaitsee lihaksissa, vaikka sitä valmistetaan pääasiassa muualla?
Karnitiinin valmistaminen alkaa lysiinistä, joka on yksi yhdeksästä välttämättömästä aminohaposta. Lysiiniä tarvitaan tavallisesti proteiinien rakentamiseen, mutta osa proteiineihin sitoutuneista lysiinijäämistä käy läpi kemiallisen muokkauksen, jota kutsutaan metylaatioksi. Siinä lysiiniin liitetään pieniä metyyliryhmiä, jolloin muodostuu trimetyylilysiiniä sisältäviä proteiineja.
Kun näitä proteiineja myöhemmin hajotetaan osana elimistön normaalia proteiiniaineenvaihduntaa, niistä vapautuu trimetyylilysiiniä. Tämä yhdiste toimii varsinaisen karnitiinin valmistusreitin lähtöaineena.
Myös metioniinilla on tärkeä tehtävä tässä kokonaisuudessa. Metioniinista muodostetaan S-adenosyylimetioniinia eli SAM, joka toimii elimistössä metyyliryhmien luovuttajana. Näitä metyyliryhmiä tarvitaan jo siinä vaiheessa, kun proteiineihin sitoutuneita lysiinijäämiä muokataan.
Lysiini tarjoaa siis karnitiinin varsinaisen hiilirungon, kun taas metioniini osallistuu sen muodostumiseen tarvittavien metyyliryhmien aineenvaihduntaan.
Pelkkien aminohappojen saatavuus ei vielä riitä karnitiinin valmistamiseen. Kun trimetyylilysiiniä on muodostunut, sitä muokataan useiden entsyymien avulla vaiheittain, kunnes lopputuloksena syntyy karnitiinia.
Näissä reaktioissa tarvitaan myös muita ravintoaineita. C-vitamiini ja rauta osallistuvat tiettyjen karnitiinin valmistukseen tarvittavien entsyymien toimintaan. Lisäksi B6-vitamiinin aktiivinen muoto, pyridoksaalifosfaatti, toimii yhden valmistusvaiheen entsyymin apuaineena.
Tämä havainnollistaa hyvin sitä, kuinka ravintoaineet toimivat elimistössä yhteistyössä. Aminohapot tarjoavat lähtöaineita, mutta niiden muuttaminen toisiksi yhdisteiksi edellyttää entsyymejä, joiden toiminta voi puolestaan riippua vitamiinien ja kivennäisaineiden riittävästä saatavuudesta.
On kuitenkin tärkeää erottaa ravintoaineiden välttämättömyys siitä, mitä niiden ylimääräisellä nauttimisella voidaan saavuttaa. Esimerkiksi C-vitamiinin osallistuminen karnitiinin valmistamiseen ei tarkoita, että suuret C-vitamiiniannokset automaattisesti lisäisivät karnitiinin tuotantoa, jos C-vitamiinia saadaan jo riittävästi.
Karnitiinin omaa valmistusta tapahtuu ihmisellä erityisesti maksassa ja munuaisissa. Näistä kudoksista sitä voidaan kuljettaa verenkierron mukana muualle elimistöön.
Suurin osa elimistön karnitiinivarastoista sijaitsee kuitenkin luustolihaksissa. Myös sydänlihaksessa on runsaasti karnitiinia, sillä rasvahappojen hyödyntäminen energiantuotannossa on tärkeä osa sydämen normaalia aineenvaihduntaa.
Lihaskudos ei itse valmista merkittäviä määriä karnitiinia, vaan se ottaa sitä vastaan verenkierrosta erityisten kuljetusproteiinien avulla. Näin elimistö pystyy siirtämään karnitiinia sinne, missä sitä tarvitaan.
Karnitiinin tärkeimpiä tehtäviä on osallistua pitkäketjuisten rasvahappojen kuljettamiseen mitokondrioiden sisälle. Mitokondrioissa rasvahappojen sisältämää energiaa voidaan hyödyntää ATP eli solujen käyttökelpoisen energiamuodon valmistamiseen.
Vaikka elimistö pystyy valmistamaan karnitiinia itse, sitä saadaan myös tavallisesta ruoasta. Karnitiinia esiintyy erityisesti eläinperäisissä elintarvikkeissa, joista punainen liha on yksi runsaimmista lähteistä. Myös kala, siipikarja ja maitotuotteet sisältävät karnitiinia, joskin niiden pitoisuudet vaihtelevat.
Kasviperäisissä elintarvikkeissa karnitiinia on yleensä huomattavasti vähemmän. Tämän vuoksi kasvisruokavaliota noudattavat saavat ravinnostaan tavallisesti vähemmän karnitiinia kuin sekaruokavaliota noudattavat.
Vähäinen ravinnosta saatava karnitiinimäärä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita puutosta. Elimistön oma valmistus sekä munuaisten kyky säädellä karnitiinin poistumista auttavat ylläpitämään karnitiinitasapainoa.
Terveillä aikuisilla varsinainen karnitiinin puutos on harvinainen. Puutostiloja voi kuitenkin esiintyä esimerkiksi tiettyjen perinnöllisten aineenvaihduntasairauksien, joidenkin lääkehoitojen tai muiden erityisten lääketieteellisten tilanteiden yhteydessä.
Karnitiinin valmistus on hyvä esimerkki siitä, kuinka monimutkaista ja samalla tarkoituksenmukaista elimistön aineenvaihdunta on. Yhden suhteellisen pienen molekyylin muodostamiseen tarvitaan aminohappoja, vitamiineja, kivennäisaineita ja useita tarkasti toimivia entsyymejä.
Samalla se muistuttaa siitä, ettei yksittäisen ravintoaineen merkitystä voida aina ymmärtää tarkastelemalla sitä irrallaan muusta ravitsemuksesta. Elimistön aineenvaihduntareitit muodostavat laajan verkoston, jossa yhden yhdisteen valmistuminen voi riippua useiden muiden aineiden saatavuudesta.
Karnitiini havainnollistaa hyvin ravitsemuksen perusajatusta: elimistö ei tarvitse vain yksittäisiä rakennusaineita, vaan kokonaisuuden, jossa eri ravintoaineet mahdollistavat toistensa hyödyntämisen.
