Verkkokauppa · osasto
Kehon viestit ja elämän rytmit
Jokaisessa solussa tapahtuu jatkuvasti kemiallisia reaktioita. Ravintoa muutetaan käyttökelpoiseksi energiaksi, uusia rakenteita muodostetaan ja vanhoja hajotetaan. Tätä kokonaisuutta kutsutaan aineenvaihdunnaksi. Se ylläpitää elämää silloinkin, kun itse lepäämme.
Hormonit osallistuvat tämän toiminnan ohjaamiseen. Ne ovat kehon kemiallisia viestinviejiä, jotka auttavat säätelemään esimerkiksi energiankäyttöä, kasvua, lisääntymistä ja vuorokausirytmiä. Kilpirauhanen, haima, lisämunuaiset ja sukupuolirauhaset toimivat osana samaa viestintäverkostoa.
Aineenvaihduntaa ja hormonitoimintaa kannattaa siksi tarkastella yhdessä. Kyse on jatkuvasta vuorovaikutuksesta, jossa elimistö mukauttaa toimintaansa ruokailuun, liikkumiseen, lepoon ja elämän eri vaiheisiin.
Aineenvaihdunnasta puhutaan usein painon tai kalorien yhteydessä. Todellisuudessa se kattaa kaikki elimistön kemialliset reaktiot: myös proteiinien rakentamisen, ravintoaineiden käsittelyn ja solujen rakenteiden uusiutumisen.
Osa reaktioista vapauttaa energiaa, osa tarvitsee sitä. Solut käyttävät energiaa esimerkiksi aineiden kuljettamiseen, lihasten supistumiseen ja uusien yhdisteiden valmistamiseen. Mitokondrioilla on keskeinen tehtävä monien solujen energiantuotannossa.
Aineenvaihdunnan toimivuutta ei siksi voi arvioida vain sen perusteella, kuinka nopeasti paino muuttuu tai kuinka lämpimäksi ihminen olonsa tuntee.
Hormonit kulkevat verenkierron mukana, mutta niiden vaikutus riippuu kohdesolusta. Solun täytyy tunnistaa hormoni sille sopivan reseptorin avulla.
Sama hormoni voi vaikuttaa eri kudoksissa eri tavoin. Esimerkiksi insuliini osallistuu aterian jälkeen ravintoaineiden käytön ja varastoinnin säätelyyn. Sen vaikutukset lihaksissa, maksassa ja rasvakudoksessa täydentävät toisiaan.
Hormonitoiminnassa merkitystä on siis hormonin määrän lisäksi sillä, milloin sitä erittyy ja miten kudokset vastaavat sen viestiin.
Kaulan etuosassa sijaitseva kilpirauhanen tuottaa tyroksiinia eli T4-hormonia ja trijodityroniinia eli T3-hormonia. Kilpirauhashormonit vaikuttavat monien kudosten toimintaan ja siihen, miten elimistö käyttää energiaa.
Kilpirauhasen toimintaa ohjaa aivolisäkkeen erittämä TSH. Myös aivojen hypotalamus osallistuu säätelyyn. Näiden välinen palautejärjestelmä auttaa mukauttamaan hormonituotantoa elimistön tarpeisiin.
Kilpirauhanen on tärkeä osa kokonaisuutta, mutta kaikki aineenvaihduntaan liittyvät tuntemukset eivät johdu siitä. Esimerkiksi väsymyksellä voi olla useita erilaisia syitä.
Hormonitoiminta ei tarkoita muuttumattomia pitoisuuksia. Monien hormonien eritys vaihtelee vuorokaudenajan, ruokailun, iän tai kuukautiskierron vaiheen mukaan.
Esimerkiksi estrogeenin ja progesteronin vaihtelu kuuluu tavalliseen kuukautiskiertoon. FSH ja LH puolestaan osallistuvat munasarjojen ja kivesten toiminnan ohjaamiseen. Hormonit vaikuttavat muun muassa munasolun kypsymiseen, ovulaatioon ja siittiötuotantoon.
Hedelmällisyys muodostuu kuitenkin useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Sitä ei voi päätellä yhden hormonin pitoisuudesta tai yksittäisestä kehon tuntemuksesta.
Monet hormonijärjestelmät toimivat palautesäätelyn kautta. Kun tietyn hormonin vaikutusta tai määrää on riittävästi, viesti kulkee takaisin sen tuotantoa ohjaaville rakenteille. Tuotantoa voidaan silloin vähentää. Tarpeen muuttuessa eritys voi jälleen lisääntyä.
Tämä jatkuva säätely yhdistää aivot, hormoneja tuottavat rauhaset ja kohdekudokset toisiinsa. Yhden järjestelmän muutokset voivat heijastua muihin, mutta yhteydet eivät aina ole suoraviivaisia.
Siksi aineenvaihdunnan ja hormonien ymmärtäminen alkaa kokonaisuudesta: mitä kehossa tapahtuu, missä elämäntilanteessa ja millaisessa ajallisessa rytmissä.
Hormonit välittävät viestejä, mutta niiden valmistaminen ja viestien toteuttaminen edellyttävät toimivaa solujen aineenvaihduntaa. Elimistö tarvitsee tähän energiaa, proteiinien rakennusaineita, rasvoja sekä vitamiineja ja kivennäisaineita.
Ravintoaineilla on kokonaisuudessa erilaisia tehtäviä. Jodi on osa kilpirauhashormonien rakennetta, seleeni osallistuu kilpirauhasen normaaliin toimintaan ja B6-vitamiini edistää hormonitoiminnan säätelyä. Sinkki puolestaan edistää normaalia hedelmällisyyttä ja lisääntymistä.
Ravitsemuksen merkitys hahmottuu parhaiten yhteistyön kautta. Yksi ravintoaine ei ohjaa koko hormonijärjestelmää, vaan monipuolinen ja riittävä ravinto luo perustaa elimistön normaaleille toiminnoille.
Kilpirauhashormonien nimet T4 ja T3 viittaavat niiden sisältämien jodiatomien määrään. Tyroksiinissa niitä on neljä ja trijodityroniinissa kolme. Jodi on siis konkreettinen osa näiden hormonien rakennetta.
Jodi edistää kilpirauhashormonien normaalia tuotantoa ja kilpirauhasen normaalia toimintaa. Ravinnosta sitä saa esimerkiksi kalasta, maitotuotteista, kananmunista ja jodioidusta suolasta. Kasvipohjaisista vaihtoehdoista kannattaa tarkistaa, onko niihin lisätty jodia.
Merilevien jodipitoisuudet voivat vaihdella huomattavasti. Siksi niiden käyttöä ei kannata pitää tarkasti annosteltavan jodin lähteen vastineena. Tavoitteena on riittävä saanti, sillä myös liiallinen jodi voi häiritä kilpirauhasen toimintaa.
Seleeni kuuluu selenoproteiinien rakenteeseen. Näihin lukeutuu entsyymejä, jotka osallistuvat kilpirauhashormonien käsittelyyn elimistössä, esimerkiksi T4-hormonin muuttamiseen aktiiviseksi T3-hormoniksi.
Seleeni edistää kilpirauhasen normaalia toimintaa ja solujen suojaamista hapettumisstressiltä. Se edistää myös normaalia siittiöiden muodostumista.
Seleenin ravintolähteitä ovat esimerkiksi kala, liha, kananmunat ja viljatuotteet. Kasvikunnan tuotteiden seleenipitoisuuteen vaikuttavat kasvuolosuhteet ja maaperä. Erityisen seleenipitoisten parapähkinöiden pitoisuus voi vaihdella paljon, joten niitä ei kannata käyttää täsmällisenä seleeniannoksena.
B6-vitamiini edistää hormonitoiminnan säätelyä. Se osallistuu myös normaaliin proteiini- ja glykogeeniaineenvaihduntaan. Ravinnossa sitä on esimerkiksi kalassa, siipikarjassa, kikherneissä, perunassa ja banaanissa.
Sinkki edistää normaalia hedelmällisyyttä ja lisääntymistä sekä veren testosteronitasojen pysymistä normaalina. Sinkkiä saa muun muassa lihasta, äyriäisistä, maitotuotteista, palkokasveista, pähkinöistä ja täysjyväviljasta.
Näiden ravintoaineiden tehtävät eivät tarkoita, että niiden lisääminen nostaisi hormonipitoisuuksia tai parantaisi hedelmällisyyttä silloin, kun saanti on jo riittävää. Normaalia toimintaa ylläpitävä ravitsemus ja hormonitoiminnan hoitaminen ovat eri asioita.
Hormonitoiminnan ravitsemuksellinen perusta muodostuu myös riittävästä energiansaannista. Vitamiinit ja kivennäisaineet eivät korvaa sitä, että elimistöllä on käytettävissään tarpeeksi ruokaa.
Proteiineista saadaan aminohappoja, joita tarvitaan muun muassa entsyymien ja peptidihormonien valmistamiseen. Rasvat puolestaan ovat osa solujen rakenteita. Steroidihormonien, kuten estrogeenien, progesteronin ja testosteronin, lähtöaine on kolesteroli, jota elimistö pystyy myös valmistamaan itse.
Tästä ei seuraa tarvetta lisätä yksittäistä rasvaa tai kolesterolia hormonien nostamiseksi. Olennaista on ruokavalion riittävyys ja monipuolisuus suhteessa omaan arkeen ja kulutukseen.
Ravintolisää valitessa kannattaa huomioida ruokavalion lisäksi kaikki jo käytössä olevat valmisteet. Esimerkiksi jodia, seleeniä, sinkkiä ja B6-vitamiinia voi tulla useasta tuotteesta samanaikaisesti.
Kasviuutteet ja mehiläistuotteet ovat koostumukseltaan erilaisia kuin vitamiini- ja kivennäisainevalmisteet. Siksi myös niiden käyttötarkoitus ja soveltuvuus arvioidaan tuotekohtaisesti. Pelkkä sijoittuminen samalle osastolle ei tarkoita, että tuotteilla olisi samanlaiset vaikutukset.
Harkittu valinta perustuu siihen, mitä valmiste sisältää ja millaista tarvetta sillä täydennetään.
