21,90 €
Kolmen kiinnostavan kasviperäisen raaka-aineen yhdistelmä: Quercefit®-kversetiiniä, heinäratamoa ja perillaa samassa kapselissa.
Kverilla® PLUS yhdistää kversetiinin kahteen perinteisesti käytettyyn kasviin, heinäratamoon ja perillaan eli veripeippiin. Tuotteen kversetiini on tavallisen kversetiinijauheen sijaan Quercefit®-kversetiinifosfolipidia, jossa kversetiini on yhdistetty auringonkukkalesitiinistä saataviin fosfolipideihin.
Ainesosat:
Heinäratamouute, Quercefit®-kversetiinifosfolipidi (kversetiini, auringonkukkalesitiini), kapseli (hydroksipropyylimetyyliselluloosa), osittain hydrolysoitu guarkumi, perillansiemenuute.
Suositeltu vuorokausiannos:
2–4 kapselia päivässä veden kera. Päiväannos voidaan jakaa useampaan ottokertaan.
Vuorokausiannos sisältää:
Quercefit®-kversetiinifosfolipidia 250–500 mg
Heinäratamouutetta 400–800 mg
Perillansiemenuutetta 200–400 mg
Pakkauskoko: 80 kapselia.
Vegaaninen, gluteeniton ja soijaton.
Valmistusmaa: Suomi.
Valmistettu Natura Median omassa tuotannossa Raisiossa.
Suositeltua vuorokausiannosta ei saa ylittää. Ravintolisä ei korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota eikä terveitä elämäntapoja. Säilytettävä pienten lasten ulottumattomissa.
Aikuisille 2–4 kapselia päivässä veden kera. Päiväannoksen voi ottaa kerralla tai jakaa useampaan ottokertaan päivän aikana.
Kverilla® PLUS on kiinnostava ennen kaikkea koostumuksensa vuoksi. Tavallisen yksittäisen kversetiinivalmisteen sijaan siinä yhdistyvät kversetiini, perilla ja heinäratamo.
Tuotteen kversetiini on Quercefit®-raaka-ainetta, jossa kversetiini on yhdistetty auringonkukkalesitiinistä saataviin fosfolipideihin. Tämä tekee tuotteesta kiinnostavan myös valmistusteknologian näkökulmasta: kasviyhdisteiden ominaisuuksiin voidaan vaikuttaa paitsi valitsemalla raaka-aine myös sillä, millaiseen rakenteeseen yhdiste valmisteessa liitetään.
Pidämme myös siitä, että tuote on kehitetty ja valmistettu Suomessa Natura Median omassa tuotannossa Raisiossa.
Kversetiini ei ole vitamiini tai välttämätön kivennäisaine, vaan kasvikunnan flavonoidi. Sitä muodostuu kasveissa luonnostaan, ja tavallisessa ruokavaliossa sitä saadaan useista kasviksista, hedelmistä, marjoista ja yrteistä.
Hyviä ravinnon lähteitä ovat esimerkiksi kaprikset, sipulit – erityisesti punasipuli – omenat, marjat, viinirypäleet, lehtikaali ja parsakaali. Myös tee sisältää kversetiiniä ja muita flavonoideja.
Kasvin eri osien ja lajikkeiden välillä voi olla suuria eroja pitoisuuksissa. Myös kasvuolosuhteet, varastointi ja ruoan käsittely vaikuttavat lopulliseen määrään.
Kversetiini on samalla hyvä esimerkki siitä, kuinka paljon ruoassa on muutakin kuin pakkauksissa ilmoitettuja vitamiineja ja kivennäisaineita. Kasvikunnasta tunnetaan tuhansia polyfenoliyhdisteitä, joista flavonoidit muodostavat yhden suuren ryhmän – ja kversetiini on yksi tämän ryhmän tunnetuimmista jäsenistä.
Natura Media Kverilla® PLUS – 80 kapslar
En kombination av tre växtbaserade ingredienser: Quercefit®-quercetin, svartkämpe och perilla i samma produkt.
Kverilla® PLUS innehåller Quercefit®-quercetinfosfolipid tillsammans med extrakt av svartkämpe och perillafrö. Quercetin tillhör flavonoiderna, en stor grupp polyfenoler som förekommer naturligt i växter och livsmedel.
I Quercefit® har quercetin kombinerats med fosfolipider från solroslecitin.
Ingredienser: svartkämpeextrakt, Quercefit®-quercetinfosfolipid (quercetin, solroslecitin), kapsel (hydroxipropylmetylcellulosa), delvis hydrolyserat guarkärnmjöl och perillafröextrakt.
Rekommenderad daglig dos: 2–4 kapslar med vatten. Dagsdosen kan delas upp på flera tillfällen under dagen.
Den dagliga dosen innehåller:
Quercefit®-quercetinfosfolipid 250–500 mg
Svartkämpeextrakt 400–800 mg
Perillafröextrakt 200–400 mg
Förpackningsstorlek: 80 kapslar.
Vegansk, glutenfri och sojafri.
Tillverkad i Finland i Natura Medias egen produktion i Reso.
Den rekommenderade dagliga dosen får inte överskridas. Kosttillskott bör inte användas som ersättning för en varierad och balanserad kost och en hälsosam livsstil. Förvaras utom räckhåll för små barn.
Kversetiini on kasvikunnan luonnollinen yhdiste, jota olemme saaneet ravinnosta niin kauan kuin kasvit ovat kuuluneet ruokavalioomme. Sitä esiintyy esimerkiksi sipulissa, omenassa, kapriksissa, marjoissa, viinirypäleissä ja monissa lehtivihanneksissa. Kversetiini kuuluu flavonoideihin, jotka muodostavat yhden polyfenolien laajoista alaryhmistä.
Vaikka kversetiini ei ole ihmiselle välttämätön ravintoaine samalla tavalla kuin vitamiinit ja kivennäisaineet, se on kiinnostava esimerkki kasvien monimuotoisesta kemiasta. Kasveissa flavonoidit osallistuvat muun muassa väritykseen, UV-säteilyltä suojautumiseen ja ympäristön aiheuttamiin rasitustekijöihin vastaamiseen.
Kversetiinin erityispiirre on myös sen monivaiheinen aineenvaihdunta. Ravinnosta saatu kversetiini ei siirry sellaisenaan verenkiertoon, vaan sen kemiallinen rakenne vaikuttaa imeytymiseen, ja elimistö muokkaa sitä edelleen useiksi aineenvaihduntatuotteiksi.
Kverilla® PLUS yhdistää Quercefit®-fosfolipidikompleksin, heinäratamon ja perillan samaan valmisteeseen. Kversetiinin fosfolipidimuoto on kehitetty sen imeytymisominaisuuksien huomioimiseksi.
Kversetiini on yksi tunnetuimmista ravinnon flavonoideista, mutta sen käyttäytyminen elimistössä on huomattavasti monimutkaisempaa kuin pelkkä ravintolisän milligrammamäärä antaa ymmärtää.
Sen imeytymiseen vaikuttavat muun muassa yhdisteen kemiallinen rakenne, ruoan koostumus, suoliston toiminta ja elimistön omat aineenvaihduntareaktiot.
Kasvit tuottavat suuren määrän erilaisia yhdisteitä, joita kutsutaan usein sekundaarisiksi aineenvaihduntatuotteiksi tai erikoistuneen aineenvaihdunnan yhdisteiksi. Niihin kuuluvat esimerkiksi flavonoidit, terpeenit ja monet muut polyfenoliset yhdisteet.
Kversetiini kuuluu flavonoleihin, jotka ovat flavonoidien alaryhmä.
Kasveille flavonoidit eivät ole sattumanvaraisia yhdisteitä, vaan niillä on monia biologisia tehtäviä. Ne osallistuvat esimerkiksi kasvien pigmentaatioon, solujen väliseen viestintään ja ympäristötekijöihin sopeutumiseen.
Erityisen kiinnostavaa on niiden yhteys UV-säteilyyn. Kasvit voivat lisätä tiettyjen flavonoidien muodostumista voimakkaan valon vaikutuksesta. Näin ne osallistuvat kasvin omiin suojamekanismeihin.
Kun syömme kasvikunnan tuotteita, saamme samalla näitä kasvien valmistamia yhdisteitä osaksi ruokavaliotamme.
Kversetiiniä esiintyy luonnostaan useissa kasviperäisissä elintarvikkeissa, mutta sen pitoisuudet vaihtelevat huomattavasti.
Tunnettuja lähteitä ovat esimerkiksi:
Kasvilajikkeen lisäksi kasvatusolosuhteet, kypsyysaste, varastointi ja ruoanvalmistus voivat vaikuttaa pitoisuuksiin.
Siksi saman ruoka-aineen kversetiinimäärä ei ole aina vakio.
Ravinnossa kversetiini esiintyy usein glykosideina eli yhdisteinä, joissa kversetiinimolekyyliin on liittynyt yksi tai useampi sokeriosa.
Tällä on merkitystä imeytymiselle.
Esimerkiksi sipulissa esiintyy kversetiinin glukosideja, joiden imeytyminen voi poiketa muista kversetiinin glykosideista. Osa yhdisteistä pilkkoutuu ja imeytyy ohutsuolessa, kun taas osa kulkeutuu paksusuoleen suolistomikrobien käsiteltäväksi.
Suolistomikrobit voivat hajottaa kversetiiniyhdisteitä edelleen pienemmiksi fenolisiksi yhdisteiksi.
Tämä tekee kversetiinin aineenvaihdunnasta kiinnostavan myös suoliston näkökulmasta: elimistössä tapahtuvat muutokset riippuvat sekä ihmisen omista entsyymeistä että osittain suolistomikrobiston toiminnasta.
Kversetiinin matka ei pääty siihen, että se imeytyy suolistosta.
Elimistö muokkaa imeytyneitä yhdisteitä nopeasti useiden entsyymireaktioiden avulla. Keskeisiä ovat esimerkiksi:
Glukuronidaatio: yhdisteeseen liitetään glukuronihapporyhmä, mikä muuttaa sen vesiliukoisuutta ja aineenvaihdunnallisia ominaisuuksia.
Sulfataatio: yhdisteeseen liitetään sulfaattiryhmä.
Metylaatio: yhdisteen rakenteeseen lisätään metyyliryhmä.
Näiden reaktioiden seurauksena verenkierrossa esiintyy pääasiassa kversetiinin erilaisia aineenvaihduntatuotteita eikä suuria määriä muuttumatonta, vapaata kversetiiniä.
Tämä on tärkeä huomio myös kversetiinitutkimusten tulkinnassa. Laboratoriokokeissa käytetyn vapaan kversetiinin vaikutukset eivät välttämättä vastaa suoraan sitä, mitä ihmiskehossa tapahtuu ravinnosta tai ravintolisästä saadun kversetiinin jälkeen.
Kverilla® PLUS -valmisteessa kversetiini esiintyy Quercefit®-fosfolipidikompleksina.
Tässä rakenteessa kversetiini on yhdistetty auringonkukkalesitiinistä saataviin fosfolipideihin.
Fosfolipidit ovat rasva-aineita, joilla on keskeinen tehtävä myös elimistön solukalvojen rakenteessa. Niiden molekyyleissä on sekä vettä suosivia että rasvaliukoisia ominaisuuksia.
Kversetiini liukenee veteen suhteellisen huonosti, mikä on yksi sen suun kautta tapahtuvaan imeytymiseen liittyvistä haasteista.
Fosfolipidikompleksin tarkoituksena on muuttaa kversetiinin fysikaalisia ominaisuuksia ja parantaa sen hyödynnettävyyttä.
Quercefit®-valmisteella tehdyissä ihmisillä toteutetuissa imeytymistutkimuksissa on havaittu suurempia veren kversetiiniperäisten yhdisteiden pitoisuuksia verrattuna tavanomaiseen kversetiinivalmisteeseen.
On kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan parempi imeytyminen ja osoitettu terveysvaikutus. Suurempi pitoisuus verenkierrossa ei yksinään osoita, että valmiste ehkäisisi sairauksia tai tuottaisi tietyn kliinisen hyödyn.
Kversetiini on vain yksi tuhansista kasvien valmistamista yhdisteistä.
Kun syömme omenan, marjoja tai punasipulia, saamme vitamiinien, kivennäisaineiden ja ravintokuidun lisäksi monia erilaisia polyfenoleja ja muita kasviyhdisteitä.
Näiden yhdisteiden pitoisuudet, kemialliset muodot ja aineenvaihdunta vaihtelevat huomattavasti.
Kversetiinin tutkimus havainnollistaa, kuinka monimutkainen kokonaisuus ravinnon ja ihmiselimistön välinen vuorovaikutus on. Pelkkä aineen määrä ei kerro kaikkea, vaan myös sen rakenne, imeytyminen, aineenvaihdunta ja elimistössä muodostuvat yhdisteet vaikuttavat kokonaisuuteen.
Kasvikunnan ravitsemuksellinen rikkaus ei muodostu ainoastaan tunnetuista vitamiineista ja kivennäisaineista, vaan myös lukuisista muista luonnollisista yhdisteistä, joiden ominaisuuksia tutkimus auttaa meitä ymmärtämään yhä tarkemmin.
Kasvi ei voi vaihtaa maisemaa silloin, kun olosuhteet muuttuvat hankaliksi. Se ei pääse suojaan paahtavalta auringolta, karkuun sitä syövältä hyönteiseltä eikä piiloon ympäristön muilta rasituksilta. Sen on selviydyttävä siinä, mihin se on juurtunut. Evoluution myötä kasveille onkin kehittynyt monipuolisia keinoja sopeutua ympäristöönsä, ja yksi niistä on kyky valmistaa valtava määrä erilaisia kemiallisia yhdisteitä.
Polyfenolit ovat yksi näistä yhdisteryhmistä. Niitä tunnetaan tuhansia, ja ne osallistuvat kasvien väritykseen, ympäristöön sopeutumiseen sekä erilaisiin puolustus- ja viestintäreaktioihin. Polyfenoleihin kuuluvat esimerkiksi flavonoidit, fenolihapot, stilbeenit ja lignaanit. Myös kversetiini on polyfenoli, tarkemmin sanottuna flavonoleihin kuuluva flavonoidi.
Ihmisen ravitsemuksen näkökulmasta polyfenolit tekevät kasvikunnan ruoista erityisen kiinnostavia. Hedelmät, marjat, vihannekset, yrtit ja muut kasvikunnan tuotteet sisältävät vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäksi suuren joukon yhdisteitä, joiden pitoisuudet ja kemialliset ominaisuudet vaihtelevat kasvilajin, kasvupaikan ja ympäristöolosuhteiden mukaan.
Kasvien värit, maut ja tuoksut eivät ole syntyneet vain ihmisen iloksi. Niiden taustalla on monimutkainen kemiallinen maailma, joka auttaa kasveja selviytymään ympäristössään, vuorovaikuttamaan muiden eliöiden kanssa ja sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin.
Polyfenolit ovat osa tätä kokonaisuutta. Niiden merkitys ulottuu UV-säteilyltä suojautumisesta kasvien väritykseen ja puolustusreaktioihin. Samalla ne muodostavat yhden kasvikunnan ravitsemuksellisesti kiinnostavimmista yhdisteryhmistä.
Polyfenolit eivät ole yksi yksittäinen aine, vaan laaja joukko rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan erilaisia yhdisteitä.
Niitä voidaan jaotella useisiin ryhmiin, joista tunnetuimpia ovat:
Yhdisteiden kemialliset rakenteet vaikuttavat niiden ominaisuuksiin ja siihen, millaisia tehtäviä niillä voi olla kasvin omassa aineenvaihdunnassa.
Kasvit altistuvat jatkuvasti ympäristön muutoksille. Auringon säteily, lämpötilan vaihtelut, kuivuus, kasvinsyöjät ja taudinaiheuttajat voivat kaikki vaikuttaa niiden kasvuun ja selviytymiseen.
Kasvit eivät kuitenkaan ole passiivisia ympäristönsä suhteen. Ne tunnistavat erilaisia ärsykkeitä ja voivat muuttaa aineenvaihduntaansa niiden seurauksena.
Polyfenolit osallistuvat useisiin näistä sopeutumismekanismeista.
UV-säteilyltä suojautuminen
Tietyt flavonoidit voivat absorboida ultraviolettisäteilyä ja osallistua kasvin solujen suojaamiseen säteilyn aiheuttamilta vaurioilta.
Voimakas valo voi myös lisätä joidenkin flavonoidien muodostumista kasvikudoksissa.
Puolustus kasvinsyöjiä ja taudinaiheuttajia vastaan
Osa fenolisista yhdisteistä vaikuttaa kasvin makuun ja voi tehdä siitä vähemmän houkuttelevan kasvinsyöjille.
Lisäksi kasvit voivat lisätä tiettyjen puolustukseen liittyvien yhdisteiden tuotantoa esimerkiksi mikrobien aiheuttaman infektion seurauksena.
Kasvien viestintä ja vuorovaikutus
Erilaiset fenoliset yhdisteet osallistuvat myös kasvien vuorovaikutukseen ympäristönsä kanssa. Niillä voi olla merkitystä esimerkiksi kasvin ja maaperän mikrobien välisissä suhteissa.
Polyfenolien tehtävät eivät siis rajoitu yhteen suojaavaan mekanismiin, vaan ne ovat osa kasvien laajaa kemiallista säätelyjärjestelmää.
Yksi näkyvimmistä polyfenolien tehtävistä liittyy kasvien väritykseen.
Antosyaanit ovat flavonoideihin kuuluvia pigmenttejä, jotka voivat antaa kasvikudoksille punaisia, violetteja ja sinisiä sävyjä.
Niitä esiintyy esimerkiksi mustikoissa, mustaherukoissa, punakaalissa, tummissa viinirypäleissä ja monissa kukissa.
Antosyaanien väri riippuu muun muassa niiden kemiallisesta rakenteesta ja ympäristön happamuudesta. Siksi sama pigmenttiryhmä voi tuottaa hyvin erilaisia värisävyjä.
Kasville värityksellä voi olla useita tehtäviä. Kukissa se voi auttaa houkuttelemaan pölyttäjiä, kun taas hedelmien ja marjojen värit voivat viestiä kypsyydestä ja houkutella siemeniä levittäviä eläimiä.
Väritys voi liittyä myös kasvin sopeutumiseen ympäristön rasitustekijöihin.
On kuitenkin hyvä muistaa, etteivät kaikki polyfenolit ole värillisiä. Esimerkiksi kversetiiniä voi esiintyä kasveissa ilman, että sen läsnäoloa voisi päätellä suoraan ruoan väristä.
Kasvien kemiallinen koostumus ei ole muuttumaton ominaisuus.
Kahdessa ulkoisesti samanlaisessa omenassa voi olla erilaisia määriä polyfenoleja, vaikka ne kuuluisivat samaan lajikkeeseen.
Pitoisuuksiin voivat vaikuttaa esimerkiksi:
Myös kasvin eri osat voivat sisältää hyvin erilaisia pitoisuuksia samoja yhdisteitä.
Esimerkiksi omenan kuoressa on usein enemmän tiettyjä polyfenoleja kuin hedelmälihassa. Sipulissa puolestaan uloimmat kerrokset voivat sisältää runsaasti flavonoideja.
Ruoanvalmistuskin vaikuttaa lopputulokseen. Osa polyfenoleista voi hajota kuumennettaessa, kun taas joidenkin yhdisteiden vapautuminen kasvikudoksesta voi helpottua käsittelyn seurauksena.
Kun syömme polyfenoleja sisältäviä kasveja, yhdisteiden matka ei pääty ruoansulatukseen.
Osa polyfenoleista imeytyy ohutsuolessa, mutta monet yhdisteet kulkeutuvat ainakin osittain paksusuoleen, jossa suolistomikrobit voivat muokata niitä pienemmiksi aineenvaihduntatuotteiksi.
Myös elimistön omat entsyymit muuttavat imeytyneiden polyfenolien rakennetta esimerkiksi glukuronidaation, sulfataation ja metylaation avulla.
Siksi verenkierrossa esiintyvät yhdisteet voivat olla kemiallisesti erilaisia kuin alkuperäisessä ruoassa olleet polyfenolit.
Polyfenolien ja suolistomikrobiston välinen vuorovaikutus onkin aktiivinen tutkimusalue. Tutkijat selvittävät muun muassa sitä, miten yksilölliset erot mikrobistossa vaikuttavat polyfenolien aineenvaihduntaan.
On kuitenkin tärkeää huomioida, ettei kasveissa havaittuja polyfenolien suojaavia tehtäviä voida sellaisenaan siirtää ihmiskehoon. Kasvien biologia, ihmisen aineenvaihdunta ja tutkimuksissa käytetyt pitoisuudet ovat erilaisia.
Ravintoa tarkastellaan usein proteiinien, rasvojen, hiilihydraattien, vitamiinien ja kivennäisaineiden kautta. Ne ovatkin ravitsemuksen keskeisiä rakennusosia.
Kasvikunnan ruoat sisältävät kuitenkin paljon muutakin.
Mustaherukka ei ole pelkkää C-vitamiinia, oliiviöljy ei ole ainoastaan rasvahappoja eikä punasipuli ole vain kuitua ja hiilihydraatteja. Jokainen niistä sisältää oman yhdistelmänsä erilaisia kasviyhdisteitä.
Esimerkiksi:
Mustaherukka sisältää antosyaaneja ja muita fenolisia yhdisteitä, jotka osallistuvat marjan tummaan väritykseen.
Ekstra-neitsytoliiviöljy sisältää rasvahappojen lisäksi fenolisia yhdisteitä, kuten hydroksityrosolia ja sen johdannaisia.
Punasipuli sisältää kversetiiniyhdisteitä sekä antosyaaneja, jotka vaikuttavat sen ravintoainekoostumukseen ja väritykseen.
Vihreä tee sisältää katekiineja, jotka kuuluvat flavonoideihin.
Kasvikunnan monipuolisuus tarkoittaa siis myös kemiallista monipuolisuutta.
Yksittäinen ravintolisä voi sisältää tarkasti määritellyn määrän tiettyä yhdistettä, kuten kversetiiniä, mutta se ei vastaa kokonaisen kasvikunnan ruoka-aineen koostumusta. Toisaalta ravintolisän ja ruoan sisältämien yhdisteiden määrät ja muodot voivat poiketa huomattavasti toisistaan.
Kasvikunnan monimuotoisuus on paljon muutakin kuin silmin havaittavaa vaihtelua.
Marjojen tummat värit, teen karvaus ja joidenkin hedelmien supistava suutuntuma voivat liittyä erilaisiin fenolisiin yhdisteisiin. Kasvien tuoksuista puolestaan vastaavat usein haihtuvat yhdisteet, kuten terpeenit, jotka eivät välttämättä kuulu polyfenoleihin.
Näiden ominaisuuksien taustalla on monimutkainen kokonaisuus kasvien valmistamia aineita.
Ehkä juuri tässä on yksi kasvikunnan kiehtovimmista ominaisuuksista: kasvin väri, maku, tuoksu ja jopa kitkeryys voivat antaa pieniä vihjeitä paljon laajemmasta kemiallisesta maailmasta, jota emme paljaalla silmällä näe.
Kun ruokavalioon kuuluu monipuolisesti erilaisia kasviksia, marjoja, hedelmiä, yrttejä ja muita kasvikunnan tuotteita, saamme samalla laajan kirjon erilaisia kasviyhdisteitä. Niiden merkitystä ihmisen ravitsemuksessa ja terveydessä tutkitaan edelleen, ja juuri tämä tekee polyfenoleista niin kiinnostavan tutkimuskohteen.
