9,00 €
Raffinoimatonta merisuolaa Ranskan Guérandesta – luonnollista makua ja perinteistä käsityötä.
Oloni-karkea on Ranskan Atlantin rannikolta peräisin olevaa Guéranden merisuolaa, joka kerätään perinteisin menetelmin merisuola-altailta. Suolaa ei raffinoida, eikä sen luonnollista koostumusta muuteta kemiallisilla puhdistusprosesseilla. Guéranden merisuola tunnetaan laadustaan, alkuperästään ja vuosisatoja vanhoista suolankeruuperinteistään. Luonnollisen haihdutusprosessin ansiosta suolaan jää myös pieniä määriä meriveden muita kivennäisaineita.
Tuotenimi: Oloni-karkea Guéranden merisuola
Ainesosat: 100 % raffinoimaton Guéranden merisuola.
Alkuperämaa: Ranska, Guérande.
Pakkauskoko: 500 g.
Koostumus: Karkearakeinen merisuola.
Valmistusmenetelmä: Merivesi haihdutetaan suola-altaissa auringon ja tuulen vaikutuksesta, minkä jälkeen muodostunut suola kerätään perinteisin menetelmin.
Säilytys: Säilytä kuivassa paikassa, suojattuna kosteudelta.
Huomioitavaa: Tuotteeseen ei ole lisätty jodia. Jodi on välttämätön hivenaine, joten sen riittävä saanti on tärkeää varmistaa muista ravinnonlähteistä.
Oloni karkea Guéranden merisuola sopii monipuolisesti päivittäiseen ruoanlaittoon, leivontaan ja ruokien viimeistelyyn. Käytä suolaa esimerkiksi liha-, kala- ja kasvisruokien maustamiseen, keitinvesissä, marinadeissa sekä pataruoissa ja keitoissa.
Karkearakeinen suola soveltuu erityisen hyvin suolamyllyyn. Suuremmat suolakiteet voidaan myös murskata morttelissa tai lisätä suoraan ruokaan, jolloin ne liukenevat vähitellen. Suolan luontainen kosteus kannattaa huomioida suolamyllyä valittaessa.
Annostelu: Käytä maun mukaan ja kohtuudella osana monipuolista ruokavaliota. Aikuisten suositeltu suolan enimmäissaanti on noin 5 g vuorokaudessa, sisältäen myös elintarvikkeiden valmiiksi sisältämän suolan.
Huomioitavaa: Tuote ei sisällä lisättyä jodia. Huolehdi riittävästä jodin saannista muista ravinnonlähteistä.
Olonin verkkokaupassa arvostamme tuotteita, joiden alkuperä tunnetaan ja joiden valmistuksessa kunnioitetaan luonnollisia raaka-aineita sekä perinteisiä menetelmiä.
Guéranden merisuola edustaa juuri tätä ajattelua. Sen valmistuksessa hyödynnetään Atlantin merivettä, auringon lämpöä ja tuulta. Suola kerätään perinteisesti käsityönä, eikä sitä tarvitse raffinoida tai käsitellä kemiallisesti.
Tavanomaisesta pitkälle puhdistetusta ruokasuolasta poiketen Guéranden merisuolassa säilyy luontaisesti pieniä määriä magnesiumia, kalsiumia, kaliumia ja muita meriveden kivennäisaineita.
Valitsimme tämän tuotteen erityisesti sen tunnetun alkuperän, vähäisen käsittelyn ja perinteisen valmistustavan vuoksi. Meille laadukas elintarvike tarkoittaa myös sitä, että tiedämme, mistä se tulee ja miten se on valmistettu.
Suola eli natriumkloridi on ruokavalion keskeinen natriumin lähde. Natrium on elimistölle välttämätön elektrolyytti, joka osallistuu muun muassa nestetasapainon, hermoston sähköisen toiminnan ja lihassolujen toiminnan säätelyyn.
Natriumia esiintyy luontaisesti esimerkiksi maidossa, lihassa, kalassa ja kananmunissa, mutta suuri osa ruokavalion natriumista tulee lisätystä suolasta.
Suolaa saadaan esimerkiksi leivästä, juustoista, lihavalmisteista, valmisruoista ja ruoanvalmistuksessa lisätystä suolasta.
Vaikka natrium on välttämätön ravintoaine, sitä saadaan tavallisesta ruokavaliosta yleensä riittävästi. Liiallinen suolansaanti voi nostaa verenpainetta, joten myös laadukasta merisuolaa on hyvä käyttää kohtuudella.
OLONI GROVT – Guérande havssalt 500 g
Oraffinerat havssalt från Guérande på Frankrikes Atlantkust.
Saltet utvinns med traditionella metoder genom att havsvatten avdunstar naturligt med hjälp av sol och vind. Det skördas varsamt och behåller sin naturliga struktur samt små mängder mineralämnen från havsvattnet.
Produktens egenskaper:
Oraffinerat, grovt havssalt
Traditionellt skördat i Guérande, Frankrike
Innehåller naturligt små mängder mineralämnen
Utan tillsatta klumpförebyggande medel
Passar för matlagning och saltkvarn
Ingredienser: 100 % oraffinerat havssalt från Guérande.
Nettovikt: 500 g.
Förvaring: Förvaras torrt.
Observera: Saltet är inte jodberikat.
Kun puhumme suolasta, ajattelemme usein yhtä ja samaa raaka-ainetta. Todellisuudessa suolojen välillä voi olla huomattavia eroja siinä, mistä ne ovat peräisin, miten ne valmistetaan ja kuinka paljon niitä käsitellään ennen kuluttajalle päätymistä.
Kemiallisesti ruokasuolan tärkein ainesosa on natriumkloridi (NaCl). Tämä pätee niin tavalliseen pöytäsuolaan, merisuolaan kuin vuorisuolaankin. Suolojen väliset erot liittyvät ennen kaikkea niiden muihin ainesosiin, kosteuteen, kiderakenteeseen ja valmistusmenetelmiin.
Raffinoitu ruokasuola valmistetaan puhdistamalla suolaraaka-ainetta siten, että lopputuote sisältää mahdollisimman suuren osuuden natriumkloridia. Prosessiin voi kuulua esimerkiksi liuottamista, epäpuhtauksien erottamista, uudelleenkiteyttämistä ja kuivaamista. Lopputuloksena saadaan tasalaatuista suolaa, jonka kiderakenne ja koostumus ovat tarkasti hallittuja. Ruokasuolaan voidaan lisätä myös jodia sekä paakkuuntumisenestoaineita.
Raffinoimaton merisuola valmistetaan sen sijaan merivettä haihduttamalla. Kun veden määrä vähenee, suolapitoisuus kasvaa ja natriumkloridi alkaa kiteytyä. Perinteisesti tuotetussa Guéranden merisuolassa tämä tapahtuu luonnollisesti auringon ja tuulen vaikutuksesta.
Koska suolaa ei raffinoida, siihen jää pieniä määriä muita merivedessä esiintyviä kivennäisaineita. Näitä ovat esimerkiksi magnesium, kalsium ja kalium. Lisäksi merisuolan sisältämä kosteus ja sen kiderakenne voivat poiketa merkittävästi kuivasta, hienoksi jauhetusta ruokasuolasta.
Tämä on kiinnostava kysymys, sillä raffinoimattoman merisuolan kivennäisainepitoisuutta korostetaan usein sen markkinoinnissa.
On totta, että raffinoimattomassa merisuolassa voi olla enemmän muita kivennäisaineita kuin pitkälle puhdistetussa ruokasuolassa. Niiden määrät ovat kuitenkin tavallisesti niin pieniä, ettei suola ole käytännössä merkittävä magnesiumin, kaliumin tai kalsiumin lähde.
Esimerkiksi magnesiumin riittävää saantia ei voida perustaa merisuolan käyttöön, vaan sen tärkeimpiä lähteitä ovat muun muassa täysjyväviljat, palkokasvit, pähkinät, siemenet ja vihreät kasvikset.
Samoin on tärkeää huomata, ettei merisuolan luonnollinen alkuperä tee sen natriumista elimistölle vaaratonta. Natrium imeytyy ja vaikuttaa elimistössä samalla tavalla riippumatta siitä, onko se peräisin raffinoidusta ruokasuolasta vai perinteisesti kerätystä merisuolasta.
Raffinoimattoman merisuolan valintaa voidaankin perustella ennen kaikkea sen valmistustavalla, maulla, rakenteella ja alkuperällä – ei sillä, että sitä voisi käyttää rajattomasti tai että se korvaisi muiden kivennäisaineiden ravintolähteet.
Merisuolan kohdalla on hyvä ymmärtää myös se, että vähäinen käsittely ei automaattisesti tarkoita täydellistä puhtautta. Merivedessä voi esiintyä luonnollisten mineraalien lisäksi erilaisia ympäristöperäisiä epäpuhtauksia, joiden määrät riippuvat muun muassa keruualueesta ja ympäristön tilasta.
Siksi laadukkaan merisuolan kohdalla alkuperän jäljitettävyys, tuotannon valvonta ja elintarviketurvallisuuden varmistaminen ovat olennaisia tekijöitä.
Guéranden suolantuotantoa luonnehtivat pitkät valmistusperinteet ja tarkasti määritellyt tuotantomenetelmät. Alueen suola tunnetaan myös Euroopan unionin suojatun maantieteellisen merkinnän (SMM) piirissä olevana tuotteena.
Lopulta suolan laatua ei määritä yksin sen sisältämien mineraalien määrä, vaan kokonaisuus: mistä suola tulee, miten se valmistetaan, kuinka sen turvallisuus varmistetaan ja millaisia ominaisuuksia sillä on ruoanvalmistuksessa.
Suolasta puhutaan ravitsemuskeskustelussa usein yksinomaan vältettävänä asiana. Todellisuudessa natrium on kuitenkin ihmiselle välttämätön kivennäisaine, jota ilman hermoston, lihasten ja solujen normaali toiminta ei olisi mahdollista.
Natrium kuuluu elimistön tärkeimpiin elektrolyytteihin. Elektrolyytit ovat sähköisesti varautuneita ioneja, jotka osallistuvat muun muassa nestetasapainon, hermoimpulssien ja solujen sähköisen toiminnan säätelyyn.
Natrium sijaitsee pääasiassa solujen ulkopuolisessa nesteessä, kun taas kaliumia on runsaasti solujen sisällä. Näiden kahden kivennäisaineen pitoisuuserot ovat keskeinen osa solujen normaalia toimintaa.
Solukalvolla toimii jatkuvasti natrium-kaliumpumppu, joka kuljettaa natriumia ulos solusta ja kaliumia sen sisään. Tämä prosessi kuluttaa energiaa ATP muodossa ja ylläpitää solukalvon sähköistä jännitettä.
Ilman tätä mekanismia hermosolut eivät voisi välittää viestejä normaalisti eivätkä lihassolut toimia tarkoituksenmukaisesti.
Natriumilla on keskeinen tehtävä myös solujen ulkopuolisen nestetilavuuden säätelyssä. Koska vesi liikkuu osmoottisten pitoisuuserojen mukaan, natriumin määrä ja pitoisuus vaikuttavat siihen, miten neste jakautuu elimistössä.
Kalium puolestaan osallistuu muun muassa solujen sähköisen tasapainon ylläpitämiseen ja verenpaineen säätelyyn. Riittävä kaliumin saanti ravinnosta voi lieventää runsaan natriuminsaannin haitallisia vaikutuksia verenpaineeseen.
Tästä syystä ravitsemuksessa ei ole mielekästä tarkastella yksittäistä kivennäisainetta täysin irrallaan muista. Elimistön elektrolyyttitasapaino perustuu useiden aineiden ja säätelyjärjestelmien yhteistyöhön.
Elimistö ei jätä natriumin määrää sattuman varaan. Munuaiset säätelevät natriumin erittymistä virtsaan, ja tätä toimintaa ohjaavat useat hormonit.
Yksi keskeisistä säätelyjärjestelmistä on reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmä eli RAAS. Kun elimistön verenkierron tilavuus tai munuaisten verenkierto vähenee, järjestelmä voi aktivoitua ja lisätä natriumin takaisinimeytymistä munuaisissa. Vesi seuraa natriumia, mikä auttaa ylläpitämään verenkierron tilavuutta.
Myös antidiureettinen hormoni eli ADH osallistuu nestetasapainon säätelyyn vaikuttamalla siihen, kuinka paljon vettä munuaiset erittävät.
Tämä monimutkainen säätelyjärjestelmä havainnollistaa, kuinka tärkeää natriumin ja veden tasapaino on elimistön normaalille toiminnalle.
Natriumia menetetään virtsan lisäksi myös hien mukana. Hikoilun määrä ja hien natriumpitoisuus vaihtelevat huomattavasti yksilöiden välillä.
Pitkäkestoinen fyysinen rasitus, kuuma ympäristö ja voimakas hikoilu voivat lisätä natriumin menetystä. Tällaisissa tilanteissa nesteen ja elektrolyyttien korvaamiseen voi olla erityistä tarvetta.
Natriumin menetys voi lisääntyä myös esimerkiksi pitkittyneen ripulin tai oksentelun yhteydessä. Näissä tilanteissa on kuitenkin tärkeää huomioida myös veden ja muiden elektrolyyttien menetys. Pelkkä suolan lisääminen ei välttämättä ole tarkoituksenmukainen ratkaisu, vaan tarvittaessa käytetään oikeassa suhteessa natriumia, glukoosia ja muita elektrolyyttejä sisältävää nesteytysliuosta.
Tavallisessa arjessa useimmat suomalaiset saavat kuitenkin natriumia riittävästi, usein jopa enemmän kuin olisi suositeltavaa.
Runsas natriuminsaanti voi lisätä verenpainetta, sillä se vaikuttaa munuaisten natriumin käsittelyyn, nestetasapainoon ja verenkierron säätelyyn. Pitkällä aikavälillä kohonnut verenpaine lisää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.
Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa aikuisten suolansaannin tavoitteena on enintään noin viisi grammaa vuorokaudessa. Tähän sisältyy sekä ruokaan itse lisätty suola että elintarvikkeissa valmiiksi oleva suola.
Suolan fysiologinen välttämättömyys ja liiallisen saannin haitat eivät siis ole ristiriidassa keskenään. Elimistö tarvitsee natriumia, mutta tarve ei tarkoita sitä, että suurempi saanti olisi automaattisesti hyödyllistä.
Kokonaisvaltaisessa ravitsemuksessa tärkeintä on ymmärtää elimistön tarpeita ja huomioida yksilölliset olosuhteet. Suolan laatuun voi kiinnittää huomiota, mutta sen rinnalla on tärkeää tarkastella ruokavalion kokonaisuutta, kaliumin saantia, verenpainetta ja suolan todellista käyttömäärää.
Laadukas Guéranden merisuola voi olla erinomainen valinta ruoanvalmistukseen, kun sen käyttö perustuu ennen kaikkea makuun, alkuperään ja kohtuullisuuteen.
