37,90 €
Toimitusaika 2–5 arkipäivää
Kuuden erilaisen entsyymin yhdistelmä aterian yhteydessä käytettäväksi.
Biolatte Superzym sisältää kuusi erilaista entsyymiä: proteaasia, lipaasia, α-amylaasia, laktaasia, α-galaktosidaasia ja fytaasia. Eri entsyymeillä on erilaiset tehtävänsä ravinnon pilkkomisessa – proteiinit, rasvat ja hiilihydraatit eivät nimittäin hajoa ruoansulatuksessa samalla työkalulla.
Ruoansulatustasi tukevat entsyymit:
✅ Proteaasi – proteiinit
✅ Lipaasi – rasvat
✅ Amylaasi – tärkkelykset
✅ Laktaasi – laktoosi
✅ Alfa-galaktosidaasi – kasvien hiilihydraatit
✅ Fytaasi – fytaatti
Ainesosat:
Täyteaine (mikrokiteinen selluloosa), kapseliaine (pullulaani), lipaasi, laktaasi (β-galaktosidaasi), α-galaktosidaasi, fytaasi, α-amylaasi, proteaasi, paakkuuntumisenestoaine (magnesiumstearaatti).
Suositeltu vuorokausiannos:
1 kapseli päivässä veden kanssa aterian yhteydessä.
1 kapseli sisältää:
Lipaasi 69 u
Laktaasi 347 u
α-galaktosidaasi 208 u
Fytaasi 7 u
α-amylaasi 41,5 u
Proteaasi 173,5 u
u = entsyymin aktiivisuus
Pakkauskoot: 60 kapselia / 30 g ja 110 kapselia / 55 g.
Laktoositon ja gluteeniton.
Valmistuttaja: Biolatte Oy, Turku.
Ota 1 kapseli päivässä veden kanssa aterian yhteydessä.
Valmistajan ohjeen mukaan entsyymituotteita ei tule käyttää samanaikaisesti lääkkeiden tai alkoholin kanssa. Jätä vähintään yksi tunti väliä ennen niiden käyttöä tai sen jälkeen.
Säilytä kuivassa, huoneenlämmössä ja valolta suojattuna.
Suositeltua vuorokausiannosta ei saa ylittää. Ravintolisä ei korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota eikä terveitä elämäntapoja. Säilytettävä pienten lasten ulottumattomissa.
Superzymin kiinnostavin ominaisuus on sen laaja entsyymikirjo. Tuotteessa ei ole vain yhtä proteiineihin, rasvoihin tai hiilihydraatteihin liittyvää entsyymiä, vaan kuusi erilaista entsyymiä, joiden substraatit eli pilkottavat molekyylit eroavat toisistaan.
Pidämme erityisesti siitä, että valmistaja ilmoittaa entsyymit niiden aktiivisuusyksikköinä. Entsyymivalmisteessa tämä on olennaista, sillä entsyymi ei ole vain ravintoaine, jonka määrää olisi mielekästä tarkastella milligrammoina. Entsyymin tehtävänä on katalysoida kemiallista reaktiota, ja siksi kiinnostavaa on ennen kaikkea sen aktiivisuus.
Tuote on myös koostumukseltaan melko pelkistetty. Se sisältää kuusi entsyymiä, pullulaanikapselin sekä valmistuksessa tarvittavat apuaineet.
Syömämme ruoka on rakennettu molekyyleistä, joista monet ovat sellaisenaan liian suuria imeytyäkseen suolen seinämän läpi. Proteiini ei esimerkiksi siirry pihvin muodossa verenkiertoon eikä perunan tärkkelys sellaisenaan solujen energiaksi. Ensin ruoka täytyy purkaa pienemmiksi rakennuspalikoiksi.
Tässä työssä entsyymit ovat välttämättömiä. Ruoansulatus alkaa jo suussa, jossa syljen amylaasi aloittaa tärkkelyksen pilkkomisen. Mahalaukussa happamuus ja proteiineja pilkkova pepsiini jatkavat työtä. Ohutsuolessa mukaan tulevat haiman erittämät entsyymit sekä suolen pinnalla toimivat entsyymit.
Proteiineista muodostuu pilkkoutumisen seurauksena pieniä peptidejä ja aminohappoja, rasvoista muun muassa rasvahappoja ja monoglyseridejä ja hiilihydraateista lopulta imeytyviä monosakkarideja, kuten glukoosia.
Entsyymejä voisi ajatella ruoansulatuksen molekyylisaksina, mutta jokaisilla saksilla on omanlaisensa terät. Lipaasi ei voi ottaa amylaasin tehtävää eikä laktaasi korvaa proteaasia. Entsyymien tarkka kohdentuminen juuri tietynlaisiin kemiallisiin sidoksiin on yksi koko ruoansulatuksen hienoimmista ominaisuuksista.
Biolatte Superzym – 60 / 110 kapslar
Biolatte Superzym innehåller sex olika enzymer: lipas, laktas, α-galaktosidas, fytas, α-amylas och proteas.
Olika enzymer har olika uppgifter vid nedbrytningen av matens beståndsdelar. Proteaser deltar i nedbrytningen av proteiner, lipaser av fetter och amylaser av stärkelse. Laktas spjälkar laktos.
Ingredienser:
Fyllnadsmedel (mikrokristallin cellulosa), kapselmaterial (pullulan), lipas, laktas (β-galaktosidas), α-galaktosidas, fytas, α-amylas, proteas, klumpförebyggande medel (magnesiumstearat).
Rekommenderad daglig dos:
1 kapsel dagligen med vatten i samband med måltid.
1 kapsel innehåller:
Lipas 69 u
Laktas 347 u
α-galaktosidas 208 u
Fytas 7 u
α-amylas 41,5 u
Proteas 173,5 u
u = enzymaktivitet
Förpackningsstorlekar: 60 kapslar / 30 g och 110 kapslar / 55 g.
Laktosfri och glutenfri.
Ta 1 kapsel dagligen med vatten i samband med måltid.
Enligt tillverkarens anvisning ska enzymprodukter inte tas samtidigt med läkemedel eller alkohol. Lämna minst en timmes mellanrum före eller efter användning.
Förvaras torrt, i rumstemperatur och skyddat från ljus.
Den rekommenderade dagliga dosen får inte överskridas. Kosttillskott bör inte användas som ersättning för en varierad och balanserad kost och en hälsosam livsstil. Förvaras utom räckhåll för små barn.
Kun katsot ateriaa lautasellasi, näet ehkä kananmunan, perunaa, kasviksia ja tilkan oliiviöljyä. Ruoansulatusjärjestelmä ei kuitenkaan ”näe” ateriaa samalla tavalla. Sille ruoka on valtava kokoelma proteiineja, rasvoja, tärkkelystä, sokereita, kuituja, vitamiineja, kivennäisaineita ja tuhansia muita molekyylejä.
Suuri osa näistä rakenteista on liian suuria tai väärässä muodossa imeytyäkseen sellaisenaan. Ennen kuin elimistö pystyy hyödyntämään aterian rakennusaineita, ruoka täytyy hajottaa vaihe vaiheelta pienemmiksi osiksi.
Jokaisen aterian jälkeen käynnistyykin hämmästyttävän tarkasti koordinoitu purkutyömaa, jossa pureskelu, mahahappo, sappihapot ja lukuisat ruoansulatusentsyymit jatkavat toinen toisensa aloittamaa työtä.
Ruoansulatus alkaa ennen kuin ensimmäinen suupala on edes ehtinyt mahalaukkuun.
Pureskelu hienontaa ruokaa mekaanisesti ja kasvattaa samalla sen pinta-alaa. Tämä on tärkeää, sillä mitä pienempiin osiin ruoka hajotetaan, sitä suurempi pinta ruoansulatusentsyymeillä on myöhemmin käytettävissään.
Samalla ruoka sekoittuu sylkeen.
Syljen sisältämä amylaasi aloittaa tärkkelyksen entsymaattisen pilkkomisen jo suussa. Pitkistä tärkkelysketjuista alkaa muodostua pienempiä hiilihydraatteja.
Tämän voi joskus jopa maistaa. Jos pidät esimerkiksi tärkkelyspitoista ruokaa hetken suussasi ja pureskelet sitä pitkään, maku voi muuttua hieman makeammaksi.
Ruoansulatus on siis käynnissä jo ensimmäisestä suupalasta lähtien.
Kun ruoka saapuu mahalaukkuun, ympäristö muuttuu radikaalisti.
Mahalaukun suolahappo tekee mahalaukun sisällöstä hyvin hapanta. Happamuus auttaa muuttamaan ravinnon proteiinien kolmiulotteista rakennetta eli denaturoimaan niitä. Proteiiniketjut ikään kuin avautuvat, jolloin niitä pilkkovien entsyymien on helpompi päästä käsiksi niiden rakenteeseen.
Samalla aktivoituu proteiineja pilkkova pepsiini.
Pepsiini ei pilko kokonaista proteiinia välittömästi yksittäisiksi aminohapoiksi, vaan katkoo pitkiä proteiiniketjuja pienemmiksi peptideiksi. Näiden pilkkominen jatkuu myöhemmin ohutsuolessa.
Mahalaukku tekee samalla jatkuvaa mekaanista työtä. Sen lihasseinämän liikkeet sekoittavat ruokaa mahanesteeseen, jolloin kiinteästä ateriasta muodostuu vähitellen nestemäisempää ruokasulaa.
Kun mahalaukusta tuleva ruokasula saapuu pohjukaissuoleen, mukaan liittyy yksi ruoansulatuksen tärkeimmistä elimistä: haima.
Haima erittää ohutsuoleen useita ruoansulatusentsyymejä.
Proteaasit jatkavat proteiinien ja peptidien pilkkomista.
Amylaasi jatkaa tärkkelyksen käsittelyä pienemmiksi hiilihydraateiksi.
Lipaasi puolestaan osallistuu ravinnon triglyseridien eli rasvojen pilkkomiseen.
Yhdelle entsyymille ei siis ole annettu tehtäväksi ”sulattaa ateriaa”. Ruoansulatuksessa työskentelee kokonainen entsyymijoukko, jonka jäsenillä on omat molekyylitason työtehtävänsä.
Rasvojen käsittelyssä on erityinen haaste: rasva ja vesi eivät sekoitu hyvin keskenään.
Ruoansulatuskanavan sisältö on suurelta osin vesipohjaista, joten suuret rasvapisarat eivät sellaisenaan muodosta ihanteellista työskentely-ympäristöä lipaasille.
Tässä tarvitaan sappihappoja.
Maksa valmistaa sappinestettä, jota varastoidaan ja väkevöidään sappirakossa. Rasvaa sisältävän aterian yhteydessä sappinestettä vapautuu ohutsuoleen.
Sappihapot auttavat emulgoimaan rasvaa eli hajottamaan suurempia rasvapisaroita pienemmiksi rakenteiksi. Näin rasvan kokonaispinta-ala kasvaa ja lipaasi pääsee tehokkaammin käsiksi triglyserideihin.
Sappihapot eivät siis ole ruoansulatusentsyymejä. Ne tekevät kuitenkin rasvojen ympäristöstä sellaisen, jossa entsyymit pystyvät tekemään työnsä.
Työ ei pääty haiman entsyymeihin.
Ohutsuolen limakalvon pinnalla on mikroskooppisia mikrovilluksia, jotka muodostavat niin kutsutun harjareunuksen. Sen yhteydessä toimii joukko entsyymejä, jotka viimeistelevät ravintoaineiden pilkkomista.
Yksi tunnetuimmista on laktaasi.
Laktaasin tehtävänä on pilkkoa maitosokeri eli laktoosi kahdeksi pienemmäksi sokeriksi: glukoosiksi ja galaktoosiksi. Nämä voidaan tämän jälkeen imeyttää suolesta.
Jos laktaasia muodostuu vähän suhteessa nautittuun laktoosimäärään, osa laktoosista voi jatkaa pilkkoutumattomana paksusuoleen. Siellä suolistomikrobit voivat fermentoida sitä, jolloin muodostuu muun muassa kaasuja. Tämä selittää osaltaan laktoosi-intoleranssiin liittyviä vatsaoireita.
Ruoansulatuksen lopputulos on molekyylitasolla melkoinen muodonmuutos.
Pitkät proteiiniketjut pilkkoutuvat pienemmiksi peptideiksi ja aminohapoiksi.
Tärkkelys ja muut imeytyvät hiilihydraatit käsitellään lopulta pääasiassa monosakkarideiksi, kuten glukoosiksi.
Ravinnon triglyserideistä muodostuu muun muassa vapaita rasvahappoja ja monoglyseridejä, joita voidaan edelleen käsitellä ja kuljettaa suolen seinämän läpi.
Vasta tämän purkutyön jälkeen suuri osa aterian ravintoaineista on sellaisessa muodossa, että niitä voidaan imeyttää ja kuljettaa edelleen elimistön käyttöön.
Kaikki aterian sisältämä ei kuitenkaan päädy ihmisen omien ruoansulatusentsyymien pilkottavaksi.
Esimerkiksi monet ravintokuidut ja resistentti tärkkelys kestävät ohutsuolen ruoansulatusta ja jatkavat matkaansa paksusuoleen.
Siellä työvuoro vaihtuu.
Omat ruoansulatusentsyymimme eivät pysty käsittelemään monia näistä rakenteista, mutta suolistomikrobien entsyymivalikoima on erilainen. Osa mikrobeista pystyy fermentoimaan näitä yhdisteitä ja muodostamaan niistä muun muassa lyhytketjuisia rasvahappoja, kuten asetaattia, propionaattia ja butyraattia.
Ruoansulatuksen loppuvaiheessa aterian käsittelyyn osallistuu siis tavallaan myös oma sisäinen ekosysteemimme.
Ruoansulatus on paljon enemmän kuin ruoan kulkemista mahalaukun ja suoliston läpi.
Jokainen ateria käynnistää tarkasti koordinoidun mekaanisten, kemiallisten ja entsymaattisten tapahtumien ketjun. Suu aloittaa työn, mahalaukku jatkaa sitä, haima tuo mukaan entsyyminsä, maksa ja sappirakko osallistuvat rasvojen käsittelyyn, ohutsuolen pinta viimeistelee pilkkomista ja lopulta myös suolistomikrobit saavat oman osuutensa.
Lautasella oleva ruoka joutuu siis käymään läpi valtavan muodonmuutoksen ennen kuin elimistö pystyy hyödyntämään sen.
Kokonainen ateria täytyy kirjaimellisesti purkaa molekyyli molekyyliltä – jotta sen rakennusaineista voi lopulta tulla osa meitä.
Entsyymeistä puhutaan usein ruoansulatuksen yhteydessä, mutta niiden tehtävät ulottuvat paljon ruoansulatuskanavaa laajemmalle. Kehomme soluissa tapahtuu joka hetki valtava määrä kemiallisia reaktioita, ja entsyymit mahdollistavat ja nopeuttavat suurta osaa näistä tapahtumista.
Entsyymejä tarvitaan esimerkiksi ravintoaineiden pilkkomiseen, energiantuotannon reaktioihin sekä lukuisiin solujen aineenvaihduntareitteihin. Ilman entsyymejä monet elämälle välttämättömät kemialliset reaktiot tapahtuisivat kehon olosuhteissa yksinkertaisesti aivan liian hitaasti.
Entsyymiä voidaan ajatella biologisena katalyyttinä – pienenä molekyylityöntekijänä, joka auttaa tietyn kemiallisen reaktion tapahtumaan nopeammin.
Jotta kemiallinen reaktio voisi käynnistyä, tarvitaan tietty määrä energiaa. Tätä kutsutaan aktivaatioenergiaksi.
Entsyymi helpottaa reaktion tapahtumista alentamalla tätä energiakynnystä. Se ei siis anna reaktiolle energiaa eikä muuta mahdotonta reaktiota mahdolliseksi, vaan tarjoaa reaktiolle tehokkaamman reitin.
Kiinnostavaa on myös se, ettei entsyymi kulu reaktiossa samalla tavalla kuin sen käsittelemä lähtöaine. Kun reaktio on tapahtunut ja lopputuotteet irtoavat entsyymistä, entsyymi voi osallistua seuraavaan samanlaiseen reaktioon.
Yksi entsyymimolekyyli voi siis tehdä saman työtehtävänsä yhä uudelleen.
Entsyymit eivät käsittele sattumanvaraisesti kaikkia ympärillään olevia molekyylejä. Niille on tyypillistä spesifisyys eli valikoivuus.
Entsyymissä on kolmiulotteinen alue, jota kutsutaan aktiiviseksi kohdaksi. Siihen sitoutuu entsyymin käsittelemä molekyyli eli substraatti.
Tätä vuorovaikutusta on perinteisesti kuvattu avaimen ja lukon avulla: vain oikeanlainen avain sopii tiettyyn lukkoon. Todellisuudessa entsyymin toiminta on hieman dynaamisempaa. Entsyymin rakenne voi mukautua substraatin sitoutuessa siihen – ilmiöstä käytetään nimitystä induced fit, indusoitu sopivuus.
Lopputulos on kuitenkin sama: entsyymit ovat erittäin erikoistuneita molekyylitason työntekijöitä.
Entsyymien valikoivuuden huomaa hyvin ruoansulatuksessa.
Laktaasi pilkkoo laktoosia eli maitosokeria glukoosiksi ja galaktoosiksi.
Proteaasit pilkkovat proteiinien aminohappojen välisiä peptidisidoksia ja muodostavat pienempiä peptidejä sekä lopulta aminohappoja.
Amylaasit osallistuvat tärkkelyksen pilkkomiseen pienemmiksi hiilihydraateiksi.
Lipaasit puolestaan osallistuvat ravinnon triglyseridien eli rasvojen pilkkomiseen.
Yksi entsyymi ei siis pysty hoitamaan kaikkia ruoansulatuksen tehtäviä.
Kun syömme aterian, jossa on samanaikaisesti proteiinia, rasvaa ja hiilihydraatteja, niiden käsittelyyn tarvitaan kokonainen joukko erilaisia entsyymejä, joista jokaisella on oma tehtävänsä.
Entsyymin toiminta riippuu myös ympäristöstä.
Erityisesti pH ja lämpötila vaikuttavat entsyymien kolmiulotteiseen rakenteeseen ja aktiivisuuteen. Koska useimmat ihmisen entsyymit ovat proteiineja, riittävän voimakkaat muutokset ympäristössä voivat muuttaa niiden rakennetta ja heikentää toimintaa.
Ruoansulatuskanavassa tämä näkyy erittäin hienosti.
Mahalaukussa vallitsee hyvin hapan ympäristö. Siellä toimiva pepsiini on sopeutunut työskentelemään happamissa olosuhteissa.
Kun mahalaukun sisältö siirtyy pohjukaissuoleen, haiman erittämä bikarbonaatti auttaa neutraloimaan happamuutta. Samalla ympäristö muuttuu paremmin esimerkiksi haiman proteaaseille, lipaasille ja amylaasille sopivaksi.
Ruoansulatuskanava ei siis ole yksi yhtenäinen entsyymitehdas – eri vaiheisiin on rakennettu erilaiset työskentelyolosuhteet.
Entsyymien yhteydessä törmää usein myös sanaan koentsyymi. Nimestä huolimatta kyse ei ole vain toisesta sanasta entsyymille.
Osa entsyymeistä tarvitsee toimintansa tueksi muita molekyylejä. Orgaanista apumolekyyliä voidaan kutsua koentsyymiksi. Monet vitamiinit tai niistä muodostuvat yhdisteet toimivat elimistössä tällaisten koentsyymien esiasteina tai osina.
Hyvä esimerkki nimestä on koentsyymi Q10, joka osallistuu solujen mitokondrioiden elektroninsiirtoketjun toimintaan. Se ei kuitenkaan ole ruoansulatusentsyymi eikä sen tehtävänä ole pilkkoa aterian proteiineja, rasvoja tai hiilihydraatteja.
Siksi entsyymivalmisteen ainesosaluettelossa sanat entsyymi ja koentsyymi voivat tarkoittaa biologisesti hyvin erilaisia asioita.
Vitamiinien ja kivennäisaineiden kohdalla olemme tottuneet vertailemaan milligrammoja ja mikrogrammoja. Entsyymien kohdalla pelkkä paino ei kuitenkaan välttämättä kerro kovin paljon siitä, kuinka aktiivinen valmiste on.
Entsyymeille voidaan ilmoittaa aktiivisuusyksiköitä, jotka kuvaavat entsyymin kykyä katalysoida tiettyä reaktiota määritellyissä olosuhteissa.
Tämä ero on olennainen.
Kaksi valmistetta voi sisältää saman määrän entsyymiä milligrammoina, mutta niiden mitattu entsyymiaktiivisuus voi silti olla erilainen. Vastaavasti pienempi määrä erittäin aktiivista entsyymivalmistetta voi tuottaa enemmän entsymaattista aktiivisuutta kuin suurempi määrä heikomman aktiivisuuden valmistetta.
Siksi entsyymivalmisteita vertaillessa kannattaa tarkastella milligrammojen lisäksi sitä, onko tuotteessa ilmoitettu entsyymien aktiivisuutta kuvaavat yksiköt.
Entsyymien hienous piilee lopulta niiden tarkkuudessa.
Yksi tunnistaa tietyn sokerin, toinen tietyn rasvarakenteen ja kolmas proteiinien peptidisidoksia. Yhdessä nämä molekyylit mahdollistavat sen, että kokonainen ateria voidaan vähitellen purkaa paljon pienemmiksi osiksi, joita elimistö pystyy käsittelemään ja hyödyntämään.
Mutta ruoansulatusentsyymit ovat vain pieni osa kokonaisuutta. Kehomme entsyymit osallistuvat jatkuvasti tuhansiin erilaisiin biokemiallisiin reaktioihin.
Ne ovat mikroskooppisen pieniä katalyyttejä, joiden varassa suuri osa koko aineenvaihduntamme kemiasta toimii.
