13,90 €
Toimitusaika 2–5 arkipäivää
Luonnollista jodia kelp-merilevästä – 300 µg yhdessä tabletissa.
Aboa Medica Jodikelp on merilevävalmiste, jonka jodi saadaan Undaria pinnatifida -kelp-merilevästä, joka tunnetaan myös nimellä wakame. Yksi tabletti sisältää 30 mg kelp-merileväuutetta, joka vastaa 120 mg kelp-merilevää ja sisältää 300 µg luonnollista jodia.
Jodi edistää:
✅ Kilpirauhashormonien normaalia tuotantoa
✅ Kilpirauhasen normaalia toimintaa
✅ Normaalia energia-aineenvaihduntaa
✅ Hermoston normaalia toimintaa
✅ Normaalia kognitiivista toimintaa
✅ Ihon pysymistä normaalina
Ainesosat:
Täyteaine (mikrokiteinen selluloosa), dikalsiumfosfaatti, kelp-merileväuute (Undaria pinnatifida), paakkuuntumisenestoaine (rasvahappojen magnesiumsuolat).
1 tabletti sisältää:
Kelp-merileväuutetta 30 mg
– vastaa kelp-merilevää 120 mg
– josta luonnollista jodia 300 µg – 200 %*
*vuorokautisen saannin vertailuarvosta.
Suositeltu vuorokausiannos:
1 tabletti päivässä.
Pakkauskoko: 125 tablettia / 18,7 g
Valmistusmaa: Iso-Britannia
Markkinoija/maahantuoja Suomessa: Aboa Medica Oy
Tuotemerkki: Aboa Medica
Tuote on vegaaninen, gluteeniton, maidoton ja laktoositon eikä sisällä liivatetta tai eläinperäisiä ainesosia.
Nauti 1 tabletti päivässä nesteen kanssa aterian yhteydessä. Yhdestä tabletista saat 300 µg jodia eli 200 % vuorokautisen saannin vertailuarvosta.
Koska jodia tarvitaan elimistössä vain hyvin pieniä määriä, huomioi myös muista ravintolisistä ja ruokavaliosta saamasi jodi. Erityisesti merilevät ja niitä sisältävät valmisteet voivat olla hyvin jodipitoisia, joten useita jodia sisältäviä ravintolisiä ei ole tarpeen käyttää samanaikaisesti.
Jos sinulla on kilpirauhassairaus tai käytössäsi on kilpirauhaslääkitys, keskustele jodilisän käytöstä lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Kilpirauhanen tarvitsee jodia normaaliin toimintaansa, mutta jodin kohdalla suurempi määrä ei automaattisesti tarkoita suurempaa hyötyä.
Suositeltua vuorokausiannosta ei saa ylittää. Ravintolisä ei korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota eikä terveitä elämäntapoja. Säilytettävä pienten lasten ulottumattomissa.
Valitsimme Aboa Medica Jodikelpin valikoimaamme, koska se tarjoaa selkeän ja yksinkertaisen tavan täydentää jodin saantia merilevästä saatavalla jodilla. Tuotteen jodilähteenä käytetään Undaria pinnatifida -merilevää eli wakamea, ja yksi tabletti sisältää tarkasti ilmoitetun 300 µg määrän jodia.
Merilevät ovat luonnostaan kiinnostavia jodin lähteitä, mutta niiden jodipitoisuuksissa voi esiintyä suurta vaihtelua. Siksi ravintolisässä meille on tärkeää, että päivittäisen annoksen sisältämä jodimäärä tunnetaan. Näin jodin käyttö ei perustu siihen, kuinka paljon yksittäinen annos merilevää sattuu sisältämään.
Pidämme tuotteessa myös sen yksinkertaisesta koostumuksesta ja helppokäyttöisyydestä. Yksi tabletti päivässä riittää valmistajan suosittelemaan annokseen, eikä tuotteeseen ole yhdistetty pitkää joukkoa muita vitamiineja, kivennäisaineita tai kasviuutteita. Tämä tekee siitä hyvän vaihtoehdon silloin, kun halutaan nimenomaan jodia sisältävä valmiste.
Jodi ansaitsee mielestämme paikkansa valikoimassa myös siksi, että sen fysiologia on poikkeuksellisen kiinnostavaa. Se ei ole vain kilpirauhasen ”tukiravintoaine”, vaan konkreettinen rakennusaine kilpirauhashormoneille: T4 sisältää neljä ja T3 kolme jodiatomia. Näiden hormonien kautta kilpirauhanen osallistuu koko elimistön aineenvaihdunnan säätelyyn.
Suomalaisessa ruokavaliossa keskeisiä jodin lähteitä ovat jodioitu ruokasuola, maitovalmisteet, kala ja kananmuna. Myös merilevät voivat sisältää erittäin paljon jodia, mutta niiden jodipitoisuudet vaihtelevat huomattavasti lajista ja tuotteesta riippuen.
Suomessa jodioidun suolan käyttöä on suositeltu väestön jodinsaannin turvaamiseksi. Tavallinen merisuola, vuorisuola ja monet erikoissuolat eivät ole automaattisesti hyviä jodin lähteitä. Jos suolaan on lisätty jodia, siitä kerrotaan pakkauksessa.
Jodi on hyvä esimerkki ravintoaineesta, jonka kohdalla tasapaino on erityisen tärkeää. Sekä liian vähäinen että pitkäaikaisesti liian suuri jodinsaanti voivat häiritä kilpirauhasen normaalia toimintaa. Siksi jodia ei kannata ajatella ravintoaineena, jota olisi hyvä saada mahdollisimman paljon.
Aboa Medica Jodikelp – 300 µg, 125 tabletter
Naturligt jod från kelptång – 300 µg per tablett.
Aboa Medica Jodikelp innehåller jod från Undaria pinnatifida, en brunalg som också är känd som wakame.
En tablett innehåller 30 mg kelptångextrakt, motsvarande 120 mg kelptång, varav 300 µg naturligt jod.
Jod bidrar till normal produktion av sköldkörtelhormoner och till normal sköldkörtelfunktion. Jod bidrar även till normal energiomsättning, nervsystemets normala funktion, normal kognitiv funktion och till att bibehålla normal hud.
Ingredienser:
Fyllnadsmedel (mikrokristallin cellulosa), dikalciumfosfat, kelptångextrakt (Undaria pinnatifida), klumpförebyggande medel (magnesiumsalter av fettsyror).
1 tablett innehåller:
Kelptångextrakt 30 mg
– motsvarar kelptång 120 mg
– varav naturligt jod 300 µg – 200 %*
*av referensintaget.
Rekommenderad daglig dos:
1 tablett dagligen med vätska i samband med måltid.
Förpackningsstorlek: 125 tabletter / 18,7 g
Tillverkningsland: Storbritannien
Importör/marknadsförare i Finland: Aboa Medica Oy
Produkten är vegansk, glutenfri, mjölkfri och laktosfri och innehåller inte gelatin eller andra animaliska ingredienser.
Överskrid inte den rekommenderade dagliga dosen. Kosttillskott ersätter inte en varierad och balanserad kost eller en hälsosam livsstil. Förvaras utom räckhåll för små barn.
T4 ja T3 kuulostavat helposti laboratoriokokeiden lyhenteiltä, mutta niiden nimet kertovat suoraan hormonien rakenteesta. T4 eli tyroksiini sisältää neljä jodiatomia ja T3 eli trijodityroniini kolme. Jodi ei siis vain osallistu kilpirauhasen toimintaan, vaan se on konkreettisesti osa itse hormonimolekyyliä.
Hormonien rakentaminen on monivaiheinen prosessi. Ravinnosta saatu jodi imeytyy ruoansulatuskanavasta verenkiertoon pääasiassa jodidina, jonka kilpirauhanen ottaa aktiivisesti soluihinsa. Tämän jälkeen jodi liitetään tyreoglobuliinissa oleviin tyrosiinitähteisiin, joista muodostetaan lopulta T4- ja T3-hormoneja.
T4:n ja T3:n välinen ero on siis pieni mutta merkittävä: yksi jodiatomi. Samalla tämä yksi atomi auttaa ymmärtämään, miksi sekä jodilla että seleenillä on omat, toisistaan poikkeavat tehtävänsä kilpirauhashormonien aineenvaihdunnassa.
Ravinnosta saatava jodi imeytyy ruoansulatuskanavasta ja kulkeutuu verenkierrossa pääasiassa jodidina. Kilpirauhasen follikkelisolut pystyvät ottamaan jodidia verestä tehokkaasti natrium-jodidi-symportterin eli NIS-kuljettajan avulla.
NIS hyödyntää solukalvon natriumgradienttia kuljettaessaan jodidia follikkelisoluun. Näin kilpirauhanen pystyy keskittämään jodia kudokseensa hormonien valmistusta varten.
Jodidin matka jatkuu follikkelisolun läpi follikkelin sisällä olevaan kolloidiin, jossa suuri tyreoglobuliiniproteiini toimii kilpirauhashormonien rakennusalustana.
Tyreoglobuliini sisältää tyrosiinitähteitä, joihin jodia voidaan liittää. Ennen tätä jodidi täytyy kuitenkin hapettaa reaktiivisempaan muotoon. Tässä keskeinen entsyymi on kilpirauhasperoksidaasi eli TPO, ja reaktiossa tarvitaan myös vetyperoksidia.
TPO osallistuu jodin liittämiseen tyreoglobuliinin tyrosiinitähteisiin. Tätä vaihetta kutsutaan organifikaatioksi.
Kun tyrosiiniin liitetään yksi jodi, muodostuu monojodityrosiinia eli MIT:tä. Kahden jodin liittyessä muodostuu dijodityrosiinia eli DIT:tä. Nämä ovat varsinaisten kilpirauhashormonien esiasteita.
Seuraavaksi jodattuja tyrosiinitähteitä yhdistetään toisiinsa. Kahden DIT-rakenteen yhdistyminen muodostaa T4:n, kun taas MIT:n ja DIT:n yhdistyminen muodostaa T3:n. Valmiit hormonit säilyvät ensin osana tyreoglobuliinia, kunnes niitä tarvitaan vapautettavaksi verenkiertoon.
Kilpirauhanen erittää verenkiertoon pääasiassa T4:ää ja huomattavasti pienemmän määrän T3:a. T4 toimii tärkeänä kiertävänä hormonimuotona ja lähtöaineena, josta elimistö voi muodostaa biologisesti aktiivisempaa T3:a eri kudoksissa.
Tämä on tärkeä osa kilpirauhasjärjestelmän säätelyä: kaikkea tarvittavaa T3:a ei tarvitse valmistaa suoraan kilpirauhasessa, vaan sen muodostumista voidaan säädellä myös muualla elimistössä.
T4:n muuttamisessa T3:ksi tarvitaan dejodinaasientsyymejä. Ne poistavat T4-molekyylistä yhden jodiatomin, jolloin neljä jodiatomia sisältävästä T4:stä voidaan muodostaa kolme jodiatomia sisältävää T3:a.
Dejodinaasit ovat selenoproteiineja, eli niiden toiminnassa seleenillä on olennainen rakenteellinen merkitys. Seleeni ei siis korvaa jodia eikä rakenna kilpirauhashormonia samalla tavalla kuin jodi, vaan näillä kahdella hivenaineella on järjestelmässä erilaiset tehtävät.
Jodi päätyy osaksi itse T4- ja T3-molekyylejä, kun taas seleeniä sisältävät entsyymit osallistuvat niiden myöhempään aineenvaihduntaan. Tästä näkökulmasta hormonien nimet ovat hyvin konkreettisia: T4 sisältää neljä jodiatomia ja T3 kolme.
Jodi on kilpirauhaselle välttämätön ravintoaine, sillä ilman sitä T4- ja T3-hormoneja ei voida muodostaa normaalisti. Jodin kohdalla olennaista ei kuitenkaan ole mahdollisimman suuri määrä, vaan riittävä ja tasapainoinen saanti.
Kilpirauhasella on omia mekanismeja, joilla se säätelee jodin käsittelyä. Jos jodia tulee lyhyessä ajassa poikkeuksellisen suuri määrä, kilpirauhashormonien muodostuminen voi hetkellisesti vähentyä. Tätä kutsutaan Wolff–Chaikoff-ilmiöksi.
Useimmilla ihmisillä kyse on ohimenevästä sopeutumisreaktiosta. Kilpirauhanen mukautuu tilanteeseen muutamassa päivässä ja vähentää muun muassa jodidin kuljetusta soluihinsa. Jodin kohdalla elimistön tavoite ei siis ole kerätä mahdollisimman paljon rakennusainetta, vaan pitää hormonituotannon edellytykset sopivalla alueella.
Kun kilpirauhanen altistuu äkillisesti hyvin suurelle jodimäärälle, jodin organifikaatio eli sen liittäminen tyreoglobuliinin tyrosiinitähteihin vähenee tilapäisesti. Samalla kilpirauhashormonien synteesi hidastuu.
Tätä Wolff–Chaikoff-ilmiötä pidetään kilpirauhasen suojaavana säätelymekanismina tilanteessa, jossa jodia tulee yhtäkkiä huomattavasti tavallista enemmän.
Kyse ei siis ole siitä, että jodi muuttuisi itsessään kilpirauhaselle haitalliseksi aineeksi, vaan siitä, että kilpirauhanen reagoi poikkeuksellisen suureen jodikuormaan muuttamalla hetkellisesti omaa toimintaansa.
Terve kilpirauhanen ei tavallisesti jää tähän vähentyneen hormonisynteesin tilaan. Muutaman päivän kuluessa tapahtuu niin sanottu pakeneminen Wolff–Chaikoff-ilmiöstä, jolloin hormonien muodostuminen voi jälleen jatkua.
Yksi tähän liittyvistä mekanismeista on natrium-jodidi-symportterin eli NIS-kuljettajan määrän ja toiminnan väheneminen. Kun jodidia kulkeutuu vähemmän kilpirauhassoluun, kilpirauhasen sisäinen jodikuorma pienenee ja hormonisynteesi voi normalisoitua.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka tarkasti kilpirauhanen säätelee käytettävissään olevan jodin määrää.
Jodivasteeseen vaikuttaa myös kilpirauhasen lähtötilanne. Esimerkiksi olemassa olevat kilpirauhassairaudet, kilpirauhasen autonomisesti toimivat alueet, autoimmuunikilpirauhassairaus ja aikaisempi jodinpuute voivat vaikuttaa siihen, miten suuri jodikuorma käsitellään.
Osalla alttiista ihmisistä Wolff–Chaikoff-ilmiöstä pakeneminen voi epäonnistua, jolloin kilpirauhasen vajaatoiminta voi kehittyä tai pahentua. Toisenlaisessa tilanteessa ylimääräinen jodi voi puolestaan johtaa kilpirauhashormonien tuotannon lisääntymiseen.
Jod–Basedow-ilmiöllä tarkoitetaan jodialtistukseen liittyvää kilpirauhasen liikatoimintaa. Riski liittyy erityisesti tilanteisiin, joissa kilpirauhasessa on autonomisesti hormoneja tuottavaa kudosta, kuten toksisessa monikyhmystruumassa tai autonomisessa adenoomassa.
Tällöin suuri jodimäärä tarjoaa hormonisynteesille lisää rakennusainetta, mutta normaali säätely ei hillitse hormonituotantoa samalla tavalla kuin terveessä kilpirauhasessa.
Sama jodikuorma ei siis välttämättä aiheuta kaikille samanlaista reaktiota.
Jodia saadaan tavallisesta ravinnosta, jodioidusta suolasta ja erilaisista ravintolisistä. Merilevien jodipitoisuudet voivat kuitenkin vaihdella huomattavasti lajista ja tuotteesta riippuen, ja erityisesti kelp-tyyppiset merilevät voivat sisältää runsaasti jodia.
Siksi useita jodia sisältäviä tuotteita käytettäessä kannattaa tarkastella niiden yhteenlaskettua päivittäistä jodimäärää eikä arvioida jokaista lähdettä erillään.
Jodin fysiologia havainnollistaa hyvin ravitsemuksen annos-vastesuhdetta: liian vähäinen saanti voi häiritä normaalia kilpirauhashormonien muodostumista, mutta myöskään erittäin suuri saanti ei tarkoita parempaa kilpirauhasen toimintaa. Jodin kohdalla tavoite on riittävyys – ei mahdollisimman suuri annos.
