37,90 €
Toimitusaika 2–5 arkipäivää
Yhden raaka-aineen luuliemijauhe ruoholla ruokitusta naudasta. 95 % proteiinia ja kollageenille tyypillinen aminohappoprofiili.
Dense Bone Broth on naudan luuliemestä valmistettu jauhe, joka tuo perinteisen pitkään haudutetun luuliemen helppokäyttöiseen muotoon. Jauhe voidaan sekoittaa lämpimään juomaan tai käyttää osana keittoja, patoja, kastikkeita ja muuta ruoanlaittoa.
Ainesosat:
Naudan luuliemiproteiini ruoholla ruokitusta naudasta.
Suositeltu annos: 15 g päivässä.
Ravintosisältö / 15 g:
Energia 264 kJ / 63 kcal
Rasva 0,5 g – josta tyydyttynyttä 0,1 g
Hiilihydraatit 0,2 g – josta sokereita 0 g
Kuitu 0,2 g
Proteiini 14 g
Suola 0,3 g
Ravintosisältö / 100 g:
Energia 1757 kJ / 420 kcal
Rasva 3 g– josta tyydyttynyttä 0,8 g
Hiilihydraatit 1 g– josta sokereita 0 g
Kuitu 1 g
Proteiini 95 g
Suola 2 g
Suola on tuotteessa luontaisesti esiintyvää eikä siihen ole lisätty suolaa.
Pakkauskoko: 500 g
Annoksia pakkauksessa: noin 33
Raaka-aine: EU alueella kasvatetut ruoholla ruokitut naudat.
Sekoita 15 g eli noin yksi reilu ruokalusikallinen haluamaasi juomaan tai ruokaan.
Luuliemijauhetta voi käyttää esimerkiksi lämpimänä liemijuomana tai lisätä keittoihin, patoihin ja kastikkeisiin. Se sopii myös ruokiin, joihin halutaan helposti lisää eläinperäistä proteiinia.
Voit rakentaa siitä yksinkertaisen lämpimän liemijuoman lisäämällä joukkoon esimerkiksi yrttejä ja mausteita.
Pidämme tässä tuotteessa ennen kaikkea siitä, että luuliemestä on tehty yksinkertaista.
Perinteisen luuliemen valmistaminen vaatii raaka-aineita ja pitkän haudutusajan. Jauhe mahdollistaa saman tyyppisen raaka-aineen käyttämisen muutamassa sekunnissa.
Toinen kiinnostava ominaisuus on proteiinin koostumus. Tavallinen länsimainen ruokavalio sisältää paljon lihaslihaa, jonka aminohappoprofiili eroaa sidekudoksen ja kollageenin proteiineista. Luuliemijauheessa korostuvatkin erityisesti glysiini, proliini ja hydroksiproliini.
Tuotteessa ei ole myöskään yritetty tehdä luuliemestä monimutkaista hyvinvointituotetta. Ainesosaluettelossa on käytännössä yksi asia: naudan luuliemiproteiini.
Luuliemi on vanha ruoka, joka syntyy yksinkertaisesta ajatuksesta: eläimestä hyödynnetään muutakin kuin lihasliha. Pitkän haudutuksen aikana luista, rustoista ja sidekudoksesta siirtyy liemeen muun muassa proteiineja ja niiden rakenneosia.
Ravitsemuksellisesti luuliemen kiinnostavimpia ominaisuuksia on sen kollageenille tyypillinen aminohappoprofiili.
Kollageeni on eläinkunnan runsain rakenneproteiini, ja sen aminohappokoostumus eroaa monista muista proteiineista. Siinä esiintyy erityisen runsaasti glysiiniä ja proliinia sekä kollageenille hyvin tunnusomaista hydroksiproliinia.
Tämä tekee luuliemiproteiinista erilaisen proteiininlähteen kuin esimerkiksi tavallinen lihasliha, kananmuna tai heraproteiini. Kyse ei ole siitä, että toinen olisi toista ”parempi”, vaan siitä, että eri kudosten proteiinit rakentuvat erilaisista aminohappoyhdistelmistä.
Perinteisen luuliemen valmistaminen vie kuitenkin aikaa. Luita ja sidekudosta voidaan hauduttaa tuntikausia, ja lopputuloksen koostumus vaihtelee käytettyjen raaka-aineiden, veden määrän ja valmistusajan mukaan.
Jauheessa idea on yksinkertainen: luuliemen proteiinit on tuotu tiivistettyyn ja helposti annosteltavaan muotoon. Dense Bone Broth sisältää 95 % proteiinia, ja 15 gramman annoksesta saadaan noin 14 grammaa proteiinia.
Luuliemi sopii myös hyvin yhteen nose-to-tail-ajattelun kanssa. Kun eläimestä käytetään lihasten lisäksi luita ja sidekudoksia, hyödynnetään ravinnoksi myös sellaisia osia, jotka nykyisessä ruokakulttuurissa jäävät helposti vähälle käytölle.
Luuliemi ei siis ole uusi hyvinvointikeksintö. Uutta on lähinnä se, että vanha ruoka on saatu mahtumaan lusikalliseen jauhetta.
Dense Bone Broth – benbuljongspulver 500 g
Produkten innehåller endast benbuljongprotein från gräsbetande nötkreatur. Inga sötningsmedel eller aromer har tillsatts.
En portion på 15 gram innehåller cirka 14 gram protein.
Proteinets aminosyraprofil kännetecknas särskilt av aminosyror som förekommer rikligt i kollagen, såsom glycin, prolin och hydroxyprolin.
Näringsinnehåll
Ingredienser: benbuljongprotein från gräsbetande nötkreatur.
Rekommenderad portion: 15 g per dag.
Näringsvärde / 15 g:
Energi 264 kJ / 63 kcal
Fett 0,5 g
– varav mättat fett 0,1 g
Kolhydrater 0,2 g
– varav sockerarter 0 g
Fiber 0,2 g
Protein 14 g
Salt 0,3 g
Näringsvärde / 100 g:
Energi 1757 kJ / 420 kcal
Fett 3 g
– varav mättat fett 0,8 g
Kolhydrater 1 g
– varav sockerarter 0 g
Fiber 1 g
Protein 95 g
Salt 2 g
Saltet förekommer naturligt i produkten och inget salt har tillsatts.
Förpackningsstorlek: 500 g
Antal portioner: cirka 33
Råvara: gräsbetande nötkreatur uppfödda inom EU.
Användning
Blanda 15 g, cirka en rågad matsked, i valfri dryck eller maträtt.
Pulvret kan användas som en varm buljongdryck eller tillsättas i exempelvis soppor, grytor och såser.
Förvaras torrt och väl förslutet.
Kollageeni ei ole vain yksi proteiini muiden joukossa. Se on ihmiskehon runsain proteiini ja keskeinen osa monien sidekudosten soluväliainetta. Kollageenia löytyy esimerkiksi ihosta, luista, jänteistä, nivelsiteistä ja rustosta. Eri kudoksissa esiintyy erilaisia kollageenityyppejä, mutta niitä yhdistää kollageenille hyvin tunnusomainen molekyylirakenne.
Tämän rakenteen taustalla ovat erityisesti kolme aminohappoa: glysiini, proliini ja hydroksiproliini. Niiden runsas esiintyminen ei ole sattumaa, vaan ne liittyvät suoraan siihen, miten kollageeniketjut pystyvät muodostamaan vahvan kolmoiskierteisen rakenteensa.
Dense Bone Brothin kaltaisessa luuliemijauheessa näiden aminohappojen esiintyminen kuvastaa tuotteen eläinperäistä, kollageenipitoisista kudoksista peräisin olevaa proteiinia. Mutta miksi juuri nämä kolme aminohappoa ovat kollageenin rakenteessa niin kiinnostavia?
Kollageenin perusrakenne poikkeaa monista muista proteiineista. Sen kolme polypeptidiketjua kiertyvät toistensa ympärille ja muodostavat kolmoiskierteeksi kutsutun rakenteen.
Rakennetta voi havainnollistaa köydellä: yksi lanka on suhteellisen ohut ja taipuisa, mutta useampi yhteen kiertynyt lanka muodostaa huomattavasti vahvemman kokonaisuuden. Kollageenin kolmoiskierre toimii hieman saman periaatteen mukaisesti, vaikka molekyylitason rakenne on tietenkin paljon monimutkaisempi.
Kolmoiskierteen muodostuminen edellyttää kuitenkin hyvin tarkkaa aminohappojärjestystä.
Kollageenin aminohappojärjestyksessä toistuu tyypillinen kuvio:
Gly–X–Y
Tämä tarkoittaa, että joka kolmas aminohappo on glysiini, kun taas X- ja Y-paikoilla voi esiintyä erilaisia aminohappoja. Näissä kohdissa esiintyy kuitenkin usein proliinia ja hydroksiproliinia.
Glysiinin erityinen merkitys johtuu sen rakenteesta. Se on aminohapoista pienin: sen sivuketjuna on vain yksi vetyatomi.
Kollageenin kolmen ketjun pakkautuessa yhteen kolmoiskierteen keskelle jää hyvin vähän tilaa. Suurempi aminohappo ei mahtuisi samaan kohtaan yhtä hyvin. Glysiinin pieni koko mahdollistaa ketjujen tiiviin pakkautumisen kollageenin kolmoiskierteeksi.
Kollageenin suuri glysiinipitoisuus on siis suoraan yhteydessä proteiinin rakenteeseen.
Proliini eroaa rakenteeltaan useimmista muista aminohapoista. Sen sivuketju muodostaa rengasrakenteen, joka liittyy takaisin aminohapon typpiatomiin.
Tämän vuoksi proliini rajoittaa proteiiniketjun liikkumista ja vaikuttaa siihen, millaisia muotoja ketju pystyy ottamaan.
Kollageenissa tämä ominaisuus on hyödyllinen. Proliinin ja sen johdannaisen hydroksiproliinin suuri määrä auttaa kollageeniketjuja muodostamaan niille ominaisen rakenteen.
Glysiini mahdollistaa siis ketjujen tiiviin pakkautumisen, kun taas proliinin kaltaiset aminohapot vaikuttavat ketjujen rakenteelliseen jäykkyyteen ja geometriaan.
Hydroksiproliini tekee kollageenista biokemiallisesti erityisen kiinnostavan.
Kollageenin hydroksiproliini syntyy suurelta osin vasta proteiinisynteesin jälkeen. Ensin proliini liitetään muodostuvaan prokollageeniketjuun. Tämän jälkeen tiettyjä proliinitähteitä hydroksyloidaan entsymaattisesti.
Reaktiota katalysoivat prolyylihydroksylaasientsyymit, ja niiden normaali toiminta tarvitsee muun muassa C-vitamiinia, rautaa ja happea.
Näin tavallisesta proliinitähteestä muodostuu hydroksiproliinia.
C-vitamiinin ja kollageenin välinen yhteys on hyvä esimerkki siitä, kuinka vitamiini voi toimia osana hyvin konkreettista biokemiallista prosessia.
C-vitamiinia tarvitaan proliini- ja lysyylitähteiden hydroksylaatioon osallistuvien entsyymien normaalissa toiminnassa. Hydroksiproliini puolestaan auttaa vakauttamaan kollageenin kolmoiskierrettä.
Tästä syystä vakava C-vitamiinin puute häiritsee normaalin kollageenin muodostumista. Historiallisesti tämä näkyi keripukissa esimerkiksi verenvuotoina, haavojen huonona paranemisena ja sidekudosten heikkenemisenä.
Yhteys näkyy myös C-vitamiinille hyväksytyissä terveysväitteissä: C-vitamiini edistää normaalia kollageenin muodostumista ihon, verisuonten, luiden, rustojen, ikenien ja hampaiden normaalia toimintaa varten.
Glysiini, proliini ja hydroksiproliini korostuvat kollageenin aminohappokoostumuksessa, mutta kollageeni sisältää myös monia muita aminohappoja.
Erityisesti glysiinin osuus on suuri, koska sitä tarvitaan joka kolmannessa kohdassa kollageenin toistuvassa Gly–X–Y-rakenteessa. Proliinin ja hydroksiproliinin osuudet puolestaan vaihtelevat kollageenityypin ja kudoksen mukaan.
Näiden kolmen aminohapon runsas esiintyminen muodostaa kuitenkin kollageenille niin tunnusomaisen profiilin, että aminohappokoostumus voi kertoa paljon siitä, millaisesta proteiinilähteestä tuote on valmistettu.
Kun kollageenia tai kollageenipitoista proteiinia syödään, kokonaiset kollageenikuidut eivät siirry sellaisenaan suolistosta esimerkiksi ihoon tai niveliin.
Ruoansulatuksessa proteiineja pilkotaan entsyymien avulla pienemmiksi peptideiksi ja vapaiksi aminohapoiksi. Näitä imeytyy suolistosta verenkiertoon, minkä jälkeen elimistö käyttää niitä oman aineenvaihduntansa tarpeisiin.
Kollageeniperäisen proteiinin erityispiirre on sen aminohappokoostumus. Siinä korostuvat juuri kollageenille tyypilliset aminohapot, kuten glysiini, proliini ja hydroksiproliini.
Siksi on täsmällisempää puhua kollageenille tyypillisestä aminohappoprofiilista kuin ajatella syödyn kollageenin kulkeutuvan suoraan tiettyyn kudokseen.
Eri proteiinit eivät sisällä aminohappoja samoissa suhteissa. Esimerkiksi lihaskudoksen proteiinien, maitoproteiinien ja kollageenipitoisen sidekudoksen aminohappoprofiilit eroavat toisistaan.
Kun luuliemijauheen aminohappoprofiilissa korostuvat glysiini, proliini ja hydroksiproliini, kyse ei siis ole kolmesta sattumanvaraisesti samaan tuotteeseen päätyneestä aminohaposta.
Ne muodostavat eräänlaisen biokemiallisen sormenjäljen kollageenipitoiselle raaka-aineelle.
Ja juuri tässä kollageenin rakenne muuttuu kiinnostavaksi: glysiinin pieni koko, proliinin jäykkä rengasrakenne ja proliinista muodostettava hydroksiproliini auttavat yhdessä rakentamaan proteiinille sen tunnusomaisen kolmoiskierteen.
Proteiinista puhutaan helposti yhtenä ravintoaineena: pakkauksen kyljestä katsotaan proteiinigrammat ja verrataan niitä toiseen tuotteeseen. Elimistön näkökulmasta proteiini ei kuitenkaan ole yksi aine, vaan suuri joukko erilaisia aminohapoista rakentuvia molekyylejä. Niiden rakenne ja aminohappokoostumus määräytyvät pitkälti sen mukaan, mitä tehtävää kyseinen proteiini kudoksessa hoitaa.
Tämä näkyy hyvin, kun verrataan lihaslihaa ja sidekudosta. Pihvin lihaskudos on rakennettu ennen kaikkea tuottamaan voimaa ja liikettä, kun taas sidekudoksen täytyy kestää vetoa, tukea kudoksia ja muodostaa niiden välisiä rakenteita. Kun tehtävä muuttuu, myös proteiinit muuttuvat – ja samalla muuttuu niiden aminohappoprofiili.
Siksi kaksi ruoka-ainetta voi sisältää grammamääräisesti saman verran proteiinia, vaikka niiden sisältämät aminohapot ja ravitsemukselliset ominaisuudet eivät olisi samanlaisia.
Tavallinen naudanliha koostuu suurelta osin luurankolihaksesta. Lihassolujen sisällä on valtava määrä proteiinirakenteita, joiden avulla lihas pystyy supistumaan.
Tunnetuimpia näistä ovat aktiini ja myosiini. Kun lihassolu aktivoituu, nämä proteiinit työskentelevät yhdessä ja mahdollistavat lihassäikeen lyhenemisen.
Lihaskudoksessa on niiden lisäksi lukuisia muita proteiineja, entsyymejä ja rakenteita. Lihaslihan proteiinikoostumus kuvastaakin hyvin kudoksen tehtävää: kyseessä on aineenvaihdunnallisesti aktiivinen kudos, jonka täytyy pystyä tuottamaan voimaa, käyttämään energiaa ja mukautumaan kuormitukseen.
Ravitsemuksellisesti lihasliha tarjoaa kaikkia ihmiselle välttämättömiä aminohappoja ja sisältää runsaasti esimerkiksi leusiinia ja muita välttämättömiä aminohappoja.
Sidekudos ei ole rakennettu supistumaan kuten lihas. Sen tehtävänä on ennen kaikkea yhdistää, tukea, ympäröidä ja vahvistaa kudoksia.
Sidekudosta löytyy kaikkialta kehosta. Sitä on esimerkiksi ihossa, jänteissä, nivelsiteissä, rustossa sekä lihasten, verisuonten ja elinten ympärillä. Myös luun orgaanisesta tukirakenteesta suuri osa on kollageenia.
Sidekudos koostuu soluista ja niiden ympärille muodostuvasta soluväliaineesta. Tässä soluväliaineessa on erilaisia rakenneproteiineja, joista kollageenit muodostavat suuren ja tärkeän ryhmän.
Kun kudoksen tehtävänä on kestää mekaanista rasitusta, tarvitaan aivan erilaisia molekyylirakenteita kuin supistuvassa lihassolussa.
Kollageenin tunnusomainen rakenne näkyy suoraan sen aminohappokoostumuksessa.
Kollageeniketjuissa toistuu Gly–X–Y-rakenne, jossa joka kolmas aminohappo on glysiini. X- ja Y-paikoilla esiintyy usein proliinia ja hydroksiproliinia.
Tämän vuoksi kollageeniperäisessä proteiinissa korostuvat erityisesti:
Lihaslihan proteiineissa aminohappojen suhteet ovat erilaisia ja välttämättömien aminohappojen osuus on yleensä kollageenia suurempi.
Näin aminohappoprofiili toimii tavallaan proteiinin biokemiallisena sormenjälkenä. Se voi kertoa jotakin siitä, millaisesta kudoksesta proteiini on peräisin.
Ravintoarvotaulukossa proteiini ilmoitetaan grammoina. Tämä on hyödyllinen tieto, mutta se ei kerro, missä suhteessa proteiini sisältää eri aminohappoja.
Esimerkiksi 20 grammaa kollageeniperäistä proteiinia ei aminohappokoostumukseltaan vastaa 20 grammaa kananmunan, kalan, lihaslihan tai heran proteiinia.
Tämä korostuu erityisesti välttämättömien aminohappojen kohdalla. Ihmiselimistö pystyy muodostamaan osan tarvitsemistaan aminohapoista itse, mutta yhdeksän aminohappoa on saatava ravinnosta. Niitä kutsutaan välttämättömiksi aminohapoiksi.
Proteiinilähteitä voidaan siksi tarkastella paitsi kokonaisproteiinimäärän myös sen perusteella, kuinka paljon ja missä suhteessa ne sisältävät välttämättömiä aminohappoja.
Kollageenissa on runsaasti tiettyjä aminohappoja, mutta sen aminohappoprofiili ei yksin vastaa kaikkia ihmisen proteiinintarpeita. Erityisen selvä ero on se, että kollageenista puuttuu välttämätön aminohappo tryptofaani.
Siksi kollageenia ei pidetä ravitsemuksellisesti täydellisenä proteiinina.
Tämä on tärkeä huomio myös luuliemiproteiinia käytettäessä. Sitä ei ole mielekästä ajatella kananmunien, kalan, lihan, maitotuotteiden tai muiden laadukkaiden proteiininlähteiden korvaajana.
Kiinnostavampi näkökulma on proteiinilähteiden erilaisuus. Kollageeniperäinen proteiini voi tuoda ruokavalioon aminohappoprofiilin, joka poikkeaa selvästi esimerkiksi lihaslihasta saatavasta proteiinista.
Elimistö ei kuitenkaan lähetä pihvin myosiinia sellaisenaan lihaksiin eikä syötyä kollageenisäiettä sellaisenaan ihoon tai niveliin.
Ruoansulatuksessa proteiinien kolmiulotteisia rakenteita avataan ja proteiineja pilkotaan entsyymien avulla pienemmiksi peptideiksi ja aminohapoiksi.
Suurin osa proteiinista imeytyy lopulta aminohappoina sekä pieninä di- ja tripeptideinä. Näitä elimistö voi käyttää omien proteiiniensa ja muiden typpeä sisältävien yhdisteiden rakentamiseen tai tarvittaessa muihin aineenvaihdunnan tehtäviin.
Proteiinin alkuperä kuitenkin vaikuttaa siihen, millaisen aminohappojen ja peptidien kokonaisuuden ruoansulatus tuottaa.
Nykyisessä ruokavaliossa eläinperäinen proteiini tulee usein pääasiassa lihaslihasta: jauhelihasta, fileistä ja pihveistä.
Historiallisesti eläimestä on hyödynnetty huomattavasti laajempi kirjo kudoksia. Luista ja sidekudoksista on valmistettu pitkään haudutettuja liemiä, ja ruokavalioon on kuulunut esimerkiksi nahkaa, rustoja, jänteitä ja sisäelimiä.
Tämä tarkoitti samalla sitä, että eläimestä saatiin keskenään hyvin erilaisia proteiineja ja aminohappoprofiileja.
Tästä ei kuitenkaan seuraa, että nykyihmisen olisi välttämätöntä jäljitellä jotakin tiettyä historiallista aminohapposuhdetta. Sen sijaan näkökulma auttaa ymmärtämään, miksi lihasliha ja sidekudos eivät ole ravitsemuksellisesti täysin sama asia, vaikka molemmat ovat eläinperäisiä proteiininlähteitä.
Kun ruokavalion proteiinia arvioidaan, kokonaismäärällä on luonnollisesti merkitystä. Sen rinnalla kannattaa kuitenkin ymmärtää myös proteiinin laatu, aminohappokoostumus ja eri proteiinilähteiden täydentävyys.
Lihasliha, kala, kananmunat ja maitoproteiinit tarjoavat runsaasti välttämättömiä aminohappoja. Kollageenipitoisissa kudoksissa puolestaan korostuvat aivan toisenlaiset aminohapot – erityisesti glysiini, proliini ja hydroksiproliini.
Siksi kysymys ei lopulta ole siitä, kumpi on ”parempi”, pihvi vai sidekudos. Ne ovat biologisesti erilaisia kudoksia, joiden proteiinit on rakennettu erilaisia tehtäviä varten.
Ja juuri sen vuoksi pelkkä pakkauksen proteiinigrammojen määrä ei kerro kaikkea. Olennaista on myös se, mistä proteiini on peräisin ja millaisista aminohapoista se rakentuu.
