35,50 €
Pakastekuivattua naudanmaksaa kätevässä kapselimuodossa.
Yksi päiväannos sisältää 4 500 mg ruoholla ruokitun naudan maksaa – ilman täyte-, väri- tai säilöntäaineita. Maksa on yksi luonnostaan ravintotiheimmistä ruoka-aineista. Se sisältää luontaisesti muun muassa A- ja B12-vitamiinia, folaattia, rautaa ja kuparia sekä lukuisia muita ravintoaineita.
Ainesosat:
Pakastekuivattu naudanmaksa*, kapseli (naudangelatiini).
* Ruoholla ruokituista naudoista.
Suositeltu vuorokausiannos:
6 kapselia.
Vuorokausiannos (6 kapselia) sisältää:
Pakastekuivattua naudanmaksaa 4 500 mg
Pakkauskoko: 180 kapselia.
Pakkaus sisältää 30 päiväannosta suositellulla kuuden kapselin päiväannoksella.
Ei lisättyjä täyte-, väri- tai säilöntäaineita.
Valmistettu Ruotsissa.
Suositeltua vuorokausiannosta ei saa ylittää. Ravintolisää ei tule käyttää monipuolisen ja tasapainoisen ruokavalion eikä terveiden elämäntapojen korvikkeena. Säilytettävä pienten lasten ulottumattomissa.
Ota 6 kapselia päivässä nesteen kanssa.
Kapselit voi halutessaan jakaa useampaan annokseen päivän aikana.
Dense Beef Liver kiinnostaa meitä ennen kaikkea siksi, että tässä ravintolisän lähtökohtana ei ole yksittäinen eristetty ravintoaine vaan kokonainen ruoka-aine – naudanmaksa.
Maksa kuuluu ravintotiheimpiin eläinperäisiin ruokiin, mutta samalla se on ruoka-aine, jonka maku jakaa mielipiteitä. Maksakapseli tarjoaa mahdollisuuden käyttää pakastekuivattua maksaa ilman maksan valmistamista tai sen voimakasta makua.
Pidämme myös tuotteen yksinkertaisuudesta. Kapselin sisältö on pakastekuivattua naudanmaksaa, ja kapselikuori valmistetaan naudangelatiinista. Ei pitkää ainesosaluetteloa eikä erikseen lisättyä vitamiini- ja mineraaliseosta.
Pakastekuivaus puolestaan poistaa raaka-aineesta vettä matalassa lämpötilassa ja mahdollistaa maksan muuttamisen kuivaksi, säilyväksi jauheeksi.
Yksinkertainen tapa tuoda ruoholla ruokitun naudan maksaa osaksi ruokavaliota kapselimuodossa.
Maksa on ravitsemuksellisesti aivan omaa luokkaansa. Se sisältää samassa ruoka-aineessa luontaisesti esimerkiksi A-vitamiinia, B12-vitamiinia, folaattia, rautaa ja kuparia sekä proteiinia.
Juuri ravintoainetiheys erottaa sisäelimet tavallisesta lihaksesta eli siitä lihasta, jota yleensä tarkoitamme puhuessamme lihasta. Naudan jauheliha ja pihvi ovat erinomaisia esimerkiksi proteiinin lähteitä, mutta maksan mikroravinneprofiili on hyvin erilainen.
Ravintotiheys tarkoittaa kuitenkin myös sitä, ettei maksan kanssa tarvitse ajatella periaatteella ”mitä enemmän, sitä parempi”. Erityisesti A-vitamiinia ja kuparia maksassa on luontaisesti paljon. Maksa onkin hyvä esimerkki ruoasta, jossa pieni määrä voi sisältää huomattavan määrän mikroravinteita.
Dense Beef Liver – 180 kapslar
Ingredienser:
Frystorkad nötlever* och kapsel (nötgelatin).
* Från gräsbetande nötkreatur.
Rekommenderad daglig dos:
6 kapslar.
Den rekommenderade dagliga dosen (6 kapslar) innehåller:
Frystorkad nötlever 4 500 mg
Förpackningsstorlek: 180 kapslar.
Förpackningen räcker i 30 dagar vi
Kun puhutaan lihasta, ajattelemme yleensä lihaskudosta: jauhelihaa, pihviä tai fileetä. Sisäelimet ovat ravitsemuksellisesti kuitenkin aivan oma maailmansa, ja maksa kuuluu kaikkein ravintotiheimpiin eläinperäisiin ruokiin.
Pieneen määrään maksaa pakkautuu poikkeuksellisen paljon vitamiineja ja kivennäisaineita. Sitä onkin syöty eri ruokakulttuureissa vuosisatojen ajan – kauan ennen kuin kukaan osasi nimetä retinolia, kobalamiinia tai hemirautaa.
Maksan kiinnostavuus ei kuitenkaan perustu vain yhteen ravintoaineeseen. Päinvastoin: sen erityisyys syntyy juuri siitä, että samassa kokonaisessa ruoassa esiintyy useita elimistölle tärkeitä mikroravinteita rinnakkain.
Yksi maksan tunnetuimmista ominaisuuksista on sen suuri A-vitamiinipitoisuus.
Kasvikunnan ruoissa esiintyy esimerkiksi beetakaroteenia ja muita provitamiini A -karotenoideja. Ne eivät itsessään ole retinolia, vaan elimistö voi muuttaa niitä tarpeensa mukaan aktiivisiksi A-vitamiinin muodoiksi.
Maksassa A-vitamiinia esiintyy sen sijaan valmiiksi muodostuneena A-vitamiinina eli retinoideina. Tämä on ravitsemuksellisesti merkittävä ero.
A-vitamiini edistää muun muassa normaalin näkökyvyn, immuunijärjestelmän normaalin toiminnan sekä ihon ja limakalvojen pysymistä normaaleina. Lisäksi sillä on rooli solujen erilaistumisprosessissa.
Maksa onkin yksi kaikkein tiivistetyimmistä luonnollisista valmiiksi muodostuneen A-vitamiinin lähteistä.
Maksa tunnetaan myös B12-vitamiinistaan.
B12-vitamiinia esiintyy luonnostaan pääasiassa eläinperäisissä elintarvikkeissa. Se edistää normaalia energia-aineenvaihduntaa ja hermoston normaalia toimintaa sekä normaalia punasolujen muodostumista.
Mutta maksa ei ole vain B12:n lähde.
Siinä esiintyy luonnostaan myös useita muita B-ryhmän vitamiineja. Erityisen kiinnostava on folaatti, sillä se yhdistetään usein ensimmäisenä tummanvihreisiin kasviksiin ja palkokasveihin. Myös eläinperäiset ruoat – erityisesti maksa – voivat kuitenkin sisältää sitä huomattavia määriä.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, miksi ruoka-aineita kannattaa tarkastella kokonaisuuksina eikä vain yhden tunnetuimman ravintoaineen kautta.
Mineraalipuolella maksasta tekee kiinnostavan erityisesti raudan ja kuparin yhdistelmä.
Eläinkunnan ruoissa osa raudasta esiintyy hemirautana, joka imeytyy eri mekanismilla kuin kasvikunnan ruoissa esiintyvä ei-hemirauta.
Kuparilla puolestaan on oma yhteytensä raudan aineenvaihduntaan: kupari edistää normaalia raudan kuljetusta elimistössä.
Tässä näkyy yksi kokonaisen ruoan kiinnostavista ominaisuuksista. Luonto ei ole rakentanut maksaa yhden ravintoaineen ympärille, vaan siinä esiintyy samanaikaisesti kokonainen joukko erilaisia mikroravinteita.
Vastaus löytyy maksan tehtävistä.
Maksa on aineenvaihdunnallisesti erittäin aktiivinen elin. Se osallistuu muun muassa ravintoaineiden käsittelyyn ja varastointiin, hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan, sappihappojen muodostukseen sekä lukuisiin elimistön kemiallisiin muokkausprosesseihin.
Siksi maksakudoksen ravintoainekoostumus poikkeaa merkittävästi esimerkiksi lihaskudoksesta.
Tämä selittää myös sen, miksi 100 grammaa maksaa ja 100 grammaa naudan pihviä ovat mikroravinteiden näkökulmasta hyvin erilaisia ruokia, vaikka molemmat ovat peräisin samasta eläimestä.
Maksasta puhutaan toisinaan lähes kuin se olisi luonnollinen rautavalmiste. Se on kuitenkin liian kapea tapa tarkastella sitä.
Maksa ei ole pelkkä:
raudan lähde, B12-vitamiinin lähde tai A-vitamiinin lähde.
Se on kokonainen ruoka, jossa esiintyy luonnostaan esimerkiksi A-vitamiinia, B12-vitamiinia, folaattia, riboflaviinia, rautaa, kuparia ja muita ravintoaineita.
Juuri tätä tarkoitetaan, kun puhutaan ruoan ravintotiheydestä: suhteellisen pieneen määrään ruokaa mahtuu paljon mikroravinteita.
Maksan ravintotiheys on samalla syy siihen, ettei sitä tarvitse ajatella ruokana, jota pitäisi syödä valtavia määriä.
Erityisesti valmiiksi muodostunutta A-vitamiinia ja kuparia maksassa voi olla paljon. Ravintoaineiden kohdalla suurempi määrä ei automaattisesti tarkoita suurempaa hyötyä.
Tämä korostuu etenkin silloin, jos ruokavaliossa käytetään maksan lisäksi myös maksaa sisältäviä ravintolisiä tai erillisiä A-vitamiinia tai kuparia sisältäviä valmisteita. Kokonaissaanti ratkaisee.
Myös raskauden aikana valmiiksi muodostuneen A-vitamiinin kokonaismäärään on syytä kiinnittää erityistä huomiota.
Kuivattu maksajauhe ja siitä valmistetut kapselit poikkeavat periaatteeltaan yksittäisen vitamiinin tai kivennäisaineen ravintolisästä.
Kapseliin ei ole poimittu maksasta vain yhtä kiinnostavaa ravintoainetta, vaan lähtökohtana on itse maksakudos ja sen luonnollinen ravintoainekoostumus.
Kuivaaminen ei tietenkään tee maksasta täysin samanlaista kuin tuore maksa, eikä kapselia pidä ajatella tavallisen monipuolisen ruokavalion korvaajana. Ajatus on kuitenkin erilainen kuin yksittäisessä vitamiinivalmisteessa: raaka-aineena on kokonainen eläinperäinen elintarvike.
Ehkä maksan erityisyys tiivistyy juuri tähän: hyvin pieneen määrään ruokaa voi pakkautua hämmästyttävän suuri kirjo erilaisia mikroravinteita.
Maksa yhdistetään usein elimistön ”puhdistamiseen”. Tästä on syntynyt myös sitkeä mielikuva, jonka mukaan maksa toimisi jonkinlaisena suodattimena, johon elimistön myrkyt ja kuona-aineet jäävät odottamaan.
Todellisuudessa maksan toiminta on paljon kiinnostavampaa.
Maksa ei ole passiivinen suodatin eikä elimistön roskakori. Se on erittäin aktiivinen aineenvaihduntaelin, jossa erilaisia yhdisteitä muokataan jatkuvasti kemiallisesti. Lääkkeitä, hormoneja, alkoholia sekä elimistön omassa aineenvaihdunnassa syntyviä yhdisteitä voidaan maksassa muuttaa muotoihin, joissa niitä voidaan käsitellä edelleen ja lopulta poistaa elimistöstä esimerkiksi sapen tai virtsan kautta.
Tästä kokonaisuudesta käytetään usein sanaa detoksifikaatio. Biokemiassa sillä ei tarkoiteta epämääräistä ”kehon puhdistamista”, vaan todellisia entsyymien välittämiä aineenvaihduntareaktioita, joita maksassa tapahtuu jatkuvasti – ilman erityisiä detox-kuureja.
Ajatus maksasta suodattimena on ymmärrettävä, mutta biologisesti hieman harhaanjohtava.
Kahvinsuodattimessa neste kulkee materiaalin läpi ja kiinteä aines jää suodattimeen. Maksa ei pääasiassa toimi näin.
Sen soluissa on valtava määrä entsyymejä, jotka muokkaavat molekyylejä kemiallisesti. Yhdisteeseen voidaan esimerkiksi lisätä tai siitä voidaan paljastaa kemiallinen ryhmä, jonka avulla sitä voidaan käsitellä edelleen. Tämän jälkeen yhdiste voidaan liittää toiseen molekyyliin, mikä usein helpottaa sen jatkokäsittelyä ja poistumista.
Kyse on siis enemmän biokemiallisesta käsittelylaitoksesta kuin likaisesta suodattimesta.
Maksan vierasaineiden aineenvaihduntaa kuvataan usein vaiheiden avulla.
Vaiheen I reaktioissa esimerkiksi sytokromi P450 -entsyymit voivat hapettaa, pelkistää tai muuten muokata yhdisteitä. Tarkoituksena ei välttämättä ole poistaa ainetta vielä tässä vaiheessa, vaan muuttaa sen rakennetta jatkokäsittelyä varten.
Vaiheen II reaktioissa yhdisteeseen voidaan liittää esimerkiksi glukuronihappoa, sulfaattia, glutationiin liittyviä ryhmiä tai muita molekyylejä. Näitä reaktioita kutsutaan konjugaatioreaktioiksi.
Tämän jälkeen muodostuneita yhdisteitä voidaan kuljettaa soluista eteenpäin ja poistaa elimistöstä.
Prosessi ei kuitenkaan ole yksinkertainen liukuhihna, jossa kaikki aineet kulkevat aina järjestyksessä vaiheesta I vaiheeseen II ja siitä ulos. Eri yhdisteillä on erilaiset aineenvaihduntareitit.
Maksalla on myös tärkeä tehtävä elimistön ravintoainevarastona.
Sinne voidaan varastoida esimerkiksi:
glykogeenia, josta voidaan tarvittaessa vapauttaa glukoosia verenkierron käyttöön,
A-vitamiinia, jonka merkittäviä varastoja sijaitsee maksassa,
B12-vitamiinia, jota elimistö pystyy varastoimaan huomattavia määriä,
sekä rautaa ja kuparia, joiden aineenvaihdunnan säätelyssä maksalla on tärkeä rooli.
Tämä auttaa samalla ymmärtämään, miksi eläimen maksa on ravintona niin poikkeuksellisen ravintotiheää. Syömme kudosta, jonka biologisiin tehtäviin kuuluu myös tiettyjen ravintoaineiden käsittely ja varastointi.
Voi. Siksi myöskään vastakkainen väite – ”maksaan ei koskaan kerry mitään haitallista” – ei ole aivan oikein.
Tietyt raskasmetallit ja ympäristösaasteet voivat kertyä eläinten kudoksiin, ja niiden jakautuminen elimistössä riippuu kyseisestä aineesta. Kaikki haitalliset yhdisteet eivät kerry juuri maksaan, mutta joidenkin aineiden kohdalla maksa ja munuaiset voivat olla merkittäviä kertymispaikkoja.
Pitoisuuksiin vaikuttavat muun muassa eläinlaji, eläimen ikä, ravinto, ympäristöaltistus ja tuotanto-olosuhteet.
Siksi sisäelimistä valmistettavissa elintarvikkeissa ja ravintolisissä raaka-aineen alkuperällä, tuotantoketjulla ja elintarviketurvallisuuden valvonnalla on merkitystä.
Samalla logiikalla voisi ajatella, että munuaisten pitäisi olla täynnä virtsaa, koska ne osallistuvat virtsan muodostamiseen.
Elinten tehtävä ei kerro suoraan siitä, mitä niiden kudokseen jää pysyvästi varastoituneeksi.
Maksan tehtävä on vastaanottaa, valmistaa, hajottaa, muuntaa, varastoida ja kuljettaa eteenpäin valtava määrä erilaisia yhdisteitä. Se on yksi syy siihen, miksi maksa on myös aineenvaihdunnallisesti aivan erilainen kudos kuin esimerkiksi naudan lihas.
Maksa ei ole elimistön roskakori. Se on yksi kehon aktiivisimmista aineenvaihduntaelimistä – ja juuri sen vuoksi myös ravitsemuksellisesti niin kiinnostava.
