25,90 €
Toimitusaika 2–5 arkipäivää
15 mg rautaa rautapidolaattina sisältävä vegaaninen rautavalmiste.
Aboa Medica Multi Fe Vege sisältää yhdessä kapselissa 15 mg rautaa rautapidolaattina. Rauta on elimistölle välttämätön hivenaine, jota tarvitaan muun muassa normaaliin punasolujen ja hemoglobiinin muodostumiseen sekä hapen kuljetukseen kehossa.
Rauta edistää:
✅ Normaalia hapenkuljetusta kehossa
✅ Punasolujen ja hemoglobiinin normaalia muodostumista
✅ Normaalia energia-aineenvaihduntaa
✅ Väsymyksen ja uupumuksen vähentämistä
✅ Immuunijärjestelmän normaalia toimintaa
✅ Normaalia kognitiivista toimintaa
Ainesosat: acerolahedelmäuute (Malpighia punicifolia L.), josta 25 % C-vitamiinia, kasviselluloosa (kapseli), rauta-L-pidolaatti, C-vitamiini (askorbiinihappo), paakkuuntumisenestoaineet (piidioksidi, kasvirasvahappojen magnesiumsuolat), folaatti (5-MTHF-glukosamiini, Quatrefolic®), B12-vitamiini (metyylikobalamiini).
Suositeltu vuorokausiannos: aikuisille 1 kapseli päivässä kokonaisena veden kanssa.
1 kapseli sisältää:
Acerolauute 320 mg
C-vitamiini 100 mg – 125 %*
Rauta-L-pidolaatti 89,5 mg
– josta rautaa 15 mg – 107 %*
Folaatti 200 µg – 100 %*
B12-vitamiini 10 µg – 400 %*
* päivittäisen saannin vertailuarvosta
Pakkauskoko: 60 kapselia.
Valmistusmaa: Italia.
Valmistuttaja / myyjä Suomessa: Aboa Medica Oy, Raisio.
Kasviperäinen kapseli.
Suositeltua vuorokausiannosta ei saa ylittää. Ravintolisä ei korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota eikä terveitä elämäntapoja. Säilytettävä lasten ulottumattomissa.
Ota 1 kapseli päivässä veden kanssa.
Raudan imeytymiseen vaikuttaa se, mitä sen kanssa nautitaan. Kahvin ja teen polyfenolit sekä suuret määrät kalsiumia voivat heikentää ei-hemiraudan imeytymistä, joten rautavalmisteen voi olla järkevää ottaa eri aikaan näistä. C-vitamiini puolestaan lisää raudan imeytymistä.
Rautalisän ottaminen tyhjään vatsaan voi parantaa imeytymisen edellytyksiä, mutta joillekin se aiheuttaa vatsaoireita. Tällöin valmisteen voi ottaa ruoan kanssa.
Rautaa ei kannata käyttää tarpeettomasti varmuuden vuoksi. Jos epäilet raudanpuutetta tai käytät rautalisää pidempään, rautatilannetta on hyvä arvioida laboratoriokokeiden ja oirekuvan kokonaisuuden perusteella.
Suositeltua vuorokausiannosta ei saa ylittää. Ravintolisä ei korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota eikä terveitä elämäntapoja. Säilytettävä pienten lasten ulottumattomissa.
Multi Fe Vege tarjoaa 15 mg rautaa rautapidolaattina yksinkertaisessa vegaanisessa kapselissa. Rautapidolaatti on raudan yhdiste, jossa rauta on sitoutunut pidolihappoon eli pyroglutamiinihappoon.
Pidämme tuotteessa erityisesti maltillisesta 15 mg annoksesta. Rautalisissä suurempi annos ei ole automaattisesti parempi, sillä elimistö säätelee raudan imeytymistä tarkasti. Myös käyttötarkoitus, rautatilanne, ruokavalio ja yksilöllinen tarve vaikuttavat siihen, millainen rautalisä ja annostus ovat tarkoituksenmukaisia.
Ruoassa rautaa esiintyy kahdessa päämuodossa: hemirautana ja ei-hemirautana. Hemirautaa saadaan eläinkunnan ruoista, erityisesti lihasta ja sisäelimistä. Ei-hemirautaa löytyy sekä eläin- että kasvikunnan ruoista, kuten palkokasveista, siemenistä, täysjyväviljoista ja vihreistä kasviksista.
Näiden kahden muodon imeytyminen eroaa toisistaan. Hemirauta imeytyy yleensä tehokkaammin ja sen imeytymiseen aterian muu koostumus vaikuttaa vähemmän. Ei-hemiraudan imeytyminen puolestaan vaihtelee enemmän. Esimerkiksi C-vitamiini voi parantaa sen imeytymistä, kun taas fytaatit sekä teen ja kahvin polyfenolit voivat vähentää sitä.
Raudan kohdalla ruokavalion kokonaisuus onkin kiinnostavampi kuin pelkkä elintarvikkeen sisältämä milligrammamäärä: olennaista on myös se, missä muodossa rauta on ja millaisen aterian osana se syödään.
Aboa Medica Multi Fe Vege Järnpidolat 15 mg – 60 kapslar
Veganskt järntillskott med 15 mg järn som järnpidolat per kapsel.
Järn bidrar till normal bildning av röda blodkroppar och hemoglobin, normal syretransport i kroppen, normal energiomsättning och minskad trötthet och utmattning. Järn bidrar även till immunsystemets normala funktion och normal kognitiv funktion.
Rekommenderad daglig dos:
1 kapsel dagligen med vatten.
1 kapsel innehåller:
Järn 15 mg – 107 %*
* av dagligt referensintag
Förpackningsstorlek: 60 kapslar.
Vegansk.
Kaffe och te kan minska upptaget av icke-hemjärn, medan vitamin C ökar järnupptaget.
Överskrid inte den rekommenderade dagliga dosen. Kosttillskott ersätter inte en varierad och balanserad kost eller en hälsosam livsstil. Förvaras utom räckhåll för små barn.
Raudasta puhuttaessa ensimmäisenä mieleen tulevat yleensä hemoglobiini, ferritiini ja anemia. Se on ymmärrettävää, sillä suuri osa elimistön raudasta liittyy veren punasoluihin ja hapenkuljetukseen. Raudan tehtävät eivät kuitenkaan pääty siihen.
Rauta on elimistölle välttämätön hivenaine, jota tarvitaan hapenkuljetuksen lisäksi solujen energiantuotantoon, entsyymien toimintaan, immuunijärjestelmän normaaliin toimintaan sekä kognitiivisiin toimintoihin. Sen merkitys ulottuu lähes kaikkialle elimistöön, aina lihassoluista ja mitokondrioista aivoihin ja luuytimeen.
Hemoglobiinissa rauta mahdollistaa hapen sitoutumisen keuhkoissa ja kuljettamisen veren mukana kudoksiin. Lihaksissa puolestaan toimii myoglobiini, happea sitova proteiini, jonka rakenteessa on myös rautaa. Myoglobiini toimii lihassolujen paikallisena happivarastona ja helpottaa hapen saatavuutta erityisesti silloin, kun lihasten energiantarve kasvaa.
Raudan riittävä saanti onkin tärkeää paitsi normaalille verenmuodostukselle myös koko elimistön aineenvaihdunnalliselle toiminnalle.
Tiesitkö, että rautaa tarvitaan myös siihen, että solut pystyvät hyödyntämään happea energiantuotannossaan?
Kun happi on kuljetettu verenkierrosta kudoksiin, sen matka ei vielä pääty. Solujen mitokondrioissa ravinnosta saatua energiaa muutetaan ATP eli solujen käyttökelpoiseksi energiaksi.
Tässä prosessissa tarvitaan useita rautaa sisältäviä proteiineja ja entsyymejä. Erityisen tärkeitä ovat rauta-rikkikeskukset ja sytokromit, jotka osallistuvat elektronien siirtämiseen mitokondrioiden hengitysketjussa. Elektroninsiirtoketjun toiminta mahdollistaa sen, että mitokondriot voivat muodostaa ATPä tehokkaasti.
Rauta osallistuu siis energiantuotantoon kahdella keskeisellä tavalla: se mahdollistaa hapen kuljettamisen kudoksiin ja toimii osana solujen omaa energiantuotantokoneistoa.
Tämä auttaa ymmärtämään, miksi raudanpuutteeseen voi liittyä väsymystä, heikentynyttä suorituskykyä ja keskittymisvaikeuksia jo ennen varsinaisen raudanpuuteanemian kehittymistä.
Rauta on lisäksi tärkeä useiden DNA muodostumiseen ja solujen jakautumiseen osallistuvien entsyymien toiminnalle. Sen merkitys korostuu erityisesti nopeasti uusiutuvissa kudoksissa, kuten luuytimessä, jossa muodostuu jatkuvasti uusia verisoluja.
Raudan aineenvaihdunnassa on yksi erityisen kiinnostava ominaisuus: elimistö kykenee kierrättämään jo käytössä ollutta rautaa erittäin tehokkaasti.
Punasolun elinikä on keskimäärin noin 120 päivää. Kun punasolu tulee elinkaarensa päähän, erityisesti pernan ja maksan makrofagit hajottavat sen ja ottavat hemoglobiinin sisältämän raudan talteen. Tämä rauta voidaan kuljettaa takaisin luuytimeen uusien punasolujen valmistamista varten.
Aikuisen elimistössä kierrätetään tällä tavoin päivittäin noin 20–25 milligrammaa rautaa, kun taas ravinnosta imeytyy tavallisesti vain noin 1–2 milligrammaa vuorokaudessa. Määrät vaihtelevat yksilöllisesti esimerkiksi kasvun, kuukautisvuodon ja elimistön rautatilanteen mukaan.
Suurin osa päivittäin punasolujen muodostamiseen tarvittavasta raudasta saadaan siis elimistön omasta kierrätysjärjestelmästä, ei suoraan päivän aikana syödystä ravinnosta.
Raudan kierrätys onkin yksi elimistön tärkeimmistä tavoista ylläpitää riittävää raudan saatavuutta ja vähentää riippuvuutta jatkuvasta uuden raudan saannista.
Toisin kuin monilla muilla ravintoaineilla, elimistöllä ei ole tehokasta mekanismia ylimääräisen raudan aktiiviseen poistamiseen. Rautaa menetetään esimerkiksi ihon ja suoliston solujen uusiutumisen, verenvuotojen ja kuukautisten yhteydessä.
Siksi raudan tasapainoa säädellään tarkasti erityisesti sen imeytymisen ja varastoista vapautumisen kautta.
Keskeinen säätelijä on maksassa muodostuva hepsidiinihormoni. Hepsidiini säätelee ferroportiini-nimisen kuljetusproteiinin toimintaa ja vaikuttaa siten siihen, kuinka paljon rautaa siirtyy suolistosta verenkiertoon ja kuinka paljon sitä vapautuu elimistön rautavarastoista.
Kun elimistön rautavarastot ovat vähäiset, hepsidiinin tuotanto yleensä vähenee, jolloin raudan imeytyminen ja vapautuminen käyttöön helpottuvat. Tulehdustilanteissa hepsidiinin määrä voi puolestaan lisääntyä, mikä vähentää raudan saatavuutta verenkierrossa, vaikka elimistössä olisi rautavarastoja jäljellä.
Tämä on yksi syy siihen, miksi elimistön rautatilannetta ei voida aina arvioida luotettavasti yhden laboratorioarvon perusteella.
Rauta on siis paljon muutakin kuin hemoglobiinin rakennusaine tai ferritiiniarvo laboratoriotuloksissa. Se on jatkuvasti liikkuva, tarkasti säädelty ja uudelleen hyödynnettävä osa elimistön aineenvaihduntaa. Sen tehtävät yhdistävät verenkierron, lihasten toiminnan, solujen energiantuotannon ja immuunijärjestelmän osaksi samaa fysiologista kokonaisuutta.
Raudan kohdalla olennaista ei ole mahdollisimman suuri määrä, vaan elimistön tarpeisiin nähden sopiva tasapaino. Sekä raudanpuute että raudan liiallinen kertyminen voivat häiritä normaalia fysiologista toimintaa.
Rauta on elimistölle välttämätön hivenaine, mutta sen aineenvaihdunnassa on kiinnostava erityispiirre: elimistö ei pysty aktiivisesti poistamaan ylimääräistä rautaa samalla tavalla kuin se säätelee monien muiden aineiden poistumista. Siksi raudan imeytymistä, kuljetusta ja varastointia täytyy säädellä poikkeuksellisen tarkasti.
Rauta on välttämätöntä hapenkuljetukselle, energiantuotannolle ja monien entsyymien toiminnalle. Samalla se on kemiallisesti hyvin reaktiivinen alkuaine, joka voi hallitsemattomana osallistua soluja vaurioittaviin hapetusreaktioihin.
Elimistön tavoitteena ei siis ole imeyttää mahdollisimman paljon rautaa, vaan ylläpitää tasapainoa raudan saatavuuden, tarpeen ja turvallisen varastoinnin välillä.
Tässä säätelyjärjestelmässä keskeisessä asemassa on maksassa muodostuva hormoni nimeltä hepsidiini.
Tiesitkö, että maksa osallistuu raudan imeytymisen säätelyyn viestimällä suolistolle, kuinka paljon rautaa elimistön kannattaa päästää verenkiertoon?
Tätä viestintää ohjaa suurelta osin hepsidiinihormoni, joka on yksi elimistön tärkeimmistä raudan aineenvaihdunnan säätelijöistä.
Hepsidiiniä voidaan ajatella raudan liikenteenohjaajana. Se vaikuttaa siihen, kuinka paljon rautaa pääsee suoliston soluista verenkiertoon ja kuinka paljon jo varastoitua tai kierrätettyä rautaa voidaan vapauttaa uudelleen elimistön käyttöön.
Hepsidiinin tärkein vaikutuskohde on ferroportiini, solukalvolla sijaitseva kuljetusproteiini, jonka kautta rauta siirtyy soluista verenkiertoon.
Kun hepsidiinipitoisuus suurenee, hepsidiini sitoutuu ferroportiiniin ja saa sen poistumaan solukalvolta. Tällöin raudan siirtyminen verenkiertoon vähenee.
Kun hepsidiinipitoisuus puolestaan pienenee, ferroportiinia voi olla enemmän solujen pinnalla ja rautaa voidaan vapauttaa tehokkaammin verenkiertoon.
Hepsidiinin tuotanto muuttuu jatkuvasti elimistön tilanteen mukaan.
Raudanpuute: Kun rautavarastot vähenevät, hepsidiinin tuotanto yleensä pienenee. Tämä helpottaa ravinnosta saatavan raudan siirtymistä verenkiertoon ja varastoidun raudan vapautumista käyttöön.
Lisääntynyt punasolutuotanto: Kun luuydin tarvitsee enemmän rautaa uusien punasolujen valmistamiseen, hepsidiinin tuotantoa voidaan vähentää. Tässä säätelyssä tärkeä välittäjä on erytroferroni-niminen hormoni.
Tulehdus: Tulehdustilanteissa erityisesti interleukiini-6 (IL-6) voi lisätä hepsidiinin muodostumista. Tällöin rautaa jää enemmän solujen sisälle ja sen saatavuus verenkierrossa vähenee.
Suuret rautavarastot: Kun elimistössä on runsaasti rautaa, hepsidiinin tuotanto yleensä lisääntyy, mikä rajoittaa uuden raudan imeytymistä.
Tulehduksen yhteydessä tapahtuva raudan saatavuuden vähentäminen on myös osa elimistön synnynnäistä puolustusjärjestelmää. Monet taudinaiheuttajat tarvitsevat rautaa lisääntyäkseen, ja elimistö voi pyrkiä rajoittamaan niiden mahdollisuuksia hyödyntää sitä.
Pitkittyessään sama mekanismi voi kuitenkin vaikeuttaa raudan saatavuutta punasolutuotantoon ja edistää tulehdukseen liittyvän anemian kehittymistä.
Raudan imeytyminen ei ole suoraviivainen tapahtuma, jossa tietty määrä nautittua rautaa siirtyisi automaattisesti elimistön käyttöön.
Myös suun kautta otettu rauta voi vaikuttaa hepsidiinin tuotantoon. Tutkimuksissa on havaittu, että erityisesti suurehkot rauta-annokset voivat nostaa hepsidiinipitoisuutta tilapäisesti jopa noin vuorokauden ajaksi. Tämä voi vähentää seuraavan rauta-annoksen suhteellista imeytymistä.
Tästä syystä raudan annostelussa ei aina päde ajatus, jonka mukaan suurempi annos tai useammin tapahtuva annostelu johtaisi automaattisesti parempaan lopputulokseen.
Joissakin tutkimuksissa joka toinen päivä tapahtuva rautalisän annostelu on parantanut raudan suhteellista imeytymistä verrattuna päivittäiseen annosteluun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että sama annostelu olisi kaikille paras tai että suurempi suhteellinen imeytyminen johtaisi aina nopeampaan raudanpuutteen korjaantumiseen.
Sopiva annostelu riippuu esimerkiksi raudanpuutteen vaikeusasteesta, hemoglobiinipitoisuudesta, käytettävästä rautavalmisteesta ja yksilöllisestä siedettävyydestä.
Ravinnossa rautaa esiintyy sekä hemirautana että ei-hemirautana. Hemirautaa saadaan eläinperäisistä ruoista, ja se imeytyy yleensä tehokkaammin kuin kasviperäisten ruokien ei-hemirauta.
Ei-hemiraudan imeytymiseen vaikuttavat erityisesti aterian muut ainesosat. Esimerkiksi C-vitamiini voi edistää sen imeytymistä, kun taas fytaatit ja tietyt polyfenolit voivat heikentää sitä.
Rautalisissä käytetään puolestaan erilaisia rautayhdisteitä, kuten rautasuoloja ja aminohappokelaatteja. Niiden imeytymisessä ja ruoansulatuskanavan siedettävyydessä voi olla eroja, mutta yksittäisen rautamuodon paremmuutta ei voida päätellä pelkästään sen kemiallisesta rakenteesta.
Raudan imeytymistä arvioitaessa onkin tärkeää huomioida koko fysiologinen tilanne: rautavarastot, mahdollinen tulehdus, ruoansulatuskanavan toiminta, käytettävä rautamuoto ja elimistön senhetkinen raudantarve.
Ferritiini on elimistön tärkeä raudan varastointiproteiini, ja veren ferritiinipitoisuutta käytetään yleisesti rautavarastojen arvioimiseen.
Ferritiini on kuitenkin myös akuutin faasin proteiini, jonka pitoisuus voi suurentua tulehduksen yhteydessä riippumatta elimistön käytettävissä olevan raudan määrästä.
Tulehduksen nostama hepsidiini voi samanaikaisesti vähentää raudan vapautumista varastoista. Tällöin ferritiinipitoisuus voi olla normaali tai suurentunut, vaikka raudan saatavuus punasolutuotantoon olisi heikentynyt.
Siksi raudan aineenvaihdunnan arvioinnissa voidaan tarvita ferritiinin lisäksi esimerkiksi hemoglobiinia, transferriinisaturaatiota ja CRPä.
Hepsidiinin toiminta havainnollistaa yhtä ravitsemusfysiologian keskeisimmistä periaatteista: ravintoaineen nauttiminen, sen imeytyminen ja sen päätyminen solujen käyttöön ovat kolme eri asiaa.
Elimistö ei ole passiivinen vastaanottaja, joka hyödyntää kaiken sille tarjotun raudan. Se on jatkuvasti toimiva säätelyjärjestelmä, joka pyrkii turvaamaan riittävän raudan saatavuuden ja samalla ehkäisemään sen liiallista kertymistä.
Raudan kohdalla tärkeintä ei siis ole mahdollisimman suuri saanti, vaan elimistön tarpeisiin nähden oikea määrä ja toimiva aineenvaihdunnallinen tasapaino.
