34,50 €
”Have It All”.
Psylliumkuitua, mustikkaa ja viittä maitohappobakteeria samassa jauheessa.
Biolatte Havitall on monipuolinen jauhemainen ravintolisä, jossa yhdistyvät psylliumin siemenkuori, mustikkajauhe ja viisi erilaista maitohappobakteeria. Päiväannos sisältää yli 11 grammaa psylliumia, joten tuotteen perustan muodostaa ennen kaikkea runsas määrä kuitupitoista psylliumia.
Pakkauskoko:
250 g
Ainesosat:
Psylliumin siemenkuori (Psyllium Husk), mustikkajauhe, maitohappobakteerit (L. casei, L. fermentum, L. acidophilus, S. thermophilus, E. faecium).
Vuorokausiannos:
noin 12 g eli 1 ruokalusikallinen
Vuorokausiannos 12 g sisältää:
Psyllium Husk: 11,082 g
Mustikkajauhe: 0,846 g
Maitohappobakteerit: vähintään 2,2 × 10⁹ CFU eli 2,2 miljardia CFU parasta ennen -päivänä
Maitohappobakteerit:
Valmistuttaja: Biolatte Oy, Turku
Myyntilupa EU:ssa: AS 2251/1
Säilytys: Säilytä pakkaus hyvin suljettuna kuivassa, huoneenlämmössä ja valolta suojattuna. Ei lasten ulottuville.
Ravista purkkia hyvin ennen jokaista käyttökertaa, jotta jauheen eri ainesosat sekoittuvat tasaisesti.
Sekoita 1 ruokalusikallinen eli noin 12 g Havitall-jauhetta 4 dl vettä ja nauti välittömästi sekoittamisen jälkeen. Valmistaja suosittelee tuotetta kerran päivässä.
Psyllium sitoo voimakkaasti nestettä ja turpoaa nopeasti, joten tuotteen yhteydessä on erityisen tärkeää huolehtia riittävästä veden juomisesta myös päivän aikana.
Ei alle 6-vuotiaille lapsille.
Suositeltua vuorokausiannosta ei saa ylittää. Ravintolisä ei korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota eikä terveitä elämäntapoja.
Havitall eroaa tavallisesta maitohappobakteerivalmisteesta siinä, että tuotteen pääainesosa on psyllium. Päiväannoksessa sitä on yli 11 grammaa. Psylliumin rinnalle on yhdistetty mustikkajauhe sekä viisi erilaista maitohappobakteeria, joten samaan tuotteeseen saadaan sekä kuitua että eläviä mikro-organismeja.
Pidämme koostumuksesta myös siksi, että se on helposti ymmärrettävä. Tuotteessa ei ole pitkää luetteloa erilaisia lisättyjä yhdisteitä, vaan kolme selkeää kokonaisuutta: psyllium, mustikka ja maitohappobakteerit.
Psyllium on kuituraaka-aineena erityisen kiinnostava sen fysikaalisten ominaisuuksien vuoksi. Kun psyllium joutuu kosketuksiin veden kanssa, sen geeliytyvät kuidut sitovat nestettä ja turpoavat. Tämä tapahtuu jo juomalasissa, minkä vuoksi Havitall kannattaa nauttia heti sekoittamisen jälkeen ja ottaa riittävän nesteen kanssa.
Maitohappobakteerien kohdalla arvostamme myös sitä, että valmistaja ilmoittaa CFU-määrän parasta ennen -päivälle. Näin ilmoitettu vähintään 2,2 miljardin CFU määrä kuvaa valmistajan lupaamaa elinkykyisten bakteerien määrää tuotteen säilyvyysajan lopussa eikä ainoastaan valmistushetkellä.
Psyllium saadaan Plantago ovata -kasvin siemenistä. Erityisen kiinnostava osa siementä on sen kuori, joka sisältää runsaasti vettä sitovia, geelimäisen rakenteen muodostavia polysakkarideja.
Kun psyllium joutuu kosketuksiin veden kanssa, sen kuidut alkavat sitoa nestettä ympärilleen. Jauheen tilavuus kasvaa ja veden sekä kuidun muodostamasta seoksesta tulee vähitellen paksumpaa. Kyse ei siis ole siitä, että psyllium varsinaisesti liukenisi veteen sokerin tavoin, vaan kuiturakenne sitoo vettä ja muodostaa viskoosin geelin.
Juuri tästä syystä psylliumin kanssa nautittavan nesteen määrä on tärkeä. Jos lasiin sekoitetun psylliumin jättää seisomaan, ero näkyy nopeasti paljaalla silmällä: juoma muuttuu jatkuvasti paksummaksi kuitujen sitoessa ympärillään olevaa vettä.
Psyllium on samalla hyvä esimerkki siitä, ettei kaikkia ravintokuituja kannata ajatella yhtenä ja samana aineena. Kuitujen fysikaaliset ominaisuudet vaihtelevat huomattavasti. Osa liukenee tai fermentoituu suolistossa helposti, osa heikommin, ja osa muodostaa veden kanssa voimakkaasti viskooseja rakenteita. Nämä ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten erilaiset kuidut käyttäytyvät ruoansulatuskanavassa.
Biolatte Havitall ”Have It All” – 250 g
Biolatte Havitall är ett pulverformigt kosttillskott som kombinerar psylliumskal, blåbärspulver och fem olika mjölksyrabakterier.
Den dagliga dosen på cirka 12 g innehåller 11,082 g psylliumskal, 0,846 g blåbärspulver och minst 2,2 miljarder CFU mjölksyrabakterier vid bäst före-datumet.
Mjölksyrabakterier: L. casei, L. fermentum, L. acidophilus, S. thermophilus och E. faecium.
Rekommenderad daglig dos: Skaka burken väl före användning. Blanda 1 matsked, cirka 12 g, med 4 dl vatten och drick omedelbart efter blandningen. Det rekommenderas att dricka rikligt med vatten under dagen.
Ingredienser: psylliumskal, blåbärspulver, mjölksyrabakterier (L. casei, L. fermentum, L. acidophilus, S. thermophilus, E. faecium).
Förpackningsstorlek: 250 g.
Förvaring: Förvara väl tillsluten, torrt, i rumstemperatur och skyddat från ljus. Förvaras oåtkomligt för barn.
Inte för barn under 6 år.
Den rekommenderade dagliga dosen bör inte överskridas. Kosttillskott ersätter inte en mångsidig och balanserad kost eller en hälsosam livsstil.
Tillverkad för: Biolatte Oy, Finland.
Ravintokuidusta puhutaan usein aivan kuin kyseessä olisi yksi ravintoaine: pakkauksen kyljessä lukee tietty määrä kuitua, ja helposti ajattelemme kaikkien kuitugrammojen olevan keskenään samanlaisia. Todellisuudessa ravintokuitu on suuri joukko rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan erilaisia yhdisteitä, jotka voivat käyttäytyä ruoansulatuskanavassa hyvin eri tavoin.
Kuituja voidaan tarkastella esimerkiksi niiden vesiliukoisuuden, viskositeetin ja fermentoituvuuden perusteella. Osa kuiduista sitoo runsaasti vettä ja muodostaa geelimäisen rakenteen, osa kulkee ruoansulatuskanavan läpi säilyttäen rakenteensa paremmin ja osa päätyy paksusuoleen, jossa suolistomikrobit käyttävät niitä ravinnokseen.
Siksi kysymys ”paljonko saan kuitua?” kertoo vasta osan kokonaisuudesta. Yhtä kiinnostavaa on kysyä: millaista kuitua saan ja mistä lähteistä?
Ihmisen omat ruoansulatusentsyymit eivät pysty pilkkomaan ravintokuituja samalla tavalla kuin esimerkiksi tärkkelystä, proteiineja tai rasvoja. Tämä mahdollistaa sen, että kuituja ja niiden osia päätyy paksusuoleen asti.
Siellä tilanne muuttuu kiinnostavaksi. Paksusuolessa elää valtava ja monimuotoinen mikrobiyhteisö, jonka jäsenillä on aineenvaihdunnallisia kykyjä, joita omilla soluillamme ei ole. Tietyt suolistobakteerit pystyvät käyttämään fermentoituvia hiilihydraatteja energianlähteinään.
Fermentaation lopputuotteina voi syntyä muun muassa lyhytketjuisia rasvahappoja eli SCFA-yhdisteitä. Niistä tunnetuimpia ovat:
Asetaatti on määrällisesti yksi suolistossa yleisimmin muodostuvista lyhytketjuisista rasvahapoista ja voi kulkeutua paksusuolesta myös muualle elimistöön.
Propionaatti imeytyy suolistosta ja kulkeutuu suurelta osin porttilaskimon kautta maksaan.
Butyraatti puolestaan tunnetaan erityisesti siitä, että paksusuolen epiteelisolut eli kolonosyytit voivat käyttää sitä energianlähteenään.
Samassa fermentaatioprosessissa muodostuu kuitenkin myös kaasuja. Siksi nopeasti ja voimakkaasti lisätty fermentoituvan kuidun määrä voi tuntua vatsassa konkreettisesti esimerkiksi lisääntyneenä kaasunmuodostuksena tai turvotuksena. Se ei tarkoita automaattisesti, että kuitu olisi ihmiselle ”huonoa”, mutta muistuttaa siitä, että suoliston ekosysteemi reagoi ruokavalion muutoksiin.
Yksi kuitukeskustelun yleisistä yksinkertaistuksista on jakaa kuidut vain liukoisiin ja liukenemattomiin. Jaottelu on hyödyllinen, mutta se ei vielä kerro, mitä kuidulle suolistossa tapahtuu.
Vesiliukoisuus, viskositeetti ja fermentoituvuus ovat eri ominaisuuksia.
Kuitu voi esimerkiksi liueta tai sitoa vettä tehokkaasti, mutta olla silti suhteellisen huonosti fermentoituvaa. Toinen kuitu puolestaan voi olla suolistomikrobeille helposti hyödynnettävä lähtöaine ilman samanlaista geeliä muodostavaa ominaisuutta.
Psyllium on tästä hyvä esimerkki. Sen kiinnostava ominaisuus on erityisesti sen voimakas vedensitomiskyky ja viskoosin geelin muodostuminen. Psyllium fermentoituu paksusuolessa, mutta moniin nopeasti fermentoituviin liukoisiin kuituihin verrattuna fermentaatio on hitaampaa ja rajallisempaa.
Siksi ilmaisuja liukoinen kuitu, viskoosi kuitu, fermentoituva kuitu ja prebiootti ei kannata käyttää toistensa synonyymeinä.
Kuitujen maailmassa yhden ”parhaan kuidun” etsiminen ei välttämättä ole kaikkein mielekkäin tavoite. Tavallisessa monipuolisessa ruokavaliossa kuitua saadaan useista erilaisista kasvirakenteista: kasviksista, marjoista, hedelmistä, palkokasveista, pähkinöistä, siemenistä ja täysjyväviljoista.
Samalla ruoansulatuskanavaan päätyy erilaisia kuiturakenteita ja muita kasvien yhdisteitä. Myös suolistomikrobiston eri jäsenet kykenevät hyödyntämään erilaisia lähtöaineita.
Tämän vuoksi päivän kokonaiskuitumäärä on hyödyllinen mittari, mutta se ei kerro kaikkea ruokavalion laadusta. 30 grammaa kuitua yhdestä tai kahdesta lähteestä on biologisesti erilainen kokonaisuus kuin sama määrä kuitua kymmenistä erilaisista kasvikunnan ruoista.
Ehkä parempi tapa ajatella kuitua onkin grammojen lisäksi monimuotoisuutena. Mitä useammasta aidosta ruoasta kuitu tulee, sitä monipuolisemman joukon erilaisia rakenteita tarjoamme myös ruoansulatuskanavallemme ja siellä elävälle mikrobiyhteisölle.
Psyllium on kuituna hieman poikkeuksellinen. Sen toimintaa voi havainnollistaa kotona hyvin yksinkertaisesti: sekoita pieni määrä psylliumia vesilasiin ja seuraa, mitä tapahtuu. Aluksi kuitu sekoittuu veteen, mutta pian neste alkaa muuttua sakeammaksi. Psyllium sitoo itseensä vettä ja muodostaa viskoosin, geelimäisen rakenteen.
Juuri tämä vedensitomiskyky on keskeinen osa psylliumin ominaisuuksia. Se myös selittää, miksi psylliumvalmisteiden yhteydessä puhutaan niin paljon riittävästä nesteen saannista. Psyllium ja vesi kuuluvat aina yhteen.
Psyllium saadaan Plantago ovata -kasvin siemenkuorista. Siemenkuoren sisältämät polysakkaridit sitovat tehokkaasti vettä, jolloin kuidun tilavuus kasvaa ja ympärille muodostuu geelimäinen rakenne. Kyse ei siis ole vain siitä, kuinka monta grammaa kuitua nautitaan, vaan myös siitä, miten kuitu käyttäytyy veden kanssa.
Psylliumin kiinnostavimpia ominaisuuksia on sen viskositeetti. Kun psyllium kohtaa veden, siemenkuoren sisältämät pitkäketjuiset hiilihydraatit sitovat vesimolekyylejä ympärilleen. Tuloksena syntyy paksu ja geelimäinen massa.
Tämän voi nähdä jo muutamassa minuutissa tavallisessa vesilasissa. Psylliumjuoma, joka on juuri sekoittamisen jälkeen melko juoksevaa, muuttuu seistessään jatkuvasti sakeammaksi. Prosessi ei siis tarvitse ruoansulatuskanavan entsyymejä käynnistyäkseen – se alkaa heti, kun psyllium kohtaa nesteen.
Sama fysikaalinen ominaisuus jatkuu ruoansulatuskanavassa. Psyllium sitoo vettä ja vaikuttaa näin suolen sisällön koostumukseen ja tilavuuteen. Psyllium onkin hyvä esimerkki siitä, kuinka kuidun ominaisuuksia ei voida arvioida pelkästään kuitugrammojen perusteella. Kuidun rakenne, liukoisuus, fermentoituvuus ja kyky muodostaa viskoosia geeliä vaikuttavat siihen, miten se käyttäytyy ruoansulatuskanavassa.
Psyllium eroaa tässä suhteessa esimerkiksi monista karkeista, pääasiassa liukenemattomista kuiduista. Se ei vain lisää suolen sisältöön kiinteää kasvimateriaalia, vaan muodostaa veden kanssa pehmeän, geelimäisen rakenteen.
Koska psyllium sitoo voimakkaasti vettä, sille täytyy antaa riittävästi nestettä, johon se voi turvota. Psylliumia ei siksi ole tarkoitus ottaa kuivana ja huuhtoa alas vain pienellä vesimäärällä.
Havitallin käyttöohjeessa noin 12 gramman annos sekoitetaan 4 desilitraan vettä. Seos kannattaa nauttia pian valmistamisen jälkeen, sillä mitä kauemmin se seisoo, sitä enemmän psyllium ehtii sitoa vettä ja sitä paksummaksi juoma muuttuu.
Tämä on samalla hyvä käytännön muistutus: psylliumia käytettäessä neste ei ole vain juoman mukana tuleva lisä, vaan olennainen osa kuidun käyttöä.
Riittävä neste on tärkeää myös turvallisuuden kannalta. Voimakkaasti turpoavaa kuitua ei pidä nauttia kuivana. Jos nieleminen on vaikeutunut tai ruoansulatuskanavassa on todettu ahtauma, psylliumvalmisteen soveltuvuus kannattaa varmistaa terveydenhuollon ammattilaiselta.
Psylliumissa kiehtovaa on lopulta sen yksinkertaisuus. Sen ominaisuuksien ymmärtämiseen ei tarvita ajatusta yhdestä erityisestä ”vaikuttavasta aineesta”. Suuri osa psylliumin erityispiirteistä syntyy siitä, mitä tapahtuu, kun kasvin siemenkuoren kuitu kohtaa veden.
Vesi sitoutuu kuituun, kuidun tilavuus kasvaa ja muodostuu viskoosi geeli. Samalla ruoansulatuskanavan sisällön fysikaaliset ominaisuudet muuttuvat.
Psylliumin toimintaa voikin ajatella hyvänä esimerkkinä siitä, että kuidut eivät ole yksi yhtenäinen ravintoaineiden ryhmä. Kaksi tuotetta voi sisältää grammamääräisesti yhtä paljon kuitua ja silti käyttäytyä ruoansulatuskanavassa hyvin eri tavoin.
Ja jos haluat nähdä tämän omin silmin, et tarvitse laboratoriota. Psylliumia, lasillinen vettä ja muutama minuutti riittävät. Se, mitä lasissa tapahtuu, havainnollistaa samalla erinomaisesti, miksi Havitallin kaltaisen psylliumia sisältävän tuotteen yhteydessä riittävästä nesteestä huolehtiminen on niin olennaista.
