33,90 €
Kolmen kasviperäisen raaka-aineen yhdistelmä: oliivinlehtiuutetta, greippiöljyä ja oreganoöljyä samassa kapselissa.
Biomed Iocidin+ yhdistää kolme hyvin erilaista kasvikunnan raaka-ainetta. Oliivipuusta käytetään lehtiä, oreganosta sen eteeristä öljyä ja greipistä valmistettua greippiöljyjauhetta. Näin yhteen kapseliin saadaan oliivinlehtien polyfenoleja sekä sitrushedelmille ja aromaattisille yrteille ominaisia kasviyhdisteitä.
Ainesosat:
Greippiöljyjauhe (Citrus grandis) [tapiokatärkkelys 77 %, luonnolliset tokoferolit 0,49 %, auringonkukkaöljy 0,49 %], oliivinlehden kuivauute (Olea europaea) 4:1, täyteaine (mikrokiteinen selluloosa), kapselin kuori (hydroksipropyylimetyyliselluloosa, vesi), oreganoöljyjauhe (Origanum vulgare) [tapiokatärkkelys 77 %, luonnolliset tokoferolit 0,49 %, auringonkukkaöljy 0,49 %], paakkuuntumisenestoaine (piidioksidi), stabilointiaine (kasviperäinen magnesiumstearaatti).
Suositeltava vuorokausiannos:
1 kapseli päivässä aterian yhteydessä.
Valmistajan ohjeen mukaan tarvittaessa voidaan käyttää 2 kapselia 3 kertaa päivässä kahden viikon ajan, minkä jälkeen käyttöä jatketaan yhdellä kapselilla päivässä.
1–6 kapselia sisältää:
Oliivinlehden kuivauutetta 150–900 mg
Greippiöljyjauhetta 150–900 mg
Oreganoöljyjauhetta 40–240 mg
Pakkauskoko: 60 kapselia / 33 g.
Vegaaninen, gluteeniton, laktoositon ja maidoton.
Peruskäytössä ota 1 kapseli päivässä aterian yhteydessä.
Valmistajan ilmoittamaa suurempaa 2 kapselin annosta kolme kertaa päivässä käytetään enintään kahden viikon ajan, minkä jälkeen palataan yhteen kapseliin päivässä.
Tuotetta ei suositella henkilöille, joilla on akuutti gastriitti tai haavainen paksusuolentulehdus. Alle 6-vuotiaille vain lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen ohjeen mukaan.
Suositeltua vuorokausiannosta ei saa ylittää. Ravintolisä ei korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota eikä terveitä elämäntapoja. Säilytettävä pienten lasten ulottumattomissa.
Säilytä kuivassa, alle 25 °C huoneenlämmössä sekä suojassa suoralta auringonvalolta ja kuumuudelta.
Iocidin+ on kiinnostava ennen kaikkea koostumuksensa vuoksi. Sen sijaan, että kapseliin olisi koottu suuri määrä erilaisia kasveja pieninä pitoisuuksina, tuotteessa on kolme selkeästi tunnistettavaa raaka-ainetta: oliivinlehtiuute, greippiöljyjauhe ja oreganoöljyjauhe.
Pidämme myös siitä, että tuotteessa käytetty oliivinlehti on uutteena. Oliivinlehtiuute on 4:1-kuivauute, mikä kertoo uutteen ja valmistuksessa käytetyn kasviraaka-aineen välisestä suhteesta. Kasviuutteen milligrammamäärää ei siksi kannata suoraan verrata saman kasvin jauheen milligrammamäärään.
Iocidin+ tarjoaa samalla hyvän mahdollisuuden tutustua aivan erilaiseen kasvikemiaan. Oliivipuun lehdet sisältävät muun muassa polyfenoleja, kun taas oreganon kiinnostava kemia löytyy suurelta osin sen aromaattisesta eteerisestä öljystä. Greippi tuo kokonaisuuteen puolestaan sitrushedelmille tyypillisen yhdistekirjon.
Oliivinlehti
Oliivipuu (Olea europaea) tunnetaan ennen kaikkea oliiveista ja oliiviöljystä, mutta myös sen lehdillä on pitkä käyttöhistoria. Lehdet sisältävät erilaisia fenolisia yhdisteitä, joista tunnetuimpia on oleuropeiini. Se kuuluu secoiridoideiksi kutsuttuun kasviyhdisteiden ryhmään ja vaikuttaa osaltaan oliivinlehtien voimakkaan karvaaseen makuun.
Oregano
Oregano (Origanum vulgare) on paljon muutakin kuin pizzamauste. Sen voimakas tuoksu syntyy kasvin valmistamasta eteerisestä öljystä. Oreganoöljyn tunnetuimpia yhdisteitä ovat karvakroli ja tymoli, mutta niiden pitoisuudet voivat vaihdella huomattavasti kasvilajikkeen, kasvuolosuhteiden ja käytetyn raaka-aineen mukaan.
Greippi
Greippi kuuluu sitrushedelmiin, joiden kuoresta, hedelmälihasta ja muista kasvinosista löytyy suuri joukko erilaisia yhdisteitä. Sitrushedelmille tyypillisiä ovat esimerkiksi erilaiset flavonoidit ja terpeenit. Greipistä puhuttaessa on kuitenkin hyvä erottaa toisistaan greippi hedelmänä, greippimehu, greipinsiemenuute ja erilaiset greippiöljyvalmisteet – ne eivät ole kemiallisesti sama asia.
Juuri tämä tekee Iocidin+ koostumuksesta kiinnostavan: yhdessä kapselissa kohtaavat oliivipuun lehtien polyfenolikemia, aromaattisen yrtin eteerinen öljy ja sitrushedelmän kasviyhdisteet.
Biomed Iocidin+ – 60 kapslar
En kombination av tre växtbaserade ingredienser: olivbladsextrakt, grapefruktolja och oreganoolja.
Biomed Iocidin+ kombinerar tre olika växtbaserade råvaror i samma kapsel. Produkten innehåller torrt olivbladsextrakt 4:1 samt pulver av grapefruktolja och oreganoolja.
Ingredienser:
Pulver av grapefruktolja (Citrus grandis) [tapiokastärkelse 77 %, naturliga tokoferoler 0,49 %, solrosolja 0,49 %], torrt extrakt av olivblad (Olea europaea) 4:1, fyllnadsmedel (mikrokristallin cellulosa), kapselskal (hydroxipropylmetylcellulosa, vatten), pulver av oreganoolja (Origanum vulgare) [tapiokastärkelse 77 %, naturliga tokoferoler 0,49 %, solrosolja 0,49 %], klumpförebyggande medel (kiseldioxid), stabiliseringsmedel (vegetabilt magnesiumstearat).
Rekommenderad daglig dos:
1 kapsel dagligen i samband med måltid.
Vid behov anger tillverkaren 2 kapslar 3 gånger dagligen under två veckor och därefter 1 kapsel dagligen.
1–6 kapslar innehåller:
Torrt olivbladsextrakt 150–900 mg
Grapefruktoljepulver 150–900 mg
Oreganooljepulver 40–240 mg
Förpackningsstorlek: 60 kapslar / 33 g.
Vegansk, glutenfri, laktosfri och mjölkfri.
Produkten rekommenderas inte för personer med akut gastrit eller ulcerös kolit. För barn under 6 år endast enligt anvisning av läkare eller annan sakkunnig.
Den rekommenderade dagliga dosen får inte överskridas. Kosttillskott bör inte användas som ersättning för en varierad och balanserad kost och en hälsosam livsstil.
Förvaras torrt vid rumstemperatur under 25 °C, skyddat från direkt solljus och värme. Förvaras utom räckhåll för små barn.
Oreganon tunnistaa usein jo ennen kuin sen näkee. Kun tuoretta lehteä hieraisee sormien välissä tai kuivattua oreganoa ripottelee ruokaan, ilmaan vapautuu voimakas, lämmin ja hieman pippurinen tuoksu. Tämän tunnistettavan aromin taustalla on kasvin valmistama monimutkainen seos haihtuvia yhdisteitä, joita kutsutaan yhdessä eteeriseksi öljyksi.
Oreganon (Origanum vulgare) eteerisestä öljystä tunnetaan lukuisia erilaisia yhdisteitä, joista erityisesti karvakroli ja tymoli ovat herättäneet tutkimuksellista kiinnostusta. Niiden lisäksi öljy voi sisältää esimerkiksi p-symeeniä ja γ-terpineeniä. Yhdisteiden pitoisuudet vaihtelevat kasvin perimän, kasvuolosuhteiden ja valmistusmenetelmän mukaan. Siksi kaksi samasta kasvilajista valmistettua oreganoöljyä voivat olla kemiallisesti hyvinkin erilaisia.
Eteerinen öljy ei myöskään ole sama asia kuin tavallinen ruokaöljy. Siinä missä oliiviöljy koostuu pääasiassa rasvahappoja sisältävistä triglyserideistä, oreganoöljyn aromi syntyy haihtuvista kasviyhdisteistä. Juuri niiden haihtuvuus mahdollistaa sen, että tunnistamme oreganon tuoksun jo kaukaa.
Vaikka eteerisistä öljyistä ja tavallisista kasviöljyistä käytetään samaa sanaa, niiden kemiallinen rakenne ja ominaisuudet eroavat toisistaan huomattavasti.
Oliiviöljy, rypsiöljy ja muut tavalliset ruokaöljyt koostuvat pääasiassa triglyserideistä. Ne ovat glyserolista ja rasvahapoista muodostuneita molekyylejä, joita kasvit käyttävät muun muassa energian varastointiin.
Eteeriset öljyt puolestaan muodostuvat haihtuvista orgaanisista yhdisteistä. Niihin voi kuulua esimerkiksi monoterpeenejä, seskviterpeenejä ja erilaisia hapellisia terpeenijohdannaisia.
Näiden yhdisteiden fysikaaliset ominaisuudet mahdollistavat niiden haihtumisen ympäröivään ilmaan. Kun avaamme oreganopurkin tai murskaamme tuoretta lehteä, osa kasvin haihtuvista yhdisteistä vapautuu ja kulkeutuu hajureseptoreihimme.
Tuoksu on siis seurausta todellisista kemiallisista molekyyleistä, jotka irtoavat kasvista ja leviävät ympäristöön.
Oreganon eteerisestä öljystä on tunnistettu kymmeniä erilaisia yhdisteitä. Tunnetuimpia ovat karvakroli ja tymoli, jotka kuuluvat fenolisiin monoterpenoideihin.
Karvakroli yhdistetään erityisesti oreganon voimakkaaseen, lämpimään ja mausteiseen aromiin. Tymoli puolestaan tunnetaan myös timjamista, jonka tuoksussa sillä voi olla merkittävä rooli.
Karvakroli ja tymoli ovat rakenteellisesti hyvin lähellä toisiaan. Niillä on sama molekyylikaava, mutta niiden atomien järjestys eroaa hieman. Tällaisia yhdisteitä kutsutaan rakenneisomeereiksi.
Pienetkin erot molekyylien rakenteessa voivat vaikuttaa niiden kemiallisiin ominaisuuksiin ja biologiseen käyttäytymiseen.
Oreganon eteerisessä öljyssä esiintyy usein myös muita yhdisteitä, kuten p-symeeniä ja γ-terpineeniä, jotka liittyvät kasvin terpeeniaineenvaihduntaan.
Karvakrolin ja tymolin ominaisuuksia on tutkittu erityisesti laboratorio-olosuhteissa, muun muassa niiden vuorovaikutuksesta mikrobien solurakenteiden kanssa. Laboratoriotuloksista ei kuitenkaan voida suoraan päätellä, että oreganoöljyn nauttimisella olisi vastaavia vaikutuksia ihmiskehossa.
Kasvien kemiallinen koostumus ei ole täysin muuttumaton.
Oreganon sisältämien haihtuvien yhdisteiden suhteisiin voivat vaikuttaa esimerkiksi kasvin perimä, kasvupaikka, lämpötila, auringonvalo, maaperä, sadonkorjuuajankohta ja kasvimateriaalin käsittely.
Lisäksi merkitystä on sillä, mistä kasvin osasta eteerinen öljy valmistetaan ja millaista tislaus- tai muuta erotusmenetelmää käytetään.
Saman kasvilajin sisällä voi esiintyä erilaisia kemotyyppejä. Kemotyypillä tarkoitetaan kasvin kemiallista muunnosta, jossa tietty yhdiste tai yhdisteryhmä on erityisen hallitseva.
Yhdessä oreganoöljyssä karvakroli voi muodostaa huomattavan suuren osan eteerisestä öljystä, kun taas toisessa öljyssä muiden yhdisteiden suhteellinen osuus voi olla suurempi.
Tämän vuoksi pelkkä latinankielinen kasvinimi Origanum vulgare ei vielä kerro kaikkea tuotteen koostumuksesta.
Kasviöljyjen ja -uutteiden laadun arvioinnissa voidaan käyttää esimerkiksi kaasukromatografiaa ja massaspektrometriaa, joiden avulla tunnistetaan ja mitataan haihtuvia yhdisteitä.
Oregano ei tuota karvakrolia ja tymolia ihmisen ravintolisiä tai ruoanlaittoa varten. Nämä aineet ovat osa kasvin omaa aineenvaihduntaa ja sen vuorovaikutusta ympäristön kanssa.
Kasvien haihtuvilla yhdisteillä voi olla useita biologisia tehtäviä.
Ne voivat osallistua esimerkiksi kasvien kemialliseen viestintään, pölyttäjien houkuttelemiseen, kasvinsyöjiin liittyviin puolustusmekanismeihin sekä vuorovaikutukseen ympäristön mikrobien kanssa.
Kasvien kemiallinen puolustus ei myöskään perustu yhteen aineeseen. Erilaiset yhdisteet voivat muodostaa monimutkaisia kokonaisuuksia, joiden koostumus muuttuu kasvin kehitysvaiheen ja ympäristöolosuhteiden mukaan.
Oreganon voimakas aromi onkin yksi näkyvän kasvin ulkopuolelle ulottuva osa sen biologiaa.
Keittiössä käytetty kuivattu oregano sisältää kasvin lehtien ja kukintojen rakenteita sekä monia erilaisia kasviaineita.
Eteerinen oreganoöljy puolestaan on näistä kasveista erotettu, haihtuvista yhdisteistä muodostuva väkevä seos.
Tämä ero on tärkeä ymmärtää.
Kun ruokaan lisätään pieni määrä kuivattua oreganoa, samalla saadaan kasvimateriaalia, jonka sisältämät aromaattiset yhdisteet muodostavat vain osan sen kokonaispainosta.
Eteerisessä öljyssä nämä haihtuvat yhdisteet ovat huomattavasti tiiviimmässä muodossa.
Siksi muutama tippa eteeristä oreganoöljyä ei vastaa muutamaa tuoretta tai kuivattua oreganonlehteä.
Väkevyys on huomioitava myös turvallisuudessa. Eteeriset öljyt voivat ärsyttää limakalvoja ja ruoansulatuskanavaa, eikä kaikkia eteerisiä öljyjä ole tarkoitettu nautittaviksi. Niiden käyttöä ei pidä rinnastaa tavalliseen maustekäyttöön.
Oreganoöljyä sisältävissä valmisteissa voi olla huomattavia eroja.
Tuotetta tarkasteltaessa olennaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi:
Pelkkä oreganoöljyn milligrammamäärä ei siis välttämättä kerro, kuinka paljon valmiste sisältää esimerkiksi karvakrolia tai tymolia.
Myös valmistusmenetelmä ja mahdollinen laimennus vaikuttavat lopulliseen koostumukseen.
Oregano on erinomainen esimerkki siitä, kuinka kasvien maku ja tuoksu liittyvät niiden omaan biologiaan.
Aromaattiset yhdisteet eivät ole vain ruoanlaiton kannalta kiinnostavia ominaisuuksia. Ne ovat osa kasvin aineenvaihduntaa, ympäristöön sopeutumista ja kemiallista vuorovaikutusta.
Kun avaamme oreganopurkin ja tuttu aromi leviää huoneeseen, nenämme havaitsee käytännössä osan kasvin valmistamista haihtuvista molekyyleistä.
Oreganon voimakas tuoksu onkin pieni muistutus siitä, kuinka monimutkaista kemiaa tavallisen keittiöyrtin sisällä tapahtuu.
Kun ajattelemme oliivipuuta, mieleen tulevat yleensä oliivit ja niistä valmistettu oliiviöljy. Välimeren alueella kasvava oliivipuu (Olea europaea) on kuitenkin paljon muutakin kuin hedelmiensä summa. Se on pitkäikäinen, ainavihanta puu, jonka hopeanvihreät lehdet joutuvat vuodesta toiseen kohtaamaan voimakasta auringonvaloa, kuumuutta, kuivuutta ja vaihtelevia ympäristöolosuhteita.
Lehdet eivät ole kasville pelkkä vihreä pinta. Niissä tapahtuvat fotosynteesi, kaasujenvaihto ja monet kasvin aineenvaihdunnan keskeiset tapahtumat. Samalla oliivipuu valmistaa lehtiinsä erilaisia kasviyhdisteitä, jotka osallistuvat sen kasvuun, kemialliseen viestintään ja ympäristöön sopeutumiseen.
Oliivinlehden tunnetuimpiin yhdisteisiin kuuluu oleuropeiini, joka on oliivipuulle ominainen fenolinen secoiridoidi. Sen lisäksi lehdistä on tunnistettu muun muassa hydroksityrosolia, tyrosolia, verbaskosidia ja erilaisia flavonoideja. Oliivinlehti onkin kemiallisesti huomattavasti monimutkaisempi kokonaisuus kuin yhden yksittäisen yhdisteen perusteella voisi ajatella.
Iocidin+-valmisteessa oliivinlehteä käytetään 4:1-kuivauutteena. Tämä kertoo uutteen valmistuksessa käytetyn kasvimateriaalin ja saadun uutteen välisestä suhteesta, mutta ei yksin määritä sen sisältämien yhdisteiden pitoisuuksia tai biologisia ominaisuuksia.
Oliivipuu on yksi Välimeren alueen tunnetuimmista viljelykasveista. Sitä on kasvatettu tuhansien vuosien ajan erityisesti hedelmien ja oliiviöljyn tuotantoa varten.
Oliivipuu voi elää hyvin vanhaksi, ja sen ainavihannat lehdet ovat sopeutuneet olosuhteisiin, joissa auringonvalo on voimakasta ja vettä voi olla saatavilla epäsäännöllisesti.
Lehtien kapea muoto, vahamainen pintakerros ja alapinnan hopeanharmaat rakenteet ovat osa tätä sopeutumista. Ne liittyvät muun muassa lehden lämpötilan ja veden haihtumisen säätelyyn.
Oliivipuun lehdet ovat aktiivisia aineenvaihdunnallisia rakenteita. Niissä valmistetaan sokereita fotosynteesin avulla, mutta myös lukuisia muita yhdisteitä, jotka osallistuvat kasvin fysiologisiin toimintoihin.
Kasvit tuottavat tällaisia yhdisteitä esimerkiksi ympäristöön sopeutumisen, puolustusmekanismien ja kemiallisen viestinnän tarpeisiin.
Oliivinlehti onkin kiinnostava esimerkki siitä, kuinka kasvin ulkoisesti vaatimaton osa voi sisältää monimutkaisen kemiallisen kokonaisuuden.
Oliivinlehden tunnetuimpia yhdisteitä on oleuropeiini, joka kuuluu secoiridoidiglykosideihin.
Se on yksi oliivipuun tunnusomaisista fenolisista yhdisteistä, ja sitä esiintyy sekä lehdissä että hedelmissä.
Erityisesti vihreissä oliivinlehdissä oleuropeiinia voi olla huomattavia määriä, vaikka pitoisuus vaihtelee esimerkiksi oliivipuulajikkeen, kasvuolosuhteiden ja sadonkorjuuajankohdan mukaan.
Oleuropeiini liittyy myös oliivipuun raaka-aineiden karvaaseen makuun. Esimerkiksi tuoreet, käsittelemättömät oliivit ovat usein voimakkaan karvaita, minkä vuoksi niitä tavallisesti käsitellään ennen syömistä.
Oleuropeiinin kemiallinen rakenne on herättänyt kiinnostusta erityisesti kasvikemian ja elintarviketutkimuksen näkökulmasta.
On kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan yhdisteen kemialliset ominaisuudet, laboratoriotutkimuksissa tehdyt havainnot ja ihmisillä osoitetut vaikutukset.
Yksittäisen kasviyhdisteen esiintyminen valmisteessa ei sellaisenaan osoita tiettyä terveysvaikutusta.
Vaikka oleuropeiini on yksi oliivinlehden tunnetuimmista aineosista, se ei ole lehden ainoa fenolinen yhdiste.
Oliivinlehdistä on tunnistettu muun muassa:
Näiden yhdisteiden suhteelliset pitoisuudet voivat muuttua kasvin kehitysvaiheen, kasvupaikan ja käsittelymenetelmien mukaan.
Oliivinlehteä ei siis ole mielekästä tarkastella vain yhtenä molekyylinä. Kyseessä on kasvimateriaali, jonka kemiallinen koostumus muodostuu useiden eri yhdisteryhmien kokonaisuudesta.
Kasvien kemia ei ole pysähtynyt luettelo yksittäisistä molekyyleistä.
Kasvissa tapahtuu jatkuvasti aineenvaihdunnallisia reaktioita, joissa yhdisteitä muodostuu, muokataan ja hajotetaan.
Oliivipuun kohdalla tästä tarjoaa kiinnostavan esimerkin oleuropeiinin ja hydroksityrosolin välinen yhteys.
Oleuropeiinin rakenne sisältää hydroksityrosoliin liittyvän osan, ja oleuropeiini voi hajota erilaisten kemiallisten ja entsymaattisten reaktioiden seurauksena. Näissä prosesseissa voi muodostua muun muassa hydroksityrosolia.
Tällaisia muutoksia voi tapahtua kasvimateriaalin käsittelyn, fermentoinnin ja muiden prosessien aikana.
Myös oliivien kypsyminen ja käsittely vaikuttavat siihen, millaisia fenolisia yhdisteitä lopullisessa elintarvikkeessa esiintyy.
Tämä havainnollistaa sitä, miksi kasvin kemiallinen koostumus ei riipu ainoastaan kasvilajista, vaan myös siitä, miten raaka-ainetta käsitellään.
Oliivipuun hedelmät, niistä valmistettu oliiviöljy ja puun lehdet ovat kaikki peräisin samasta kasvista, mutta niiden koostumus eroaa toisistaan merkittävästi.
Oliiviöljy koostuu pääasiassa triglyserideistä, joiden rasvahapoista suuri osa on öljyhappoa.
Laadukkaassa neitsytoliiviöljyssä esiintyy myös pieniä määriä fenolisia yhdisteitä, joiden koostumukseen vaikuttavat esimerkiksi oliivilajike ja öljyn valmistusmenetelmä.
Oliivinlehti puolestaan on kasvin fotosynteesiin osallistuva rakenne, joka sisältää muun muassa kuituja, pigmenttejä ja erilaisia fenolisia yhdisteitä.
Siksi oliivinlehtiuutetta ja oliiviöljyä ei voida pitää kemiallisesti samanlaisina raaka-aineina.
Myös niiden tutkimustulokset on erotettava toisistaan. Esimerkiksi tietyille oliiviöljyn polyfenoleille hyväksyttyä EU terveysväitettä ei voida automaattisesti soveltaa oliivinlehtiuutteeseen.
Iocidin+-valmisteessa oliivinlehteä käytetään 4:1-kuivauutteena.
Merkintä tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, että neljästä osasta alkuperäistä kuivattua kasvimateriaalia on valmistettu yksi osa kuivauutetta.
Esimerkiksi 100 mg tällaista natiivia uutetta vastaisi valmistuksessa käytetyn raaka-aineen määrän perusteella noin 400 mg kuivattua oliivinlehteä.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki oliivinlehden sisältämät yhdisteet olisivat uutteessa nelinkertaisina pitoisuuksina.
Uuttamisen aikana osa yhdisteistä siirtyy uutteeseen tehokkaammin kuin toiset. Osa kasvimateriaalin aineosista voi jäädä kokonaan uuttamatta.
Lisäksi lopputulokseen vaikuttavat esimerkiksi käytetty liuotin, uuttolämpötila ja uutteen mahdollinen jatkokäsittely.
Uutesuhde kertoo siis valmistuksessa käytetyn kasvimateriaalin ja saadun uutteen välisestä suhteesta, ei suoraan tuotteen tehosta tai yksittäisten yhdisteiden pitoisuuksista.
Jos uute sisältää kantaja- tai muita apuaineita, on lisäksi tärkeää tietää, viittaako ilmoitettu uutesuhde natiiviin uutteeseen vai lopulliseen uutevalmisteeseen.
Kasviuutteen laadun arvioinnissa voidaan tarkastella useita eri ominaisuuksia.
Oliivinlehtiuutteessa kiinnostuksen kohteena voivat olla esimerkiksi käytetty kasvilaji, kasvin osa, uuttomenetelmä ja uutteen sisältämien fenolisten yhdisteiden pitoisuudet.
Oleuropeiinia voidaan käyttää yhtenä analysoitavana yhdisteenä, mutta sen määrä ei yksin kuvaa kaikkia oliivinlehtiuutteen ominaisuuksia.
Myös muiden yhdisteiden pitoisuuksilla ja uutteen kokonaiskoostumuksella voi olla merkitystä raaka-aineen kemiallisessa arvioinnissa.
Kasviuutteiden analysoinnissa voidaan käyttää esimerkiksi nestekromatografisia menetelmiä, joiden avulla erotetaan ja mitataan yksittäisiä yhdisteitä.
Tällaiset analyysit auttavat arvioimaan raaka-aineen tunnistettavuutta, koostumusta ja valmistuserien yhdenmukaisuutta.
Pelkkä uutteen kokonaismäärä milligrammoina ei siis kerro kaikkea sen kemiallisesta sisällöstä.
Oliivipuu on hyvä esimerkki siitä, kuinka valikoivasti ihmiset ovat tottuneet hyödyntämään kasvien eri osia.
Hedelmät ja niistä valmistettu oliiviöljy ovat olleet osa Välimeren ruokakulttuuria tuhansien vuosien ajan. Samassa puussa kasvavat lehdet muodostavat kuitenkin oman, kemiallisesti erilaisen kokonaisuutensa.
Oliivinlehdissä esiintyvät oleuropeiini, hydroksityrosoli ja muut fenoliset yhdisteet kertovat kasvin monipuolisesta aineenvaihdunnasta ja sen kyvystä sopeutua ympäristöönsä.
Samalla oliivinlehti muistuttaa, ettei kasvin biologinen kiinnostavuus rajoitu niihin osiin, joita olemme perinteisesti tottuneet syömään.
Oliivipuun hedelmät tarjoavat ravintoa, mutta sen lehdet avaavat aivan toisenlaisen näkymän kasvin kemialliseen maailmaan.
