Elimistö käsittelee jatkuvasti sekä aineenvaihdunnassa syntyviä yhdisteitä että ravinnon ja ympäristön mukana tulevia aineita. Tätä työtä tekevät entsyymit, jotka muuttavat yhdisteitä toiseen muotoon, jatkokäsittelyyn tai poistettaviksi. Osa tästä kokonaisuudesta tunnetaan nimellä detoksifikaatio.
Molybdeeni on välttämätön hivenaine, jota tarvitaan tiettyjen tällaiseen käsittelyyn osallistuvien entsyymien toimintaan. Näihin kuuluvat sulfiittioksidaasi, aldehydioksidaasi ja ksantiinioksidaasi. Niiden tehtävät ulottuvat rikkipitoisten aminohappojen aineenvaihdunnasta puriinien ja eräiden vierasaineiden käsittelyyn.
Molybdeenin merkitys löytyy siis solujen sisältä: pienistä mutta tärkeistä kemiallisista reaktioista, joiden avulla aineenvaihdunta etenee vaiheesta seuraavaan.
Elimistö liittää molybdeenin erityiseen molybdeenikofaktoriin. Kofaktori on entsyymin tarvitsema apurakenne, jonka avulla tietty kemiallinen reaktio voi tapahtua.
Pelkkä entsyymiproteiini ei siis riitä: myös sen toimintaan tarvittavien rakenteiden täytyy olla kunnossa.
Rikkipitoisten aminohappojen hajotuksessa syntyy sulfiittia. Sulfiittioksidaasi muuttaa sen sulfaatiksi, jota voidaan hyödyntää edelleen tai poistaa virtsan mukana.
Sulfiitin ja sulfaatin ero on olennainen. Ne ovat eri yhdisteitä, ja niiden käyttäytyminen elimistössä poikkeaa toisistaan. Sulfiittioksidaasin tehtävä on huolehtia tästä tärkeästä muuntumisvaiheesta.
Molybdeeni edistää siis normaalia rikkiaminohappoaineenvaihduntaa.
Aldehydioksidaasi käsittelee tiettyjä aldehydejä ja muita rakenteeltaan sopivia yhdisteitä. Sillä on tehtäviä myös joidenkin lääkeaineiden ja vierasaineiden aineenvaihdunnassa.
Sen nimi ei kuitenkaan tarkoita, että se vastaisi kaikkien aldehydien poistamisesta. Esimerkiksi alkoholin hajotuksessa syntyvän asetaldehydin käsittelyssä keskeisiä ovat eri entsyymit, aldehydidehydrogenaasit.
Puriineja tarvitaan esimerkiksi DNA ja RNA rakenteissa. Kun niitä hajotetaan, syntyy hypoksantiinia ja ksantiinia. Molybdeenistä riippuvainen ksantiinioksidoreduktaasi, jonka yksi toimintamuoto on ksantiinioksidaasi, osallistuu niiden muuttamiseen virtsahapoksi.
Kyse on elimistön omien yhdisteiden normaalista käsittelystä. Entsyymi osallistuu myös joidenkin vierasaineiden aineenvaihduntaan.
Molybdeeni on näille entsyymeille tarpeellinen osa toimintakoneistoa. Riittävä saanti mahdollistaa normaalia toimintaa, mutta suurempi määrä ei automaattisesti nopeuta reaktioita.
Sana ”puhdistuminen” voi tuoda mieleen kuurin, mutta elimistössä kyse on jatkuvasta biokemiasta. Solut käsittelevät aineenvaihdunnan tuotteita, maksa muokkaa monia yhdisteitä ja munuaiset poistavat vereen liuenneita aineita virtsaan.
Molybdeenistä riippuvaiset entsyymit osallistuvat tähän kokonaisuuteen omissa tarkasti rajatuissa tehtävissään. Erityisen havainnollinen esimerkki on sulfiitin muuttuminen sulfaatiksi: aineenvaihdunnassa syntynyt yhdiste saa uuden kemiallisen muodon.
Detoksifikaatio on monen vaiheen yhteistyötä. Entsyymin tekemä muutos ja aineen poistuminen elimistöstä ovat eri tapahtumia, jotka yhdessä muodostavat toimivan käsittelyketjun.
Rikkiä sisältävät aminohapot metioniini ja kysteiini kuuluvat proteiinien aineenvaihduntaan. Kysteiiniä tarvitaan myös glutationin rakenteeseen. Glutationi puolestaan osallistuu solujen hapetustasapainon ylläpitämiseen ja tiettyjen yhdisteiden käsittelyyn.
Molybdeenin tehtävä tässä kokonaisuudessa liittyy erityisesti rikkiaminohappojen hajotusreitillä syntyvän sulfiitin käsittelyyn. Se ei yksin vastaa rikkiaineenvaihdunnasta tai glutationin toiminnasta.
Sulfiittioksidaasin reaktiossa syntyvää sulfaattia voidaan käyttää elimistössä edelleen. Aktivoidussa muodossa sulfaattia hyödynnetään sulfaatiossa, jossa sulfaattiryhmä liitetään toiseen yhdisteeseen.
Sulfaatio osallistuu muun muassa tiettyjen hormonien, lääkeaineiden ja muiden yhdisteiden käsittelyyn. Se on oma reaktionsa: sulfiittioksidaasi tuottaa sulfaattia, mutta ei itse suorita sulfaatiota.
Vierasaineita käsittelevät entsyymit voivat muuttaa yhdisteen vaikutusta, liukoisuutta tai sitä, miten se käsitellään seuraavaksi. Lopputulos riippuu lähtöaineesta ja koko reaktioketjusta.
Siksi aldehydioksidaasia tai ksantiinioksidaasia ei voi kuvata yleispätevinä ”myrkkyjen poistajina”. Niiden tehtävät ovat täsmällisiä ja yhdistekohtaisia.
Molybdeeniä saadaan esimerkiksi palkokasveista, viljatuotteista ja pähkinöistä. Ravinnosta johtuva puutos on hyvin harvinainen.
Molybdeenin tärkeys perustuu sen välttämättömään entsyymirooliin. Tämä on eri asia kuin lupaus siitä, että molybdeenilisä poistaisi kertyneitä myrkkyjä tai tehostaisi terveen ihmisen detoksifikaatiota.
