19,90 €
Toimitusaika 2–5 arkipäivää
Aktiivihiilen, ruoansulatusta tukevien yrttien ja maitohappobakteerien monipuolinen yhdistelmä.
Fytocomplex Aktiivihiili on ruoansulatuksen tueksi kehitetty yhdistelmävalmiste, jossa aktiivihiilen rinnalle on koottu perinteisesti ruoansulatuksen yhteydessä käytettyjä yrttejä. Valmiste sisältää fenkolia, kardemummaa, anista, kamomillaa ja timjamia sekä Lactobacillus acidophilus -maitohappobakteereja.
Päiväannos eli kaksi kapselia sisältää 200 mg aktiivihiiltä sekä yhteensä 450 mg kasviuutteita. Fenkoli muodostaa yrttiyhdistelmän suurimman yksittäisen osuuden.
Ainesosat:
Aktiivihiilikonsentraatti, fenkoliuute (Foeniculum vulgare extr. sicc), kardemummauute (Elettaria cardamomum extr. sicc), anisruohouute (Pimpinella anisum L. extr. sicc), kamomillauute (Matricaria chamomilla extr. sicc), Lactobacillus acidophilus, timjamiuute (Thymus vulgaris extr. sicc), täyteaine (mikrokiteinen selluloosa), paakkuuntumisenestoaineet (rasvahappojen magnesiumsuolat ja piidioksidi), gelatiini (kapseli).
Sisältö / 2 kapselia
Huom! Kapseli sisältää gelatiinia, joten valmiste ei ole vegaaninen eikä kasvissyöjille sopiva.
Pakkauskoko: 60 kapselia
Päiväannos: 2 kapselia
2 kapselia päivässä nesteen kera.
Aktiivihiilellä on voimakas adsorptiokyky eli se pystyy sitomaan aineita pinnalleen ruoansulatuskanavassa. Tämän vuoksi aktiivihiilivalmistetta ei ole hyvä ottaa samanaikaisesti lääkkeiden tai muiden suun kautta otettavien ravintolisien kanssa. Jos käytössäsi on säännöllinen lääkitys, varmista sopiva käyttö ja annosväli lääkäriltä tai apteekista.
Suositeltua vuorokausiannosta ei saa ylittää. Ravintolisä ei korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota eikä terveitä elämäntapoja. Säilytettävä lasten ulottumattomissa.
Fytocomplex Aktiivihiili poikkeaa yksinkertaisista aktiivihiilivalmisteista siinä, ettei se perustu pelkästään hiileen. Aktiivihiilen rinnalle on rakennettu viiden yrtin kokonaisuus, jossa yhdistyvät fenkoli, kardemumma, anis, kamomilla ja timjami. Mukana on lisäksi Lactobacillus acidophilus -maitohappobakteereja.
Fenkoli on aromaattinen sarjakukkaiskasvi, jonka siemeniä on käytetty pitkään ruoanlaitossa ja perinteisissä yrttivalmisteissa erityisesti aterioiden ja ruoansulatuksen yhteydessä. Anis ja kardemumma kuuluvat niin ikään aromaattisiin maustekasveihin. Niille ominaiset eteeriset öljyt antavat kasveille niiden tunnistettavan tuoksun ja maun.
Kamomilla puolestaan sisältää useita kasvin luontaisia yhdisteitä, kuten flavonoideihin kuuluvaa apigeniinia. Valmisteen päiväannoksessa apigeniineja on 300 µg. Kokonaisuutta täydentävät timjami ja Lactobacillus acidophilus.
Pidämme tuotteesta erityisesti silloin, kun etsitään aktiivihiiltä sisältävää valmistetta, mutta halutaan sen rinnalle myös monipuolinen yrttiyhdistelmä.
Aktiivihiili ei ole sama asia kuin tavallinen grillihiili. Se valmistetaan hiilipitoisesta materiaalista ja käsitellään siten, että hiileen muodostuu erittäin huokoinen rakenne ja suuri sisäinen pinta-ala.
Juuri tämä rakenne selittää aktiivihiilen kiinnostavimman ominaisuuden: adsorption. Adsorptiossa aineita kiinnittyy hiilen pinnalle. Tämä on eri asia kuin absorptio, jossa aine imeytyy materiaalin sisään.
Aktiivihiilen sitomiskyky ei kuitenkaan ole erityisen valikoiva. Tämä on tärkeää ymmärtää myös ravintolisäkäytössä: sama ominaisuus, jonka vuoksi aktiivihiiltä käytetään erilaisten yhdisteiden sitomiseen, tarkoittaa samalla sitä, että se voi vaikuttaa suun kautta otettujen lääkkeiden ja muiden aineiden imeytymiseen. Siksi aktiivihiiltä ei kannata ajatella tavallisena päivittäisenä ravintoaineena.
Aboa Medica Fytocomplex Aktivt kol – 60 kapslar
En kombination av aktivt kol, örtextrakt och mjölksyrabakterier.
Fytocomplex Aktivt kol innehåller aktivt kol tillsammans med fänkål, kardemumma, anis, kamomill och timjan samt mjölksyrabakterien Lactobacillus acidophilus.
2 kapslar dagligen med vätska.
Aktivt kol har en stark adsorptionsförmåga och kan därför även påverka upptaget av läkemedel och andra ämnen som tas via munnen. Ta därför inte produkten samtidigt med läkemedel. Om du använder regelbunden medicinering, kontrollera lämplig användning och tidsintervall med läkare eller apotek.
Överskrid inte den rekommenderade dagliga dosen. Kosttillskott ersätter inte en varierad och balanserad kost eller en hälsosam livsstil. Förvaras utom räckhåll för barn.
Observera: Kapseln innehåller gelatin och produkten är därför inte vegansk.
Aktiivihiili on erityisesti käsiteltyä hiiltä, jonka rakenne poikkeaa tavallisesta hiilestä. Sen valmistuksessa hiilipitoista raaka-ainetta, kuten kookospähkinän kuorta tai puuta, käsitellään korkeissa lämpötiloissa ja aktivoidaan esimerkiksi vesihöyryllä. Käsittelyn seurauksena hiileen muodostuu erittäin laaja, mikroskooppisten huokosten verkosto, joka kasvattaa sen käytettävissä olevaa pinta-alaa huomattavasti.
Juuri tämä huokoinen rakenne tekee aktiivihiilestä kiinnostavan. Yhdessä grammassa aktiivihiiltä voi olla jopa yli tuhat neliömetriä sisäistä pinta-alaa. Sen ansiosta aktiivihiili pystyy sitomaan pinnalleen monenlaisia kemiallisia yhdisteitä. Tätä ilmiötä kutsutaan adsorptioksi, eikä sitä pidä sekoittaa absorptioon eli aineen imeytymiseen toisen aineen sisään.
Aktiivihiiltä on käytetty pitkään esimerkiksi veden ja ilman puhdistuksessa sekä lääketieteessä tiettyjen myrkytysten hoidossa. Sen ominaisuuksia hyödynnetään myös ruoansulatuskanavaan tarkoitetuissa valmisteissa.
Aktiivihiilen toiminta perustuu sen kykyyn sitoa tiettyjä yhdisteitä huokoiselle pinnalleen. Kun aktiivihiiltä nautitaan suun kautta, se kulkeutuu ruoansulatuskanavan läpi imeytymättä merkittävästi verenkiertoon.
Ruoansulatuskanavassa aktiivihiili voi sitoa itseensä erilaisia aineita niiden kemiallisista ominaisuuksista riippuen. Sitoutuneet aineet kulkeutuvat aktiivihiilen mukana eteenpäin ja poistuvat lopulta ulosteen mukana.
Aktiivihiilen sitomiskyky ei kuitenkaan ole rajaton eikä valikoiva. Se ei sido kaikkia yhdisteitä yhtä tehokkaasti, ja sitoutumiseen vaikuttavat esimerkiksi aineen molekyylirakenne, pitoisuus, ympäristön happamuus ja aktiivihiilen määrä.
Aktiivihiiltä on tutkittu erityisesti suolistokaasujen ja aterianjälkeisen ilmavaivan yhteydessä.
Euroopan unionissa aktiivihiilelle on hyväksytty terveysväite, jonka mukaan aktiivihiili edistää liiallisen kaasun vähentymistä ruokailun jälkeen. Väite perustuu tutkimuksiin, joissa on tarkasteltu aktiivihiilen vaikutusta aterianjälkeiseen kaasunmuodostukseen.
Hyväksytyn terveysväitteen käyttö edellyttää kuitenkin tiettyä annostusta: vaikutus saavutetaan nauttimalla 1 gramma aktiivihiiltä vähintään 30 minuuttia ennen ateriaa ja 1 gramma pian aterian jälkeen.
Tämä on tärkeää huomioida, sillä kaikkien aktiivihiiltä sisältävien valmisteiden annostus ei välttämättä vastaa hyväksytyn terveysväitteen edellyttämiä määriä.
Aktiivihiilestä puhutaan usein kehon puhdistamisen yhteydessä, mutta sen toimintamekanismi on hyvä ymmärtää oikein.
Aktiivihiili ei puhdista verta, maksaa tai elimistön kudoksia. Sen vaikutus rajoittuu pääasiassa ruoansulatuskanavaan, jossa se voi sitoa tiettyjä aineita ennen niiden imeytymistä.
Lääketieteessä aktiivihiiltä käytetään joidenkin akuuttien myrkytysten hoidossa, koska se voi vähentää tiettyjen myrkyllisten aineiden imeytymistä ruoansulatuskanavasta. Tämä käyttö perustuu tarkkaan harkittuun annostukseen ja soveltuu vain tiettyihin tilanteisiin.
Tavallisen aktiivihiilivalmisteen käyttöä ei siis tule rinnastaa lääketieteelliseen myrkytyshoitoon eikä pitää keinona poistaa elimistöön jo kertyneitä haitallisia aineita.
Aktiivihiilen vaikutusmekanismi eroaa olennaisesti maitohappobakteerien ja ravintokuitujen toiminnasta.
Aktiivihiili ei ole probiootti eikä prebiootti. Se ei myöskään varsinaisesti ravitse suolistobakteereita. Sen ominaisuus perustuu fysikaaliseen adsorptioon eli yhdisteiden sitoutumiseen huokoiselle pinnalle.
Aktiivihiilen pitkäaikaisista vaikutuksista suoliston mikrobistoon on toistaiseksi rajallisesti laadukasta tutkimusnäyttöä. Siksi ei voida yleisesti väittää, että aktiivihiili tasapainottaisi mikrobiomia tai lisäisi hyödyllisten suolistobakteerien määrää.
Aktiivihiilen tehokas sitomiskyky on samalla ominaisuus, joka edellyttää harkintaa sen käytössä.
Koska aktiivihiili voi sitoa myös lääkeaineita, se saattaa heikentää suun kautta otettavien lääkkeiden imeytymistä ja tehoa. Tämän vuoksi aktiivihiilen ja lääkkeiden yhteiskäytöstä on tärkeää keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Pelkkä annosten erottaminen toisistaan ei aina riitä poistamaan yhteisvaikutuksen mahdollisuutta.
Aktiivihiili voi aiheuttaa myös ummetusta ja värjätä ulosteen mustaksi. Sen jatkuvan tai pitkäaikaisen käytön hyödyistä ei ole riittävästi tutkimusnäyttöä.
Aktiivihiilen kiinnostavin ominaisuus piilee sen mikroskooppisessa rakenteessa. Ulospäin yksinkertaiselta näyttävä musta jauhe sisältää valtavan määrän pieniä huokosia, joiden ansiosta sen sisäinen pinta-ala voi olla poikkeuksellisen suuri.
Aktiivihiili onkin hyvä esimerkki siitä, kuinka aineen fysikaalinen rakenne voi määrittää sen toiminnalliset ominaisuudet. Sen vaikutus ei perustu vitamiineihin, kivennäisaineisiin tai biologisesti aktiivisiin kasviuutteisiin, vaan ennen kaikkea kykyyn sitoa tiettyjä yhdisteitä pinnalleen.
Suolistokaasut ovat luonnollinen osa ruoansulatusta. Jokaisen ihmisen ruoansulatuskanavassa muodostuu kaasua päivittäin, eikä niiden esiintyminen itsessään tarkoita, että suolistossa olisi jotakin vialla. Kaasut ovat seurausta muun muassa niellystä ilmasta, ruoansulatuksesta ja suolistomikrobien aineenvaihdunnasta.
Joskus kaasua kuitenkin muodostuu tavallista enemmän tai sen liikkuminen suolistossa aiheuttaa epämiellyttäviä tuntemuksia. Vatsa voi turvota, kiristää, kurista tai tuntua täydeltä jo pienen aterian jälkeen. Oireiden taustalla ei aina ole liiallinen kaasumäärä, vaan myös suoliston herkkyys, liikkuvuus ja tapa käsitellä kaasua vaikuttavat siihen, miltä ruoansulatus tuntuu.
Suolistokaasujen ymmärtäminen alkaa siitä, että tunnistamme niiden muodostumisen erilaiset mekanismit. Kaikki kaasu ei synny samalla tavalla, eikä jokainen turvonnut vatsa johdu runsaasta kaasunmuodostuksesta.
Suolistokaasuilla on kaksi keskeistä alkuperää: ruoansulatuskanavaan nielty ilma ja suolistomikrobien tuottamat kaasut.
Syödessämme, juodessamme ja puhuessamme nielemme pieniä määriä ilmaa. Erityisesti nopea syöminen, purukumin pureskelu ja hiilihapolliset juomat voivat lisätä ruoansulatuskanavaan päätyvän kaasun määrää.
Osa niellystä ilmasta poistuu röyhtäilyn mukana, mutta osa kulkeutuu eteenpäin suolistoon.
Toinen merkittävä kaasujen lähde on paksusuolessa tapahtuva mikrobien fermentaatio eli käyminen. Kaikki syömämme hiilihydraatit eivät pilkkoudu ja imeydy ohutsuolessa täydellisesti. Kun imeytymättömiä hiilihydraatteja kulkeutuu paksusuoleen, suolistomikrobit käyttävät niitä energianlähteenään.
Tämän aineenvaihdunnan sivutuotteena syntyy muun muassa vetyä, hiilidioksidia ja joillakin ihmisillä metaania.
Samalla muodostuu lyhytketjuisia rasvahappoja, kuten asetaattia, propionaattia ja butyraattia, joilla on tärkeitä tehtäviä suoliston aineenvaihdunnassa.
Kaasunmuodostus ei siis ole pelkästään haitallinen ilmiö, vaan se liittyy suolistomikrobien normaaliin toimintaan.
Eri ruoka-aineet sisältävät erilaisia hiilihydraatteja ja kuituja, joiden pilkkoutuminen ja imeytyminen vaihtelevat.
Erityisesti niin sanotut FODMAP-hiilihydraatit voivat lisätä kaasunmuodostusta herkillä ihmisillä. Ne ovat lyhytketjuisia hiilihydraatteja, jotka imeytyvät ohutsuolessa heikosti tai epätäydellisesti ja voivat päätyä paksusuolen mikrobien fermentoitaviksi.
Tällaisia yhdisteitä esiintyy esimerkiksi:
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kyseiset ruoat olisivat lähtökohtaisesti huonoja tai epäterveellisiä.
Monet fermentoituvat kuidut toimivat hyödyllisten suolistomikrobien ravintona. Olennaista on yksilöllinen sietokyky, nautittu määrä ja suoliston senhetkinen toiminta.
Yksi kiinnostavimmista ruoansulatukseen liittyvistä ilmiöistä on se, että vatsan turvotuksen voimakkuus ei aina vastaa suolistossa olevan kaasun määrää.
Esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymässä (IBS) suoliston tuntoherkkyys voi olla lisääntynyt. Tällöin aivan tavanomainen kaasumäärä tai suolen venyminen voi tuntua epämiellyttävältä, kivuliaalta tai voimakkaalta paineelta.
Myös suoliston liikkuvuus vaikuttaa oireisiin. Jos kaasu etenee hitaasti tai sen poistuminen vaikeutuu, seurauksena voi olla täyttymisen ja pingotuksen tunnetta.
Osalla ihmisistä vatsan näkyvään turpoamiseen liittyy lisäksi niin sanottu abdominofreeninen dyssynergia. Siinä pallea supistuu ja laskeutuu samalla, kun vatsanpeitteiden lihasten toiminta muuttuu. Vatsa voi tämän seurauksena pullistua huomattavasti ilman, että suolistokaasun määrä olisi merkittävästi lisääntynyt.
Turvotus ei siis automaattisesti tarkoita liiallista kaasuntuotantoa, vaan kyse voi olla myös suoliston ja hermoston välisestä vuorovaikutuksesta.
Suolistossa elää valtava määrä mikrobeja, joilla on erilaisia aineenvaihdunnallisia ominaisuuksia.
Osa bakteereista tuottaa fermentaation yhteydessä vetyä. Toiset mikrobit voivat puolestaan hyödyntää tätä vetyä omassa aineenvaihdunnassaan.
Esimerkiksi metaania muodostavat arkeonit käyttävät vetyä ja hiilidioksidia metaanin tuottamiseen. Suoliston metaanintuotanto on tutkimuksissa yhdistetty hidastuneeseen suolen läpikulkuaikaan ja ummetukseen.
Myös rikkivetyä voi muodostua tiettyjen suolistomikrobien aineenvaihdunnan seurauksena. Rikkiyhdisteet ovat osaltaan vastuussa suolistokaasujen voimakkaasta hajusta.
On kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan kaasun määrä ja sen koostumus. Runsaskaan kaasunmuodostus ei välttämättä aiheuta voimakasta hajua, sillä suurin osa suolistokaasuista on hajuttomia.
Ruoansulatus ei ole irrallinen tapahtuma, vaan sen toimintaa säätelee jatkuvasti suoliston ja keskushermoston välinen yhteys.
Autonominen hermosto osallistuu suoliston liikkuvuuden, eritystoiminnan ja tuntoaistimusten säätelyyn. Stressi, kiire ja voimakas psyykkinen kuormitus voivat muuttaa näitä toimintoja ja lisätä ruoansulatuskanavan oireherkkyyttä.
Stressaantuneena ihminen saattaa myös syödä nopeammin, niellä enemmän ilmaa tai huomata vatsan tuntemukset tavallista voimakkaammin.
Siksi suolistokaasujen ja turvotuksen tarkastelussa kannattaa huomioida ruokavalion lisäksi myös ruokailurytmi, syömisnopeus, uni, palautuminen ja hermoston kuormitus.
Suolistokaasujen vähentämisessä tavoitteena ei ole estää kaikkea fermentaatiota, sillä se on normaali ja hyödyllinen osa suoliston toimintaa. Tärkeämpää on löytää tasapaino, jossa ruoansulatus toimii mahdollisimman miellyttävästi.
Käytännössä kannattaa kiinnittää huomiota muutamaan perusasiaan:
Jos oireet ovat voimakkaita, jatkuvia tai niihin liittyy esimerkiksi tahatonta laihtumista, verenvuotoa, anemiaa tai pitkittynyttä ripulia, on tärkeää selvittää niiden mahdollinen lääketieteellinen tausta.
Suolistokaasut eivät ole merkki siitä, että ruoansulatus toimisi väärin. Ne ovat luonnollinen seuraus ruoansulatuskanavan toiminnasta ja suolistomikrobien aineenvaihdunnasta.
Oireiden kannalta ratkaisevaa ei ole ainoastaan se, kuinka paljon kaasua muodostuu, vaan myös se, miten kaasu liikkuu suolistossa ja kuinka herkästi elimistö reagoi suolen venymiseen.
Hyvinvoiva suolisto ei ole kaasuton suolisto. Olennaisempaa on, että ruoansulatus toimii tasapainoisesti eikä kaasunmuodostus aiheuta jatkuvaa kipua, turvotusta tai muuta elämänlaatua heikentävää oireilua.
