11,40 €
Standardoitu siveydenpuu-uute naisille – yhdestä kapselista 100 mg uutetta, josta 0,6 mg aukubiinia.
Vitex agnus-castus tunnetaan Suomessa nimillä siveydenpuu ja munkinpippuri. Se on Välimeren alueella kasvava pensas, jonka pieniä marjamaisia hedelmiä on käytetty pitkään eurooppalaisessa kasviperinteessä erityisesti naisten hyvinvoinnin yhteydessä.
Ainesosat:
Maltodekstriini, siveydenpuu-uue (Vitex agnus-castus L., Italia), kapseli (hydroksipropyylimetyyliselluloosa), paakkuuntumisenestoaine (piidioksidi).
Suositeltu vuorokausiannos:
1 kapseli 1–2 kertaa päivässä.
1–2 kapselia sisältää:
Siveydenpuu-uutetta 100–200 mg
– josta aukubiinia 0,6–1,2 mg
Pakkauskoko: 60 kapselia.
Vegaaninen. Ei sisällä gluteenia eikä yleisiä allergeeneja, kuten maitoa, kananmunaa, soijaa tai pähkinää.
Valmistettu Suomessa Natura Median omassa tuotannossa Raisiossa.
Ota 1 kapseli 1–2 kertaa päivässä veden kanssa.
Tuotetta ei suositella alle 18-vuotiaille, raskaana oleville eikä imettäville.
Jos käytät hormonaalista lääkitystä, kuten hormonaalista ehkäisyä, keskustele lääkärin tai farmaseutin kanssa ennen tuotteen käyttöä.
Suositeltua vuorokausiannosta ei saa ylittää. Ravintolisä ei korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota eikä terveitä elämäntapoja.
Säilytä kuivassa, huoneenlämmössä ja kirkkaalta valolta suojattuna. Säilytettävä pienten lasten ulottumattomissa.
Vitex on yksi tunnetuimmista eurooppalaisessa kasviperinteessä naisten hyvinvoinnin yhteydessä käytetyistä kasveista. Natura Median tuotteessa pidämme erityisesti siitä, että kyseessä on yksinkertainen yhden kasvin valmiste, jonka sisältämän uutteen määrä ja standardointi on ilmoitettu selkeästi.
Standardointi on kasviuutteissa kiinnostava asia. Kasvi ei ole laboratorio-olosuhteissa valmistettu molekyyli, vaan sen kemiallinen koostumus vaihtelee luonnostaan esimerkiksi kasvuympäristön, sadonkorjuun ja raaka-aineen käsittelyn mukaan. Standardoinnilla pyritään tekemään kasviuutteen koostumuksesta tasalaatuisempaa valmistuserästä toiseen.
Tässä tuotteessa ilmoitettu merkkiaine on aukubiini, jota yhdessä kapselissa on 0,6 mg.
Pidämme myös raaka-aineen jäljitettävyydestä. Natura Median käyttämän siveydenpuun marjat kerätään luonnonvaraisista pensaista Välimeren alueella Marokossa, minkä jälkeen ne jalostetaan uutteeksi Italiassa ja valmis tuote valmistetaan Suomessa.
Vitex agnus-castus on huulikukkaiskasvien heimoon kuuluva pensas, joka viihtyy luonnostaan Välimeren alueella ja Länsi-Aasiassa. Se voi kasvaa usean metrin korkuiseksi ja kukkii näyttävin violetinsinisin kukin. Ravintolisissä käytetään tavallisesti kasvin pieniä, tummia hedelmiä.
Kasvin suomalaiset nimet munkinpippuri ja siveydenpuu kertovat jotakin sen pitkästä kulttuurihistoriasta. Vitexiin on vuosisatojen aikana liitetty ajatuksia siveydestä ja seksuaalisen halun hillitsemisestä, ja kasvia on käytetty myös luostariympäristöissä. Tästä juontuvat sekä englannin chaste tree että latinankieliseen nimeen päätynyt agnus-castus.
Nykyisin kasvi kiinnostaa kuitenkin ennen kaikkea sen sisältämien yhdisteiden vuoksi. Siveydenpuun hedelmistä on tunnistettu muun muassa iridoidiglykosideja, flavonoideja, diterpeenejä ja eteerisen öljyn yhdisteitä. Aukubiini, johon Natura Median uute on standardoitu, kuuluu iridoidiglykosideihin.
Vitex onkin hyvä esimerkki siitä, miksi kasviuutetta ei kannata ajatella vain yhtenä vaikuttavana molekyylinä. Yhden pienen tumman hedelmän sisällä on kokonainen joukko erilaisia kasviyhdisteitä.
Natura Media Vitex – munkpepparextrakt 60 kapslar
Standardiserat extrakt av munkpeppar (Vitex agnus-castus) med 100 mg extrakt per kapsel, varav 0,6 mg aukubin.
Natura Media Vitex innehåller ett standardiserat extrakt av Vitex agnus-castus.
Ingredienser:
Maltodextrin, munkpepparextrakt (Vitex agnus-castus L., Italien), kapsel (hydroxipropylmetylcellulosa), klumpförebyggande medel (kiseldioxid).
Rekommenderad daglig dos:
1 kapsel 1–2 gånger dagligen.
1–2 kapslar innehåller:
Munkpepparextrakt 100–200 mg
– varav aukubin 0,6–1,2 mg
Förpackningsstorlek: 60 kapslar.
Vegansk och fri från gluten samt vanliga allergener såsom mjölk, ägg, soja och nötter.
Tillverkad i Finland i Natura Medias egen produktion i Reso.
Vitex eli siveydenpuu (Vitex agnus-castus) on Välimeren alueelta lähtöisin oleva kasvi, jonka marjamaisia hedelmiä on käytetty perinteisesti naisten kuukautiskiertoon liittyvissä yhteyksissä jo vuosisatojen ajan. Nykyisin kasvi kiinnostaa tutkijoita erityisesti sen sisältämien bioaktiivisten yhdisteiden ja hormonitoimintaa säätelevien viestijärjestelmien mahdollisten yhteyksien vuoksi.
Vitexistä puhuttaessa törmää usein väitteisiin, joiden mukaan kasvi nostaisi progesteronia tai tasapainottaisi hormoneja. Ihmisen hormonitoiminta ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen järjestelmä. Vitex ei sisällä progesteronia eikä muitakaan ihmisen sukupuolihormoneja. Sen tutkimuksessa kiinnostus kohdistuu pikemminkin siihen, kuinka tietyt kasviyhdisteet saattavat vaikuttaa hormonieritystä sääteleviin mekanismeihin.
Kuukautiskiertoa ohjaa hypotalamuksen, aivolisäkkeen ja munasarjojen muodostama monimutkainen säätelyjärjestelmä. Nämä elimet viestivät keskenään hormonien ja palautemekanismien välityksellä. Ovulaatio, keltarauhasen muodostuminen sekä estrogeenin ja progesteronin tuotanto ovat kaikki osa tätä tarkasti säädeltyä tapahtumaketjua.
Vitex onkin kiinnostava esimerkki siitä, kuinka perinteisesti käytettyä kasvia voidaan tarkastella nykyaikaisen endokrinologian näkökulmasta. Samalla se muistuttaa tärkeästä biologisesta periaatteesta: hormonitoiminta ei ole yksittäisten hormonien irrallista toimintaa, vaan jatkuvasti säätyvä viestintäverkosto. Yhden hormonin pitoisuuden muuttuminen voi vaikuttaa myös muiden hormonien eritykseen ja toimintaan.
Kuukautiskierron hormonaalinen säätely perustuu niin sanottuun hypotalamus–aivolisäke–munasarja-akseliin (HPO-akseli).
Hypotalamus vapauttaa GnRH-hormonia sykäyksittäin. Tämä viesti ohjaa aivolisäkettä erittämään kahta keskeistä lisääntymishormonia: follikkelia stimuloivaa hormonia (FSH) ja luteinisoivaa hormonia (LH).
FSH osallistuu munasarjoissa kehittyvien munarakkuloiden kasvuun ja kypsymiseen. LH puolestaan osallistuu ovulaation käynnistymiseen sekä ovulaation jälkeen muodostuvan keltarauhasen toimintaan.
Kasvavat munarakkulat tuottavat estrogeeneja, erityisesti estradiolia. Ovulaation jälkeen puhjenneen munarakkulan soluista muodostuu keltarauhanen, joka alkaa tuottaa progesteronia.
Progesteronin tuotanto ei siis ole irrallinen tapahtuma. Se liittyy ovulaatioon, keltarauhasen kehitykseen ja koko hormonitoimintaa säätelevän järjestelmän toimintaan.
Tämän vuoksi esimerkiksi matalaa progesteronipitoisuutta ei voida aina ymmärtää tarkastelemalla pelkästään progesteronia. Olennaista on myös se, onko ovulaatio tapahtunut, missä vaiheessa kuukautiskiertoa näyte on otettu ja kuinka keltarauhanen toimii.
Prolaktiini tunnetaan erityisesti imetykseen liittyvänä hormonina. Sitä erittyy kuitenkin myös silloin, kun ihminen ei ole raskaana tai imetä.
Prolaktiinia tuotetaan aivolisäkkeen etulohkossa, ja sen eritystä säätelee merkittävästi hypotalamuksesta vapautuva dopamiini.
Dopamiini toimii prolaktiinin eritystä hillitsevänä viestinä. Tämä on poikkeuksellinen säätelytapa, sillä monien muiden aivolisäkehormonien eritystä ohjaavat ensisijaisesti niitä stimuloivat hypotalamuksen hormonit.
Prolaktiinin pitoisuus vaihtelee luonnostaan esimerkiksi unen, stressin ja vuorokaudenajan mukaan.
Selvästi kohonnut prolaktiinipitoisuus voi kuitenkin häiritä GnRH eritystä ja sitä kautta vaikuttaa FSH ja LH toimintaan. Tällöin myös ovulaatio ja kuukautiskierron säännöllisyys voivat muuttua.
Prolaktiini on siis osa huomattavasti laajempaa hormonaalista kokonaisuutta kuin pelkästään maidontuotantoa.
Siveydenpuun hedelmät sisältävät useita erilaisia kasviyhdisteitä, kuten diterpeenejä, flavonoideja ja iridoidiglykosideja.
Erityisesti tiettyjä diterpeeniyhdisteitä on tutkittu niiden mahdollisten dopaminergisten ominaisuuksien vuoksi.
Laboratoriotutkimuksissa joidenkin Vitex-uutteiden on havaittu vaikuttavan dopamiinireseptoreihin, erityisesti D2-reseptoreihin liittyviin mekanismeihin.
Koska dopamiini osallistuu prolaktiinin erityksen säätelyyn, tutkijat ovat tarkastelleet myös sitä, voisivatko tietyt Vitex-valmisteet vaikuttaa prolaktiinin eritykseen.
On kuitenkin tärkeää huomata, että laboratoriotutkimuksessa havaittu reseptorivaikutus ei sellaisenaan osoita samanlaista vaikutusta ihmisellä. Myös eri Vitex-uutteiden koostumus ja pitoisuudet voivat poiketa huomattavasti toisistaan.
Kliinisissä tutkimuksissa on tarkasteltu esimerkiksi tiettyjen standardoitujen Vitex-uutteiden käyttöä kuukautisia edeltävien oireiden yhteydessä. Tutkimusnäyttö ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkien Vitex-valmisteiden vaikutukset olisivat samanlaisia.
Tämä on yksi yleisimmistä siveydenpuuhun liittyvistä kysymyksistä.
Vitex ei sisällä progesteronia, eikä se toimi elimistössä samalla tavalla kuin progesteronihormoni.
Ajatus progesteronin lisääntymisestä perustuu osittain prolaktiinin, ovulaation ja keltarauhasen toiminnan välisiin fysiologisiin yhteyksiin.
Jos prolaktiinipitoisuus on poikkeavasti koholla, se voi tietyissä tilanteissa häiritä lisääntymishormonien säätelyä ja ovulaatiota. Tämän vuoksi prolaktiinin säätelyyn liittyviä mekanismeja on tutkittu myös keltarauhasen toiminnan näkökulmasta.
Tästä ei kuitenkaan voida päätellä, että Vitex automaattisesti lisäisi progesteronin tuotantoa tai korjaisi progesteronin puutteen.
Tarkempi tapa kuvata tutkimusta on sanoa, että Vitexin tiettyjen yhdisteiden mahdollisia vaikutuksia hormonitoimintaa sääteleviin viestijärjestelmiin on tutkittu.
Progesteronipitoisuuteen vaikuttavat monet tekijät, kuten ovulaation tapahtuminen, keltarauhasen toiminta ja kuukautiskierron vaihe. Yksittäisestä mittaustuloksesta ei myöskään voida suoraan päätellä koko kierron progesteronituotantoa.
Arkipuheessa hormonitasapainolla tarkoitetaan usein tilannetta, jossa estrogeenia ja progesteronia olisi keskenään sopivassa suhteessa.
Todellisuudessa hormonitoiminta on huomattavasti monimutkaisempi kokonaisuus.
Hypotalamus, aivolisäke ja munasarjat muodostavat jatkuvasti palautetta vastaanottavan ja siihen reagoivan säätelyjärjestelmän. Mukana ovat muun muassa GnRH, FSH, LH, estradioli, progesteroni, inhibiinit ja prolaktiini sekä lukuisat paikalliset viestiaineet.
Hormonien pitoisuudet eivät myöskään pysy muuttumattomina, vaan niiden kuuluukin vaihdella kuukautiskierron eri vaiheissa.
Esimerkiksi estradiolin nousu ennen ovulaatiota osallistuu LH-huipun käynnistymiseen. Ovulaation jälkeen progesteronipitoisuus kasvaa keltarauhasen toiminnan seurauksena, ja ellei raskaus ala, keltarauhasen toiminta hiipuu ja hormonipitoisuudet laskevat.
Kyse ei siis ole siitä, että kaikkien hormonien pitäisi pysyä jatkuvasti samalla tasolla.
Terve hormonitoiminta perustuu tarkoituksenmukaiseen vaihteluun, oikea-aikaiseen viestintään ja toimiviin palautemekanismeihin.
Siveydenpuun käyttöön liittyy pitkä eurooppalainen kasviperinne, mutta nykyinen tutkimus pyrkii erottamaan toisistaan perinteisen käyttökokemuksen, biologiset vaikutusmekanismit ja kliinisissä tutkimuksissa havaitut vaikutukset.
Tietyistä standardoiduista Vitex-uutteista on kliinistä tutkimusta erityisesti kuukautisia edeltävien oireiden yhteydessä. Euroopan lääkeviraston kasvirohdosmonografioissa käsitellään myös tiettyjen siveydenpuuvalmisteiden käyttöä näihin oireisiin.
Tutkimustuloksia ei kuitenkaan voida automaattisesti yleistää kaikkiin markkinoilla oleviin ravintolisiin, sillä käytetyt kasviuutteet, valmistusmenetelmät ja annokset voivat olla erilaisia.
Lisäksi hormonitoimintaan mahdollisesti vaikuttavien kasvivalmisteiden käyttöä on syytä arvioida yksilöllisesti esimerkiksi raskauden, imetyksen, hormonilääkityksen tai dopamiinin toimintaan vaikuttavien lääkkeiden yhteydessä.
Vitexin kiinnostavuus ei lopulta perustu ajatukseen yhdestä kasvista, joka säätäisi kaikki hormonit oikealle tasolle.
Paljon kiinnostavampaa on se, kuinka kasvin sisältämiä yhdisteitä tutkitaan osana elimistön laajaa hormonaalista viestintäjärjestelmää.
Siveydenpuu tarjoaa esimerkin siitä, kuinka perinteinen kasvien käyttö ja nykyaikainen biokemiallinen tutkimus voivat kohdata. Samalla se osoittaa, kuinka tärkeää on erottaa toisistaan mahdollinen vaikutusmekanismi, kliinisesti osoitettu vaikutus ja yleiset markkinointiväitteet.
Kehossa ei ole yhtä hormonitasapainon säätönuppia. Sen sijaan siellä toimii kokonainen viestintäverkosto, jossa aivot, munasarjat, hormonit ja palautemekanismit vaikuttavat jatkuvasti toisiinsa.
Kun ravintolisän pakkauksessa lukee esimerkiksi ”100 mg kasviuutetta”, määrä saattaa vaikuttaa hyvin yksiselitteiseltä. Todellisuudessa milligrammaluku kertoo kuitenkin vain osan tuotteen sisällöstä. Sata milligrammaa kasviuutetta ei ole sama asia kuin sata milligrammaa kuivattua ja jauhettua kasvia, eivätkä kahden eri valmistajan samankokoiset uuteannokset välttämättä sisällä samoja yhdisteitä tai niiden pitoisuuksia.
Kasvit ovat kemiallisesti monimutkaisia raaka-aineita. Siinä missä esimerkiksi puhdas askorbiinihappo on tarkasti määritelty C-vitamiinimolekyyli, siveydenpuun (Vitex agnus-castus) hedelmä sisältää samanaikaisesti lukuisia erilaisia kasviyhdisteitä. Näihin kuuluvat muun muassa iridoidiglykosidit, flavonoidit, diterpeenit ja haihtuvat yhdisteet. Niiden pitoisuudet voivat vaihdella kasvin kasvupaikan, ilmaston, kypsyysasteen, sadonkorjuun ja käsittelyn mukaan.
Kasviuutteen valmistuksessa tiettyjä kasvin sisältämiä yhdisteitä erotetaan kasvimateriaalista esimerkiksi veden tai etanolin avulla. Uuttomenetelmä vaikuttaa siihen, millaisia yhdisteitä lopulliseen valmisteeseen päätyy ja millaisina pitoisuuksina niitä esiintyy. Siksi pelkkä kasvin nimi tai uutteen kokonaismäärä ei vielä kerro kaikkea valmisteen koostumuksesta.
Tässä kohtaa kuvaan astuu standardointi. Standardoidussa kasviuutteessa yhden tai useamman määritellyn yhdisteen pitoisuus pyritään pitämään ennalta määrätyllä tasolla. Tavoitteena on vähentää luonnollisen raaka-aineen vaihtelua ja varmistaa, että eri valmistuserät ovat koostumukseltaan mahdollisimman yhdenmukaisia.
Kasviperäisissä ravintolisissä voidaan käyttää esimerkiksi kuivattua kasvijauhetta tai kasviuutetta. Vaikka molemmat ovat peräisin samasta kasvista, niiden valmistustavat ja kemialliset koostumukset voivat poiketa toisistaan huomattavasti.
Kuivattu kasvijauhe valmistetaan tavallisesti kuivaamalla kasvin valittu osa ja jauhamalla se hienoksi. Tällöin mukana säilyy laajasti alkuperäisen kasvimateriaalin rakenteita ja yhdisteitä, kuten kuituja ja muita kasvisolukon aineosia.
Kasviuute puolestaan valmistetaan käsittelemällä kasvimateriaalia uuttoliuottimella. Tavoitteena on saada tiettyjä kasvin sisältämiä yhdisteitä siirtymään liuottimeen, minkä jälkeen uute voidaan suodattaa, väkevöidä ja kuivata.
Uuttamisen seurauksena joidenkin yhdisteiden suhteellinen pitoisuus voi kasvaa alkuperäiseen kasvimateriaaliin verrattuna. Samalla osa muista kasvin aineosista voi jäädä pois.
Siksi 100 mg kuivattua kasvia ja 100 mg kasviuutetta eivät ole kemiallisesti sama asia.
Kasvien sisältämät yhdisteet eroavat toisistaan muun muassa vesiliukoisuuden ja rasvaliukoisuuden suhteen.
Tämän vuoksi uuttamisessa käytettävä liuotin vaikuttaa olennaisesti siihen, millaisia aineita kasvimateriaalista saadaan erotettua.
Vesiuutto voi suosia tiettyjen vesiliukoisten yhdisteiden siirtymistä uutteeseen, kun taas etanolia sisältävillä liuottimilla voidaan erottaa myös muita yhdisteryhmiä. Lisäksi lopputulokseen vaikuttavat esimerkiksi liuottimen pitoisuus, uuttamislämpötila, käsittelyaika ja käytetty kasvimateriaali.
Kaksi valmistajaa voi siis käyttää samaa kasvilajia mutta päätyä koostumukseltaan erilaisiin uutteisiin.
Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun tarkastellaan kasviuutteista tehtyjä tutkimuksia. Tietyn uutteen ominaisuuksia tai tutkimustuloksia ei voida automaattisesti yleistää kaikkiin samasta kasvista valmistettuihin tuotteisiin.
Kasviuutteiden yhteydessä voidaan ilmoittaa myös niin sanottu DER-arvo (Drug Extract Ratio) eli kasvimateriaalin ja saadun uutteen välinen suhde.
Esimerkiksi merkintä 10:1 tarkoittaa yleensä, että kymmenestä osasta kuivattua kasvimateriaalia on valmistettu yksi osa uutetta.
Jos kapselissa on 100 mg tällaista natiivia uutetta, sen valmistamiseen on käytetty noin 1 000 mg kuivattua kasvimateriaalia.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kapselissa olisi kaikkia alkuperäisen kasvin yhdisteitä kymmenkertaisena pitoisuutena.
Osa aineista siirtyy uutteeseen tehokkaammin kuin toiset, ja osa voi jäädä kokonaan uuttamatta.
Lisäksi on tärkeää erottaa toisistaan natiivi uute ja mahdollisia apuaineita sisältävä lopullinen uutevalmiste. Tuotteissa ilmoitetut uutesuhteet eivät aina ole suoraan vertailukelpoisia, ellei tiedetä, mihin suhdeluku perustuu.
DER kertoo kasvimateriaalin ja uutteen määrällisestä suhteesta, mutta ei yksin määritä uutteen kemiallista laatua tai biologisia ominaisuuksia.
Kasvit ovat eläviä organismeja, joiden kemiallinen koostumus muuttuu kasvuolosuhteiden ja kehitysvaiheen mukaan.
Tämä luonnollinen vaihtelu on yksi syy siihen, miksi kasviuutteiden valmistuksessa voidaan käyttää standardointia.
Standardoinnissa yhden tai useamman valitun yhdisteen pitoisuus määritellään ja pyritään pitämään tietyn suuruisena eri valmistuserissä.
Esimerkiksi uute voidaan standardoida sisältämään tietty prosenttiosuus valittua kasviyhdistettä.
Tällöin valmistaja voi seurata kyseisen yhdisteen määrää analyysimenetelmillä ja arvioida, täyttääkö raaka-aine sille asetetut laatuvaatimukset.
Standardointi ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki kasvin sisältämät yhdisteet olisivat täysin samanlaisina pitoisuuksina jokaisessa valmistuserässä.
Se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että tietyt määritellyt kemialliset ominaisuudet pyritään pitämään hallinnassa.
Siveydenpuun hedelmistä tunnetaan useita erilaisia kasviyhdisteitä.
Yksi niistä on aukubiini, joka kuuluu iridoidiglykosideihin. Näitä yhdisteitä esiintyy myös monissa muissa kasveissa.
Natura Median Vitex-valmisteessa ilmoitetaan aukubiinin määräksi 0,6 mg kapselia kohden.
Tällainen ilmoitus antaa kuluttajalle tarkemman tiedon valmisteen kemiallisesta koostumuksesta kuin pelkkä uutteen kokonaismäärä.
Aukubiinin ilmoittaminen ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki siveydenpuun ominaisuudet perustuisivat juuri tähän yhdisteeseen.
Kasviuutteiden standardoinnissa tai laadunvalvonnassa käytetty yhdiste voi toimia myös merkkiaineena, jonka avulla uutteen koostumusta ja valmistuserien yhdenmukaisuutta seurataan.
Merkkiaine ei siis välttämättä ole sama asia kuin kasvin tärkein biologisesti vaikuttava yhdiste.
Siveydenpuun kemiallinen koostumus on huomattavasti monimutkaisempi kuin yhden merkkiaineen pitoisuus antaa ymmärtää.
Kasvista on tunnistettu muun muassa flavonoideja, iridoidiglykosideja, diterpeenejä ja haihtuvia yhdisteitä.
Erityisesti tiettyjä diterpeenejä on tutkittu niiden dopamiinireseptoreihin liittyvien ominaisuuksien vuoksi.
Tämä havainnollistaa hyvin kasviuutteiden tutkimuksen yhtä keskeistä haastetta: kasvi ei ole yksittäinen molekyyli, vaan monien erilaisten yhdisteiden muodostama kokonaisuus.
Laboratoriotutkimuksissa havaittu tietyn yhdisteen vaikutus ei myöskään automaattisesti tarkoita, että koko kasviuutteella olisi vastaava vaikutus ihmisessä.
Kasviyhdisteiden pitoisuuksien lisäksi merkitystä voi olla esimerkiksi niiden imeytymisellä, aineenvaihdunnalla ja sillä, kuinka paljon kyseistä yhdistettä valmisteesta lopulta saadaan.
Kasvivalmisteiden markkinoinnissa korostetaan usein suuria milligrammamääriä.
Kuluttajan näkökulmasta voi tuntua loogiselta ajatella, että 500 mg uutetta olisi automaattisesti parempi kuin 100 mg uutetta.
Näin ei kuitenkaan välttämättä ole.
Jos tuotteiden valmistuksessa on käytetty erilaisia uuttomenetelmiä tai niiden sisältämien yhdisteiden pitoisuudet eroavat toisistaan, pelkkä kokonaismäärä ei mahdollista luotettavaa vertailua.
Myöskään suurempi uutesuhde ei yksin osoita parempaa laatua.
Kasvivalmisteen arvioinnissa on olennaista tarkastella raaka-aineen tunnistettavuutta, käytettyä kasvin osaa, valmistusmenetelmää, mahdollisia standardointitietoja sekä tuotteen laadunvalvontaa.
Kasviuutetta sisältävän ravintolisän kohdalla hyödyllisiä tietoja ovat:
Kaikkia näitä tietoja ei välttämättä ilmoiteta kuluttajapakkauksessa, mutta ne auttavat ymmärtämään, miksi kaksi samannimistä kasvivalmistetta voivat olla koostumukseltaan erilaisia.
Kasvien kemiallinen monimuotoisuus on yksi niiden kiinnostavimmista ominaisuuksista, mutta samalla se tekee kasviperäisten valmisteiden vertailusta haastavampaa.
Kasviuute ei ole automaattisesti parempi tai huonompi kuin kuivattu kasvi. Kyse on erilaisista valmistustavoista, joiden tuloksena syntyy koostumukseltaan erilaisia raaka-aineita.
Standardointi puolestaan tarjoaa yhden keinon seurata uutteen kemiallista yhdenmukaisuutta, mutta se ei yksin takaa tuotteen tehoa, turvallisuutta tai kaikkien yhdisteiden samanlaisuutta.
Siksi kasvivalmistetta valittaessa kannattaa katsoa kokonaisuutta eikä vain pakkauksen suurinta milligrammalukua. Olennaisinta on ymmärtää, mitä valmiste todella sisältää, miten se on valmistettu ja millä tavoin sen koostumusta on määritelty.
